Perhe

Pikkutytön puheet säikäyttivät äidin pahanpäiväisesti – sai kysymykseensä hyytävän vastauksen

Julkaistu:

Tarinat
Ilta-Sanomien lukijoilla riittää tarinoita kummallisista sattumuksista, joita he ovat kokeneet elämänsä aikana.
Ilta-Sanomat uutisoi helmikuussa lukijoiden kummallisista sattumuksista ja tapahtumista, joita heille on tapahtunut.

Kaikki sai alkunsa amerikkalaisen kirjailija Mikki Kendallin Twitter-päivityksestä, jossa hän pyysi seuraajiaan kertomaan oudoimmista ja karmivimmista asioista, joita he ovat lasten suusta kuulleet.

Voit lukea Ilta-Sanomien uutisen aiheesta täältä.

Uutisen jälkeen myös lukijat intoutuivat kertomaan eriskummallisista kokemuksistaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Voit lukea hyytävät tarinat kokonaisuudessaan täältä ja täältä.

– Olin menossa 18-vuotiaana kuolleen poikani haudalle. Portilla kuulin poikani sanovan kovalla äänellä: ”Äiti, älä itke!” Hän huolehti minusta, kertoi eräs suomalainen äiti.

Lukijoiden tarinoita riitti. Osa lukijoista suhtautuu sattumuksiin skeptisesti ja pitää niitä mielikuvituksen tuotteena, osa on sitä mieltä, että kaikkea ei voi järjellä selittää. Päätä itse, mitä mieltä olet näistä tarinoista.
  • Jutun pääkuvana olevalla videolla kertomus 3-vuotiaan pojan yllättävän enteellisestä tarinasta.

”1950-luvulla olimme yökylässä Kouvolassa. Isäni oli vannoutunut ”vesipoika”, mutta nyt pyysi aamulla kahvia. Lähdettiin autolla kotia kohti. Eräässä mutkassa isä sanoi: ”Tämän näköinen se paikka oli” ja hiljensi vauhdin. Heti tulikin mutkasta auto hurjaa vauhtia tien väärää puolta. Henkiin jäimme.”

”Ainoa yliluonnollinen kokemukseni on, kuin äitini vanha miesystävä (ja parisuhteen jälkeen vielä ystävä) kuoli pudottuaan portaat alas. Tapahtuman jälkeen näin unta, että nousin lähiössäni tuttuun bussiin ja hän kiipesi kyytiin seuraavalta pysäkiltä. Hän pysähtyi seisomaan linja-autossa istuimeni kohdalle, hymyili ja pyysi minua kertomaan äidilleni, että hänellä oli kaikki nyt hyvin. En usko, että tilanteessa oli kyse muusta kuin teini-ikäisen vilkkaasta alitajunnasta, mutta äitini sai unesta paljon lohtua.”

”Itse olen nähnyt unessa ennalta kahden läheisen sukulaisen kuoleman ja olen niistä maininnutkin perheelleni ennen tapahtunutta. Kummallakin kerralla vastattiin, että kun ovat hyvässä kunnossa, tuskin tulee tapahtumaan. On perhe ja suku olleet kummissaan, kun on suruviestit tulleet. Muutama ystävä ja tuttu on, jotka ovat myös kokeneet kaikenlaisia vastaavia enteitä. Itse en yliluonnollisiin tai huuhaajuttuihin pahemmin usko, mutta joskus on vain uskottava.”

”Vanhempieni kuoltua oli ongelmana, että tallelokeron avainta ei löytynyt. Ajelin useampana päivänä kotitalooni 40 kilometrin päähän ja etsin. Turhaan. Kotona Espoossa eräänä yönä edesmennyt äitini näytti avaimen kätköpaikan. Unessa hän näytti varsin nuorelta. Sanoi unessa minulle, että katso nyt tarkkaan. Kiipesi tuolille olohuoneen ruokailuosassa, kurotti ja otti avaimen yläkomeron ovenkarmin sisäpuolelta aivan ylhäältä naulasta. Parin päivän kuluttua tulin taloon ja otin avaimen suoraan tuosta naulasta.”


”Olin 10-vuotias ja juuri nukahtamassa noin kello 21.30. Mummo tuli huoneeseen ja sanoi lähtevänsä pitkälle matkalle. Sanoin, että ota mukaan. Mummo sanoi, ettei nyt voi ottaa mukaansa, ja lähti kävelemään seinässä olevaan valkoiseen putkeen. Samaan aikaan kotipuhelin soi ja tiesin, että mummo oli kuollut. Melkein nousin ylös sanomaan, ettei tarvitse vastata siihen puhelimeen, mutta laitoin silmäni kiinni ja nukahdin. Aamulla en sanonut äidille mitään, kun hän kertoi mummon kuolleen eilen illalla noin kello 22.00. Isälle kerroin ollessani noin 25-vuotias. Nyt on ikää 58 vuotta enkä koskaan asiaa unohda. Hyvä ajoitus tai jotain muuta.”

”Reilut 15 vuotta sitten asuimme talossa, jossa kuului iltaisin ja öisin askeleita. Ketään ei näkynyt, vaikka välillä askeleet tulivat parin metrin päähän. Talo todettiin hometaloksi, ja muutimme pois. Ensimmäisenä yönä uudessa paikassa menin peittelemään silloin 4-vuotiasta poikaani, kun hän kysyi: ”Tuleeko se sama täti seisomaan sängyn viereen niin kuin siellä edellisessäkin talossa?”

