Perhe

Kuka perii ja mitä, kuinka paljon 100 000 eurosta menee veroja? Keräsimme kattavan tietopaketin perinnöstä

Julkaistu:

Perintö
Kuka perii suvun vanhan huvilan, kun isästä aika jättää? Isän puoliso vai lapset? Entä mitä tapahtuu äidin ja isän asunnolle? Avioehto kannattaa tarkistaa ajoissa – se voi olla leskelle kallis paperi.
Perinnönjakoon liittyvä yleinen harhakäsitys on se, että leski perii aina puolet omaisuudesta. Leski perii kuitenkin vain siinä tapauksessa, ettei kuolleella puolisolla ole rintaperillisiä, eli lapsia tai lapsenlapsia.

Jos vainajalla on lapsia, lapset ovat perillisiä.

– Mitä lapset perivät, riippuu siitä, miten omaisuus on jakautunut puolisoiden kesken, sanoo johtava verojuristi Kati Malinen Veronmaksajien Keskusliitosta.

– Ellei puolisoilla ole avioehtosopimusta, leskeksi jääneellä on oikeus saada tasinkoa ensin kuolleen pesästä, jos hänen avio-oikeuden alaiset varansa ovat pienemmät kuin vainajan avio-oikeuden alaiset varat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tasaus tapahtuu siten, että jos vainajalla on 100 000 euroa ja leskellä 50 000, leski saa oman 50 000 euronsa lisäksi tasinkoa 25 000 euroa vainajan varoista.

– Kuolinpesään jää tällöin 75 000 euroa, joka menee perillisille, eli lapsille tai lapsenlapsille. He maksavat perinnöstä veroa. Tasinko on leskelle täysin verovapaa.

Jos lesken ja kuolleen puolison varat ovat samansuuruiset, leski ei avio-oikeuden nojalla saa mitään ensin kuolleen pesästä. Hän ei myöskään peri mitään, jos vainajalta jäi rintaperillisiä eikä vainaja ollut tehnyt testamenttia puolisonsa hyväksi.

– Jos leski on varakkaampi, hänen ei kuitenkaan tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan tasinkona, vaan perilliset jakavat tällöin vain vainajalta jäävän omaisuuden.

Leskellä on avio-oikeuden lisäksi lakiin perustuva oikeus pitää yhteinen koti tai muu jäämistöön kuuluva, kodiksi sopiva asunto jakamattomana hallussaan.

– Ellei leskellä itsellään ole vastaavan tasoista asuntoa, hän saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, vaikka se olisi ollut kokonaan vainajan omaisuutta, Kati Malinen kertoo

– Jos koti on liian suuri yksin asuttavaksi ja leski haluaa sen myydä ja hankkia paremmin tarpeisiin sopivan asunnon, myynnistä on sovittava lasten kanssa. Sopu usein löytyy, jos perilliset ovat yhteisiä lapsia.

Leski saa pitää hallussaan myös koti-irtaimiston.

Mahdollisten riitojen varalle lesken oikeutta voi vahvistaa testamentilla, jossa puolisolle määrätään elinikäinen hallintaoikeus.

Leskelle voidaan myös määrätä omistus­oikeus yhteiseen kotiin, jos omaisuutta on paljon ja lapset saavat lakiosuutensa muuten. Malisen mukaan omaisuuden siirtäminen voi olla järkevää lesken aseman turvaamiseksi, mutta perintöverosuunnittelun kannalta se ei välttämättä ole edullisin vaihtoehto.

Malinen kehottaa asiakkaitaan miettimään, riittääkö oma omaisuus, avio-oikeus ja lakimääräinen perimysoikeus turvaamaan eloonjäävää puolisoa vai tarvitaanko lisäturvaa. Myös veroseuraamuksia kannattaa pohtia.

– Testamentti kannattaa tehdä, jos tuntuu, ettei toisella ole riittävästi säästöjä tai avio-oikeuden nojalla saatavat varat ja elinikäinen asumisoikeus eivät riitä.

– Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että on säästetty vanhuudenturvaa yhdessä toisen nimiin tai toisen varoista. Näistäkin varoista laskennallisesti vain puolet kuuluu leskelle, jos ei testamenttia ole tehty.

Nykyään avioehto laaditaan usein vain avioeron varalle, mutta jos se on laadittu myös kuoleman varalle, kaikki ensin kuolleen puolison omaisuus menee lapsille.

– Siinäkin tapauksessa leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, toteaa Malinen ja neuvoo tarkistamaan, mitä testamentissa ja avioehdossa on aikoinaan sovittu sekä miettimään, vastaako se edelleen puolisoiden tahtoa.

– Jos halutaan turvata lesken taloutta, silloin ei avioehto aina ole lesken kannalta hyvä sopimus.

Huomioi myös:

  1. Jos pariskunnalla ei ole lapsia, jäljelle jäänyt puoliso perii koko omaisuuden. Lesken jälkeen omaisuus jakautuu lesken ja ensin kuolleen puolison sukuihin, elleivät puolisot ole testamentissa toisin määränneet. Jos varoja on paljon ja pari toteaa, ettei leski tarvitse turvaa, omaisuutta voidaan määrätä testamentilla esimerkiksi yhteiselle kummilapselle jo ensimmäisen puolison kuoltua.
  2. Yksinäisen ihmisen omaisuus menee ensisijaisesti vanhemmille. Jos heistä on aika jättänyt, perijöitä ovat vainajan sisaret tai heidän lapsensa. Ellei sisaruksia ja sisarusten lapsia ole, tädit ja sedät ovat perimysjärjestyksessä seuraavina. Heidän lapsensa, eli vainajan serkut eivät peri.
  3. Ellei vainajalla ole lainkaan perillisiä eikä testamenttia, hänen omaisuutensa menee valtiolle.
  4. Jos vainajalla on lapsia useamman eri kumppanin kanssa, kaikki lapset ovat perillisiä. Leskellä on myös siinä tapauksessa avio-oikeus.
  5. Varsinkin uusperhekuvioissa suositellaan testamenttia sekä mahdollisesti avioehtoa osituksen ja perinnönjaon helpottamiseksi.
  6. Kesämökin tai sijoitusasunnon yhteisomistus lasten kesken ei välttämättä ole järkevää, sillä ajan kuluessa erimielisyyttä syntyy helposti esimerkiksi siitä, miten yhteistä omaisuutta hoidetaan ja käytetään.

Perintöverovinkkejä

  • Perintövero 100 000 euron perinnöstä on 8700 euroa, kun perinnön saaja on rintaperillinen. 200 000 euron perinnöstä joutuu maksamaan veroa 21700 euroa.
  • Jos perinnön saaja on sisar tai avopuoliso, jonka kanssa ei ole yhteisiä lapsia, vero 100 000 euron perinnöstä on 20 500 euroa. Vastaavasti 200 000 euron perinnöstä veron osuus on 49 500 euroa.
  • Omaisuutta voi lahjoittaa perillisille verovapaasti jo elinaikana, kunhan lahjan arvo on alle 5000 euroa kolmessa vuodessa. Samalta lahjanantajalta voi siten saada 4999 euron verottoman lahjan kolmen vuoden välein.
  • Alle 20 000 euron perinnöstä ei tarvitse maksaa perintöveroa.
  • Alle 110 000 euron perintö on leskelle verovapaa.
  • Perinnöstä voi myös luopua ja siirtää sitä suoraan seuraavalle sukupolvelle, jolloin ei tarvitse maksaa perintöveroja kahteen kertaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt