Satu perusti perheen Islannissa – kummeksuu suomalaisten tapaa kasvattaa lapsiaan

Julkaistu:

Kulttuurierot
Päälle kolmekymppinen Satu Rämö muutti Islantiin vuosituhannen vaihteessa nuorena opiskelijana. Hän rakastui islantilaiseen mieheen ja jäi sille tielleen.
Nyt saarivaltion pääkaupungissa Reykjavíkissa asuvan nelihenkisen perheen arjesta voi lukea Satu Rämön uutuusteoksesta Islantilainen kodinonni – Perhe-elämää viikinkien malliin (WSOY, 2018).

Kirjailija-bloggaaja Rämö kuvailee kirjassaan hauskasti huumorin keinoin muun muassa islantilaisen ja suomalaisen lastenkasvatuksen eroja. Ja niitä riittää. Rämön perheen lapset ovat nyt 8- ja 2-vuotiaat.

Yksi ero, jonka Rämö on pannut erityisesti merkille, on islantilaisten naisten erilainen suhtautuminen äitiyteen. Äitiyttä ei hänen mukaansa suoriteta, kuten Suomessa.

– Islannissa ei ole äitiys- ja isyysvouhotusta ollenkaan. Jos vanhempi lähtee lapsen kanssa kahvilaan, islantilainen ei edes mieti, voiko lapsen kanssa kyseiseen kahvilaan mennä. Totta kai skidi tulee mukana, Rämö sanoo.

Rämön mukaan lapset sujahtavat vanhempien arkeen. Omaa elämää ja vanhemmuutta ei korosteta ja siitä puuttuu suorittaminen.


Suomessa esimerkiksi äidit saattavat Rämön mukaan vouhottaa siitä, millainen kantoväline, esimerkiksi kantoreppu tai -liina, lapselle on paras – ja teilata täysin eri tavalla toimivan vanhemman.

– Islannissa kukaan tuntematon ei tule sanomaan, että tuo kantoväline on muuten ergonomisesti todella huono lapselle.

Rämön mukaan Islannissa ei edes ole isoja Facebook-ryhmiä, jossa vanhemmat fanaattisesti keskustelevat asioista.

Toinen asia, johon Rämö on kiinnittänyt huomiota on imetykseen suhtautuminen. Islannissa imetystä tai pulloruokintaa ei piilotella liinan alla. Lapsen ruokinta ei ole myöskään asia, josta äitejä jollain tapaa tentataan tai syyllistetään.

– Imetys on todella jees ja tärkeää, jos se onnistuu, mutta Suomessa on mielestäni pieni syyllistävä suhtautuminen asiaan. Äideiltä kysellään, että kai nyt imetät tarpeeksi ja onko imuote varmasti oikea ja kyllä tuon ikäistä lasta pitäisi vielä imettää.


Lapset suuntaavat Islannissa päiväkotiin kahden vuoden ikäisinä. Päiväkodin ulkopuolella kasvavia lapsia jopa hieman surkutellaan.

– Siellä on itsestäänselvää, että lapsi menee silloin päiväkotiin. Islannissa ei kysellä, milloin lapsesi menee päiväkotiin, vaan mitä päiväkotia hän käy.

Vanhempainvapaa loppuu Islannissa yhdeksän kuukauden jälkeen. Tällöin lapselle täytyy löytää hoitaja ennen kuin hän aloittaa päiväkodin. Useimmiten hoitaja on isovanhempi. Rämö laskeskelee, että hänen anoppinsa on viimeisen kymmenen vuoden aikana hoitanut kuusi lastenlastaan päiväkoti-ikään saakka.

– Sama keskustelu on käynnissä Suomessa ja Islannissa. Päiväkodin työntekijät saavat liian vähän palkkaa. Mutta täällä ei ole samanlaista keskustelua resurssien vähyydestä tai päiväkotien turvattomuudesta.

Islannissa on reilut 334 000 asukasta. Rämön mukaan se tarkoittaa sitä, että yhteisöllisyys elää maassa vahvana. Suomessa on normaalia, ettei välttämättä tunneta seinänaapuria, Islannissa se ei tulisi kuuloonkaan.

– Ollaan vähän kuin yhtä suurta klaania. Olisi esimerkiksi ennenkuulumatonta jättää tervehtimättä naapuria, Rämö sanoo.

Rämön mukaan haittapuolena on se, että ihmiset ovat välillä liiankin kiinnostuneita toistensa asioista ja juoruilu on normaalia.


Suomessa on toki muitakin puolia, jotka Rämö kokee olevan paremmin kuin Islannissa.

– Islannissa on kaikille töitä, mutta hyvinvointivaltio on heikompi kuin Suomessa. Esimerkiksi lapsilisiä ei saa helposti ja kouluruoasta pitää maksaa.

Islantilaiset ovat Rämön mukaan myös suurpiirteisempiä kuin suomalaiset. Harrastukset on Rämön mukaan hyvin organisoitu, mutta vaikeaa on esimerkiksi poikkeusaikataulujen välittäminen. Myös päiväkotihenkilökunnan henkilökuntapäiviä tulee välillä vähän yllättäen.

– Suunnitelmia ei juuri tehdä, annetaan mennä vaan. Tuntuu, että välillä on vaikea saada kiinni siitä, mitä esimerkiksi lasten harrastuksissa tapahtuu, Rämö naurahtaa.

Lapset saattavat välillä olla myös töissä vanhempiensa mukana. Silloin, kun päiväkoti on kiinni ja vanhemmat eivät saa vapaata.

– Joissain työpaikoissa lapsille on rakennettu erillinen leikkihuone.