”Muutamia päiviä sitten poikani soitti ja kertoi seuraavaa: alle kolmevuotias pikkutyttönsä oli kylvyssä äitinsä seuratessa ammeen vieressä istuen. Äkkiä pikkutyttö kertoi, että vanhoina aikoina hän oli ollut hyvin sairas ja joutunut olemaan monia, monia viikkoja sairaalassa. Äiti kysyi hämmentyneenä, että paranitko sinä. ”En, en parantunut, mutta minä tulin takaisin.” Äiti kysyi säikähtäneenä, kuka sinulle kertoi tällaista. Vastaus oli: ”Ei kukaan.”

”Noin 3-vuotias poikani oli kauhuissaan, kun meinasimme lähteä lentokoneella. Hän selitti veljelleenkin, että se on vaarallista. Kysyin häneltä, että miksi pelkäät noin paljon. Hän kertoi olleensa aikuinen ja tipahtanut korkealta, sen jälkeen tullut vauvaksi mahaani. Kun odotin kolmatta lastani, sama poikani kysyi: ”Äiti, tiedäthän, vauva, joka on sinun mahassasi, on asunut ennen eri perheessä?”


”Mun äiti kertoi mulle, että hänen äitinsä oli unessa tullut hänen luokseen ja äidillä oli ollut kauha kädessä, joka sitten hajosi. Äitinsä oli kuollut tuolloin yöllä ja äiti sanoi, että äiti tuli hyvästelemään hänet. Veljeni lohdutti äitiämme mummomme hautajaisissa sanomalla, että mummo istui puussa ja heilutteli jalkojaan ja että joutsenet veivät mummon taivaaseen. Mun veli oli 5–6-vuotias, aika hyvä mielikuvitus olisi pitänyt olla, kun tuollaisen jutun äidillemme kertoi. Sen päivän aamuna jolloin pappa kuoli, kuulin koiran ulvontaa, katsoin ulos ikkunasta, että mitä meidän koiramme ulvoo. Koiramme oli kopissaan ja muilla naapureilla ei koiria ollut, joten ihmettelin sitä. Sitten tuli tieto papan lähdöstä.”

”Unessa, ollessani nuori nainen, näin yksityiskohtineen talon, jonne muuttaisin myöhemmin. Paikkaan, jossa en ollut koskaan käynyt. Jonkin vuoden kuluttua toisessa unessa näkyi minulla olevan lapsia, ikäjärjestys näkyi myös. En ollut suunnitellut ollenkaan hankkivani lapsia tai haaveillut sellaisesta. Lopulta tosielämässä kävi kuten unessani. Joitakin unia ei vain unohda, ja ne on tarkoituksella annettu. Monia asioita emme ymmärrä eikä tarvinne selittääkään.”

”Olin 7-vuotias ja istuin äitini ja ukkini kanssa keittiössä syömässä. Yhtäkkiä tuli mieleeni kysäistä, että muistatteko kenellä oli punainen talo, missä eteisessä on piano, jossa pitkä kullanvärinen teksti ja sen päällä 2 lippua. Ukkini kyseli lisää, että muistatko muuta. Muistin ja kuvailin huoneet ja kalusteet sekä niiden värit. Ihmettelivät molemmat, että mistä on kyse. Myöhemmin sain tietää, että ukkini oli asunut vanhempiensa kanssa kyseisessä talossa, kun ukki oli pieni poika. Ei ollut edes valokuvia talosta hänellä ja ikinä ei ollut kenellekään kertonut lapsuudestaan.”

”Odotin kolmosia, joista vain yksi syntyi, muut menetin jo ennen puoltaväliä. Tämä selvinnyt on monesti leikkinyt siskojensa kanssa. Meillä ei ole kuin poikia, ne menetetyt kaksi olivat tyttöjä. Emme ole koskaan puhuneet menetetyistä sisaruksista. Jotenkin ne vain tietävät.”


”Odotin neljättä lastani, emmekä olleet kertoneet raskaudesta vielä kellekään. Kolmen tyttären jälkeen kaikki naureskelivat, että pitäähän teidän vielä poika tehdä. Päätin salata raskauden turhien puheiden takia, kyllähän se aikanaan näkyisi. Naapurin rouva, joka on vain kolme päivää minua nuorempi, oli kuitenkin nähnyt unen, että odotan poikavauvaa. Lapsia ulkoiluttaessa hän kertoi unestaan ja äimistyneenä tunnustin raskauden. Siitä lähtien tiesin odottavani poikaa ja pojan synnytinkin.”

”Työkaverini pään ympärillä oli valoa, aivan kuin aura olisi loistanut siinä. En ennen ole nähnyt sellaista kenelläkään enkä sen jälkeen. En tietenkään uskaltanut havainnostani ystävälleni sanoa, mutta kehotin häntä kuitenkin ottavan rauhallisesti. Hetken päästä hän sai rajun epilepsiakohtauksen, jonka seurauksena ambulanssi vei hänet sairaalaan. Hän oli pitkään sairaslomalla ja sanoi, että kohtaus vei kaikki voimat. Mietin, että mistä syystä sen valon näin. Oliko se oikeasti jotain energiaa?”

”Poikani on nyt 9-vuotias. Emme ole suotta vaivanneet häntä uskonnoilla tai uskomuksilla. Hän kertoi 4–5 vuotta sitten, kuinka edelleen muistaa olleensa aiemmin vanha pappa. Hän kertoi sen niin, että uskoin hänen uskovan sanomaansa. Onhan tuo kai lohdullistakin.”

Ota kantaa

Uskotko yliluonnolliseen?

Kyllä 76% Ei 24%
Ääniä yhteensä 14793

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt