Perhe

3-vuotiaan hätäinen itku havahdutti äidin yöunilta – syy sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä

Julkaistu: , Päivitetty:

Tarinat
Ilta-Sanomat uutisoi aiemmin lukijoiden kummallisista sattumuksista ja tapahtumista, joita heille on tapahtunut. Tarinoita riittää yhä.
Kaikki sai alkunsa amerikkalaisen kirjailija Mikki Kendallin Twitter-päivityksestä, jossa hän pyysi seuraajiaan kertomaan oudoimmista ja karmivimmista asioista, joita he ovat lasten suusta kuulleet.

Voit lukea Ilta-Sanomien uutisen aiheesta täältä.

Uutisen jälkeen myös lukijat intoutuivat kertomaan eriskummallisista kokemuksistaan.

Voit lukea hyytävät tarinat kokonaisuudessaan täältä, täältä ja täältä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Peräti 74 prosenttia Ilta-Sanomien kyselyn yli 13 000 vastaajasta kertoi uskovansa yliluonnolliseen. Skeptisellä kannalla puolestaan oli 26 prosenttia vastaajista.

Mutta tarinoita erikummallisista ja selitystä vaille jääneistä tapahtumista lukijoilla riittää. Päätä itse, mitä mieltä olet. Yllä olevalta videolta näet vielä yhden erikoisen tarinan.


”Isovanhempani asuivat aika kaukana pohjoisessa. Olin aina ollut mummin kanssa läheinen. Eräänä iltana vanhempani kovistivat minua nukkumaan, olin silloin ehkä noin 4-vuotias. Sanoin, etten mene ennen kuin puhelin soi. Ja kun puhelin soi ennen kuin kukaan kerkisi vastamaan, sanoin, että mummi on kuollut. Ja niin oli. Itse en tapahtumaa muista, mutta näin on kerrottu.”

”Minä en ole sattunut näkemään ketään enkä kuulemaan outoja ääniä, mutta vuosia sitten ihmettelin, kun eräänä yönä heräsin yhtäkkiä. Mieleeni tuli ensimmäiseksi, etten ollut lupauksistani huolimatta käynyt tapaamassa entistä aivokasvainta sairastavaa naapuriani. Jonkun ajan päästä sain kuulla, että hän oli menehtynyt samana yönä.”

”Jos nyt ei yliluonnollisia tapahdu, ainakin kummallisia. Joskus 1980-luvulla kävelin Lontoossa mennäkseni Toweriin. Olin vielä Thames-joen toisella puolella, kun siinä kävellessä tuli yhtäkkiä oikein epätodellinen ja paha olo. Kävelin hissukseen ja ajattelin, että pakokaasua tai jotain. Siihen pysähtyi auto, josta tuli mies salkun kanssa. Mies katsoi minua ja kysyi, että voinko pahoin. Kerroin, että oloni on outo. Mies totesi, että seison täsmälleen paikalla, jossa vuosisatoja sitten oli hirttopaikka, jossa sadat pahantekijät lähtivät viimeiselle matkalleen. Samalla mies ehdotti, että kävellään vähän kauemmas ja kohta alkoi olo kummasti helpottaa. Kun väri palasi kasvoilleni, henkilö lähti työpaikalleen ja minä kohti siltaa.”

”Olen nähnyt enneunen kaverini kaksosraskaudesta, josta hän kertoi minulle sitten myöhemmin. Ei tiennyt itsekään odottavansa kaksosia. Muitakin enneunia olen elämäni varrella nähnyt. Ja muutaman ihmisen kuoleman olen tiennyt etukäteen. Tämä taito ei ole mikään mukava, enkä sellaista haluaisi etukäteen tietää. Kyse on ollut onnettomuuksista, missä nämä ihmiset ovat kuolleet.”


”Olinkohan neljännellä luokalla tuolloin. Aamulla herätyskello soi kouluun, ja heti herättyäni tuli paras ystäväni mieleen. Aamutoimet olin tosi poissaoleva ja samalla tahdoin päästä äkkiä kouluun nähdäkseni ystäväni. Ystävää ei näkynyt koulun pihalla, ja olin huolissani. Koskaan aikaisemmin ei tuollaista tunnetta tullut, jos hän oli esimerkiksi kipeänä ja sen takia koulusta pois. Kellot soi ja mentiin luokkaan. Kun opettaja astui ovesta sisään, tiesin heti että nyt on jotain vialla ja se koskee ystävääni. Ope aloitti aamun kertomalla, että nyt on surullisia uutisia. Tällöin kehoni lamaantui ja tiesin kenestä on kyse. Ystäväni oli menehtynyt aamuyöllä tulipalossa.”

”Kyllä niitä on, enteitä. Itse olin noin 10-vuotias, ja olimme kesänvietossa Lapissa, niin kuin aina kesällä. Isäni oli lähtenyt tätini kanssa haudalle käymään ja ajoi kolarin. Muistan, kuinka pirtissä luin Akkaria ja minulle tuli levoton olo ja ahdisti, että jotakin pahaa oli sattunut. Sitten tuli puhelinsoitto kolarista, en kertonut kenellekään, että tiesin sen. Näitä on, ja vaikkakin itse olen varsin skeptinen omasta mielestäni, kaikkea ei vaan voi järjellä selittää.”

”Muutimme uuteen omakotitaloon talvella. Lapseni kertoi eräänä päivänä nähneensä unta, pihallamme oli krokotiili. Keväällä, kun lumet sulivat, löytyi reilun metrin mittainen puusta veistetty krokotiili. Ilmeisesti talon ensimmäinen omistajan veistämä.”

”Poikamme oli 3,5-vuotias, kun ostimme vanhan talon. Kun poika täytti viisi, ukki kuoli. Pian sen jälkeen ostin hänelle isomman sängyn, kun huoneessa oli tilaa. Yöllä heräsin karmeaan huutoon ja itkuun, juoksin huoneeseen ja kysyin mikä hätänä ja katsoin, onko hän edes herännyt. Oli hereillä ja itkuisena huusi, että hän haluaa vanhan pienen sängyn takaisin, koska hänen vierellään istui joku. Ei kauan, kun taas yöhuuto ja juoksujalkaa kysymään mikä hätänä. Ei, hän vastasi ja sanoi että äiti, minun korvat kuulevat. Kyllä tuli hyvällä tavalla kylmänväreet. Ukki oli hänelle läheinen.”


”Minulle tuli mummoni vastaan kadulla kello 5.45, kun olin menossa kuudeksi töihin. Oma mummoni siis. Hän katsoi suoraan silmiin ohittaessaan minut. Olin silloin 19-vuotias. Hetkeksi pysähdyin ja käännyin, hän vilkutti hymyillen ja kääntyi kulman taakse. Aloin täristä pelosta, koska mummoni oli kuollut kolme vuotta aiemmin. Kun käännyin ja juoksin talon kulman taakse mummon perään, hänestä näkyi vilahdus ja katosi. Kerroin asiasta työkavereille, jotka olivat sitä mieltä, että kyseessä oli ollut samannäköinen vanha mummo. Isäni (mummon poika) kuoli samalla viikolla yllättäen sairauskohtaukseen. En voinut välttyä ajatukselta, että mummo tuli häntä hakemaan.”

”Meillä oli kaksi poikaa. Kyläilimme tätini luona elokuun lopulla. Tädin mies sanoi yhtäkkiä, että sinähän odotat lasta. Se on nyt tyttö. Minä en vielä tiennyt olevani raskaana, ja kysyin, mistä hän sen tietäisi, kun minäkään en tiedä. ”Minä näen sen sun päältä”, hän sanoi. Ennustus toteutui, kun toukokuun 14. päivä seuraavana vuonna syntyi tyttö. Oli kumma juttu.”

”Olimme tyttöystävän kanssa tuolloin 19-vuotiaita, ja asuin silloin vielä äitini luona. Olimme huoneessani lepäilemässä väliovi kiinni, kun välioveen koputettiin kolme terävää koputusta. Molemmat kuulivat koputukset, jonka jälkeen tarkistin asunnon, eikä siellä meidän lisäksi ollut ketään näkyvää.”

”Syöpää sairastanut uskovainen perheenäiti kuoli alle 50-vuotiaana. Hänen 11-vuotias poikansa oli tuolloin tätinsä perheessä yötä. Mennessään nukkumaan oli tullut säikähtäneenä kertomaan äitinsä siskolle, että näki kirkkaan enkelin. Samana yönä äiti kuoli. Muutama vuosi myöhemmin pojan nuorempi sisko kertoi, että äiti oli ilmestynyt ja jutellut hänelle. Lopuksi äiti oli sanonut että hänen täytyy nyt mennä. Tämä tietääkseni tapahtui tytön valveilla ollessa, ei unessa.”

Onko sinulle tapahtunut vastaavaa? Kommentoi alle!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt