Päivän ruokana kaksi kalapuikkoa ja peruna, koulussa naurettiin – suomalaiset kertovat, millaista köyhyys oikeasti on - Perhe - Ilta-Sanomat

Päivän ruokana kaksi kalapuikkoa ja peruna, koulussa naurettiin – suomalaiset kertovat, millaista köyhyys oikeasti on

Lukijat kertovat, miltä tuntui, kun lapsena ei ollut varaa juuri mihinkään.

Kuusihenkisen perheen lapsi muistelee, kuinka tiukoilla perhe eli hänen lapsuudessaan. Kuvituskuva.

9.4.2018 17:03

Ilta-Sanomat uutisoi perjantaina, että lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomessa suhteessa aiempaa useampi lapsi on köyhä.

Kurttila vaatii, että hallituksen on ryhdyttävä kiireellisesti toimiin lapsiköyhyyden vähentämiseksi Suomessa. Hän sanoo, etteivät päättäjät voi odottaa seuraavaan hallituskauteen.

– Hallituksen on linjattava kiireellisistä toimenpiteistä köyhyyden vähentämiseksi. Köyhyys on yhteiskunnalle kallista. Erityisen kallista on lasten köyhyys. Siihen meillä ei ole varaa, Kurttila sanoo tiedotteessaan.

Suomessa köyhien lasten osuus kaikista lapsista on kasvussa, Kurttila toteaa. Viime vuosina tehdyt lapsilisien leikkaukset ja sosiaalietuuksien indeksitarkistusten jäädytykset vaikeuttavat köyhien perheiden asemaa.

– Kun vuonna 1994 kolmesta lapsesta vuoden 2015 hintatasossa sai lapsilisää 513 euroa, vuonna 2019 tämä lapsilisä on enää 319 euroa. Tuoreimpien, vuoden 2016 tulonjakotilastojen mukaan lapsista 10,2 prosenttia kuului pienituloiseen kotitalouteen. Tämä tarkoittaa 110 000:ta lasta. Vuonna 2015 luku oli 9,4 prosenttia. Tilanne on vakava, ja lapset kokevat köyhyyden monet ilmiöt niin koulussa, vapaa-ajalla kuin kotona.

Voit lukea Ilta-Sanomien uutisen kokonaisuudessaan täältä.

–Meidän kuusihenkisessä perheessä raha ei todellakaan riittänyt ruokaan joka päivä, eräs lukija muistelee.

Lukijat kertovat köyhästä lapsuudestaan

Uutinen kirvoitti Ilta-Sanomien lukijat kommentoimaan ja kertomaan omia kokemuksiaan köyhästä lapsuudestaan. Kommentteja ja tarinoita kertyi useita satoja. Aihe koskettaa, ja monet olivat sitä mieltä, että yhteiskunnan olisi havahduttava ja tehtävä asialle jotain.

”Itse olin köyhä lapsi. Koulussa naurettiin, kun talvivaatteet ja urheiluvälineet olivat aina äidin tai isän vanhoja. Menin 15-vuotiaana kesätöihin. Muut kävi niillä rahoilla festareilla tai risteilemässä, mutta mun kesätyörahat meni säästöön, jotta voisin ostaa lukion oppikirjat seuraavana vuonna.”

”Muistan oikein hyvin päivän, jolloin muutama bussilastillinen lapsia, minä mukaan lukien, matkasimme Linnanmäelle. Yhden bussin kuljettajana oli isäni, jolla oli siihen oikeuttava ajokortti ja taito. Sisään päästiin ja muutamaan laitteeseen. Siinä oli köyhien avustus, loppupäivä katseltiin kateellisena muiden hauskanpitoa.”

”Meidän kuusihenkisessä perheessä raha ei todellakaan riittänyt ruokaan joka päivä. Ruokana saattoi olla kaksi kalapuikkoa ja yksi peruna koko päivänä. Pullia leivottiin paljon, koska se oli halpaa, ja seurauksena me lapsetkin olimme nuorina turvonneita kuin pullataikina. Harrastuksista, mopoista tai edes polkupyöristä oli turha haaveillakaan, ellei tutulta saanut ilmaiseksi. Kalastamassa käytiin paljon, koska se oli ilmaista ja siitä sai ruokaa pöytään, vaikkei se mutaisesta lätäköstä saatu lahna kovin kummoiselta maistunut. Häätöilmoitus oli päällä aina välillä ja ilman sähköjäkin oltiin säännöllisesti. Jos tuli yllättäviä menoja, ei pystytty maksamaan laskuja, kun oli pakko ruokkia perhe. Alkoholia tai päihteitä ei kukaan perheestä koskaan käyttänyt.”

–En voi ostaa lapsille vaatteita ja kenkiä, kertoo eräs vanhempi.

Ei varaa harrastuksiin tai vaatteisiin

”Köyhyys oli tuttua omassa lapsuudessa. Usein oli vain pelkkiä perunoita ruoaksi. Kun perustin oman perheen, perheemme tuli hyvin toimeen, mutta sitten tuli avioero. Avioeron jälkeen yksinhuoltajana ja työttömänä olen todella tiukilla. Lisäksi minulla on sairauksia, jotka vaativat hoitoa, mutta en voi aina ostaa lääkkeitä. Kauppaan mennessä joudun koko ajan laskemaan mielessäni, mihin rahat riittävät. En voi ostaa lapsille vaatteita ja kenkiä. Onneksi viime vuonna lapseni saivat avustusta koulutarvikkeiden ja vaatteiden ostoon.”

”Itse olen köyhästä perheestä. Ei ollut varaa harrastaa jääkiekkoa. Ei ollut edes lankapuhelinta, ja olen sentään syntynyt 1984. Mutta siksipä osaankin arvostaa elämässä nykyisin muutakin kuin rahaa ja materiaa. Myönnän kyllä että haaveilin NHL-maalivahdin urasta, mutta eipä minusta sellaista tullut.”

”Koulusta saimme kenkä- ja vaatelappuja, joilla pystyimme ostamaan uudet. Pienituloisten vanhempien rahat menivät omakotitalon asuntolainan maksuihin.”

”Itse olen 16-vuotias. Avioeronneet vanhemmat. Äiti ainoastaan huolehtinut minusta. Hyviä töitä ei löydy. En voinut harrastaa mitään urheilulajia, kun ei ole varaa harrastamiseen. Nyt olisi tärkeä hommaa mopo, että pääsisi liikkumaan nopeammin. Ei luultavasti tule olemaan rahaa ajokorttiinkaan kun täytän 18 vuotta. Olen ollut kesätöissä kolme kertaa, ja rahat meni halpoihin vaatteisiin ja käytiin pari kertaa syömässä ravintolassa. Myöskään lukiota en voi käydä, kun ei ole 2000 euroa kirjoihin laittaa. Ei huvita panostaa tulevaisuuteen, kun on ollut tylsää elämässä ja onnetonta vaan. Ainoastaan sössitään puuroa, makaronia lautaselta, molemmat kävellään kouluun ja töihin.”

”Itselläni oli suhteellisen köyhä lapsuus, jos ikäluokkaani vertaan. Kaikkeen piti tienata rahat itse muun muassa kesätöillä. Oli epäreilua, kun ikätoverini kävivät kesäisin ulkomailla ja lomailivat, kun itse kävin koko kesäloman töissä milloin missäkin. Monille jopa tarjottiin töitä, mutta he eivät sitä vastaanottaneet, kun halusivat lomailla. Ikätoverit monesti kyselivät, että miksi vanhempasi eivät maksa. No ihan siksi, kun sitä rahaa ei heilläkään ollut. Elektroniikkaa raahattiin kaatopaikalta, huonekalut olivat sukulaisten vanhoja. Olen kuitenkin tyytyväinen, että oli katto pään päällä ja ruokaakin pöydässä, monilla asiat vielä kurjemmin.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?