Perhe

Vaimon sisko tuli omilla avaimilla sisään pahimmalla mahdollisella hetkellä – siitä alkanut tapahtumaketju hakee vertaistaan

Julkaistu:

Yllätysvieraat
Yllätysvieraat vihastuttuvat – mutta myös ihastuttavat – Ilta-Sanomien lukijoita.
Toimme toukokuussa esille lukijoiden kokemuksia yllätysvieraista. Keskustelu heräsi alun perin Vauva.fi-palstalla, ja pyysimme tapakouluttaja Mirva Saukkolaa kommentoimaan ilmiötä, joka tuntuu nykyään olevan yhä harvinaisempaa.

Hän antoi vierailua suunnittelevalle yhden pätevän ohjeen: älä mene yllätysvierailulle.

– Tänä päivänä yllätysvierailuun ei ole oikein mitään kauhean perusteltua syytä. Nykyinen teknologia mahdollistaa sen kysymisen, että sopiiko tulla käymään, Saukkola sanoo IS:n jutussa.

Tästä huolimatta monelle lukijalle yllätysvieraat, kuten nuuka serkku ja iltasella kaljoittelemaan tulevat naapurit, ovat monelle tuttu juttu.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Keskustelu vieraista ja vieraana olemisesta jatkui vireänä tämänkin jälkeen. Suhtautuminen jakautuu selvästi kahteen leiriin.

Hamstraava ex-kämppis

Nimimerkki Tuli mieleen muistelee opiskeluaikojen kämppistään, joka oli hänen mukaansa ihan mukava tyyppi. Ärsyttävää oli tosin se, että tämä lainasi lukijalta omin lupineen etenkin sarjakuvia, elokuvia ja kirjoja – usein jopa ennen kuin hän itse oli ehtinyt ne lukea tai katsoa.

– Hän oli usein kipeänä tai teki opintoja kotoa käsin, joten jos en muistanut lukita huoneeni ovea, hän oli taatusti käynyt taas lainaamassa jotain tai muuten tonkimassa tavaroitani ilman lupaa, lukija avautuu.

Kun koitti muutto lähistölle seurustelukumppanin kanssa, kämppis ei luovuttanut, vaan kutsui itsensä kylään ja tunki tottuneesti lainakamaa laukkuunsa.

– Kerran hän toi jopa uuden kämppiksensä mukanaan ja kehotti häntäkin ottamaan jotain mukaansa lainaan. Siinä oli viimeinen pisara. Kun muutimme toiseen kaupunginosaan, lopetin yhteydenpidon hänen kanssaan. Hänelle jäi kaksi isoa muovikassillista sarjakuvia ikuisesti lainaan. Oli se sen arvoista, että pääsin hänestä eroon!

”Kaljupääkahvit aina keitetään”

Eräs lukija taasen suitsuttaa kotiseutunsa tapakulttuuria, johon yllätysvieraat kiinteästi kuuluvat.

– Kyllä me täällä Ruotsin rajalla käymme kavereilla kylässä edelleenkin ilmoittamatta. Mikään ei ole mukavampaa, kuin saada yllätysvieraita. Kaljupääkahvit aina keitetään ja hetki parannetaan maailmaa. Jokainen saa sitten elämänsä ehtoopuolella olla vaikka omissa hautajaisissa ilman ainoatakaan vierasta, jos tämä tällainen kylään vain kutsusta meininki jatkuu. Sitä paitsi aikataulutettu elämä on tylsää, spontaani kyläily on paljon hauskempaa, nimimerkki Avoimien ovien päivät toteaa.

Vaimon siskot saapuivat kesken petipuuhien

Nimimerkin SanallaEiPysytäPois vaimo oli päättänyt, että kyllähän appivanhemmilla sekä vaimon siskoilla kuuluu heidän kotinsa avaimet olla – vaikka ihan vain kaiken varalta.

– Hän selitti, että on hyvä, jos vaikka meille sattuu jotain, niin voivat tulla kastelemaan kukat. Oli meillä yksi viherkasvi. Jos joutuisimme autokolariin, niin en ensimmäiseksi olisi huolissani viherkasvista, lukija heittää.

– Kerran sekstailimme, ja vaimon sisko tuli avaimilla sisään ja siitä katsomaan tilannetta makuuhuoneeseen. Ilmoitimme, että nyt ei sovi. Tovin kuluttua soi ovikello, ja vaimon toinen sisko saapui, sisällä oleva sisko päästi sisään. He molemmat tulivat katsomaan aktiamme. Vaimo ei vieläkään suostunut pyytämään avaimia pois. Pikapuoliin kävi myös niin, että kun olin tulossa suihkusta, sohvalla istui appiukko, vaimon veli, anoppi ja tämän sylissä vaimon nuorin sisko. Nojatuoleissa istuivat vaimon sisko sekä anopin sisko, makuuhuoneessa sängyssä makasi vaimon toinen sisko. Vaimon serkut oli parvekkeella tupakalla ja keittokomerossa jääkaapilla.

”On kiirettä, ilkeät pomot ja stressi”

Nimimerkki Oi niitä aikoja nostalgioi menetettyä aikaa, jolloin vieraita todella kävi.

– Oli ihmisiä, puheensorinaa ja naurua kattoni alla. Omat lapset olivat silloin pieniä, sieviä ja kaikkien ihailun kohteita. Sitten asiat muuttuivat, kun lasten isän kanssa erosimme. Sen jälkeen on pitänyt kutsua ihmisiä meille, kahville, istumaan, juttelemaan, nauramaan. Ja usein ei vaan käy, keksitään verukkeita ja tekosyitä. On kiirettä (sitä on kaikilla, mutta tunnin kahvittelu tuskin koko aikataulua kaataa), lapsiakin sairaana. On ilkeät pomot ja stressi. Niin, näistäkin asioista voisi keskustella siinä samalla kun kahvittelee, niin olo tuntuu keveämmältä. Olemme kuitenkin sosiaalisia laumaeläimiä, lukija suree.

– En osaa tuputtaa itseäni minnekään kylään, odotan aina viimeiseen asti kutsua – joita myös vuosien saatossa alkaa tulla vähemmän ja vähemmän. Välillä on pitkiä viikkoja, jolloin ainoat seurustelukumppanini ovat nyt teini-ikäiset lapseni. Enhän minä niitä voi kuormittaa samanlaisilla aiheilla kuin aikuisia kavereita ja ystäviä.

Röyhkeä vuokraisäntä

– Kun oltiin kylillä ostoksilla, oli vuokraisäntä porukkansa kanssa tullut omilla avaimillaan sisälle. Kotiin tullessamme he istuivat keittiössä syömässä. Olivat ottaneet meidän pakkasesta ruokatarvikkeet ja valmistaneet syömiset. Jälkiruuaksi oli tietysti tarjolla minun leipomia korvapuusteja. Naureskelivat, että ”täällä olikin hyvät ruuat”. Kyllä siinä minulla pinna paloi, ja sai poppoo lähteä korvat punaisena pois, kertoo nimimerkki minä.

”Mutta kun ei mene perille”

Erästä lukijaa omien vanhempiensa äärimmäinen kohteliaisuus ja isäntäväen huomioiminen taasen hämmentää. Hänen puolestaan talonvahdit saisivat olla ihan rauhassa heillä kuin kotonaan.

– Vanhempani tulevat usein pitämään taloa pystyssä ja talvella uunia lämmittämään, kun olemme reissussa. He saavat olla meillä kuin kotonaan. Olemme sanoneet heille, että ei tarvitse ottaa petivaatteita eikä pyyhkeitä mukaan, koska meillä on pesukone, joka sen pyykin pesee. Ei myöskään tarvitse nukkua lattialla, vaan meillä on olemassa ihan sänkykin. Mutta kun ei mene perille. Äitini raahaa meille tullessaan kaikki petivaatteet ja pyyhkeet. Hän on myös tehnyt kotona ruuat lähestulkoon valmiiksi, että ei vain sotke paikkoja eikä riko mitään, jos alkaisi ihan keittiössä sitä ruokaa tekemään. Ne ovat kuulemma ihan ok, kun vain lämmittää mikrossa. Juuri ja juuri kelpaa patja lattialle. Pari yötä menisi kuulemma ilman patjaakin. Ei tämäkään minusta oikein ole, nimimerkki Liinuska miettii.

Yksineläjä kestitsi pariskuntia, kunnes kyllästyi

Nimimerkki Kyllä kertoo ykskantaan kyllästyneensä vieraisiin, varsinkin yllätyksellisesti saapuviin. Illanviettojen järjestäminen ei enää houkuta.

– Olen yksinäinen nainen, ja yleensä pariskunnat eivät ole huomioineet, että joudun järjestelemään molemmille tarjoiltavat. Jos oli kaksi pariskuntaa, niin neljälle pitää järjestää tarjottavat. Oli kallista yksinelävälle. Olisi ollut mukavaa, jos joskus olisivat kutsuneet vastavuoroisesti koteihinsa iltaa viettämään. Mutta ei, kälynikin vain kysyi usein, koska taas istutaan iltaa luonasi, siellä kun on niin mukavaa. Tein asialle stopin – en ole mikään toisten huvijärjestelijä, lukija ärähtää.


Jos yllätysvieraat ärsyttävät, tee heille samoin

Ra-nimimerkin takana olevalla lukijalla on yksinkertainen keino siihen, miten epämieluisista vierailijoista pääsee helposti eroon: tee heille samoin.

– Yllätysvieraista pääsee eroon, kun tunkee itse yllätysvierailulle. Kun pääsimme mökille, tulivat naapurit heti käymään, viihtyivät aamutunneille asti. Sitten änkesimme itse heille, ja rouva sanoi suoraan, että hänen kotinsa menee siitä sekaisin, eivätkä he siksi kutsu kylään. Kerroimme suorin sanoin, että kyllä täytyy kestää vastavierailu, ja minun kotini on sekoitettu useasti. Siihen loppui yhteydenpito.

Suoraan sairaalasta passaamaan puolituttuja

– Muutaman kesän riesana puolituttu pariskunta ympäri Suomea ja majoittui tuosta vaan mitään ilmoittamatta toisten talouksiin. Jopa yli viikoksi, kehuen, että voi reissata, kun vain elää säästeliäästi, kuvailee Varokaa tuonlaisia -nimimerkki.

– Taas kerran olin juuri päässyt sairaalasta ja kuljin keppien kanssa. Taas lehahti tämä sama pariskunta Lapin-matkallaan luoksemme ja käveli suoraan vierashuoneeseen laukkuineen. Katselin touhua ällistyneenä. Sitten rouva kysyi, olisiko sinulla lakanoita, että hän voisi ne nyt itse laittaa. Koetin sanoa, että emme jaksaisi ottaa ketään asuntoomme, mutta eivät kuulemma ole haittana. Ei heillä ollut lakanoita, eikä käyttäneet omia saunapyyhkeitäkään. Koskaan eivät tarjonneet korvausta majapaikasta, eivät edes kahvipakettia tuoneet. Pyykinpesu tapahtui niin, että pariskunta vei vaatteensa meidän pyykkiemme sekaan, kun ”siinä samallahan ne pyörivät”. Nyt ollaan lomalla, ja silloin kuuluu levätä, rouva vain perusteli. Sillä kertaa yhden yön jälkeen isäntä antoi pariskunnalle lähtöpassin. Sen jälkeen ei heistä ole kuulunut mitään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt