Perhe

Anopin jäätävä lohkaisu appiukon hautajaisissa mykisti miniän

Julkaistu:

Perhesuhteet
Ilta-Sanomien lukijat kertovat kokemuksiaan ikävien anoppien kanssa.
Ilta-Sanomat uutisoi torstaina kuudesta Scarymommy.com-sivustolla listatuista anoppityypeistä, jotka aiheuttavat miniöilleen ja vävyilleen harmaita hiuksia.

Vai mitä olet mieltä marttyyrianopista ja nuuskija-anopista?

– Anoppini rakastaa puhua siitä, kuinka hän hoiti aikoinaan lapsensa yksin eikä tarvinnut lastenhoitoon miehensä apua. Isä ei koskaan ruokkinut lapsiaan, vaihtanut heidän vaippojaan tai herännyt öisin. Lastenhoito oli anopin työtä, eräs miniä kommentoi.

Voit lukea Ilta-Sanomien uutisen kokonaisuudessaan täältä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Uutinen kirvoitti Ilta-Sanomien lukijoita kertomaan omia kokemuksiaan anopeista, joiden käytös ei ole aina parhaimmasta päästä. Mukaan mahtuu toki hyviäkin anoppisuhteita.

”Minun anoppini on sairaalloinen valehtelija ja tekee minut hulluksi jatkuvalla hääräämisellään. Hän haluaa aina tietää perheemme viikonloppu- ja lomasuunnitelmat tarkalleen, jotta osaa laittaa meille joka päivä vähintään kahdet lämpimät ruoat ”ruotsinlaivabuffet-tyyliin”. Ja monet kahvit, pöytä täynnä herkkuja ja leivonnaisia. Itse hän ei koskaan syö mitään tai syö nuoremman lapsemme jämät. Suuttuu, jos emme tule syömään hänen luokse. Hän myös valehtelee voittaneensa kaikenlaista arpajaisista. Jakaa sitä roinaa sitten meille. Kun ollaan kielletty ostelemasta meille mitään ylimääräistä, käyttää sitten tuota keinoa. Käy myös salaa siivoamassa meidän mökin aina ennen meidän tuloa. Sitten valittaa, kun paikat on kipeänä. Puuttuu yksinkertaisesti koko ajan meidän perheemme asioihin, vaikka on kielletty. Ollaan siis jo yli nelikymppisiä, mutta pitää meitä edelleen täysin teineinä.”

Rasittava muka avulias anoppi


”Minulla on hyvä anoppi. Ei puutu meidän asioihin. Sitä paitsi hän tekee maailman parasta graavilohta.”

Terkkuja anopille

”Eipä ole minunkaan anopissani mitään vikaa. Loistava huumorintaju ja mainio persoona.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tommi

”Tästä puuttuu yksi anoppityyppi: hällä väliä -anoppi, jota ei miniä ja lastenlapset kiinnosta. Anoppini mielestä naisen tehtävä on hoitaa koti ja lapset, tunteita ei saa näyttää, vaan naisen pitää kestää kaikki hymyissä suin. Miestä pitää palvella mukisematta. Itse en tätä siedä, joten en ole tekemisissä. Lastenlapset häntä ei kiinnosta, näkee heidät huutavina, riehuvina häiriötekijöinä. Ei paljon soittele ja kysele kuulumisia, saati ota heitä hoitoon.”

Juupajuu

”Ensimmäinen anoppini oli kiltti ihminen, pahoitti mielensä minun ja poikansa erosta ensin, mutta sitten totesimme, että lapsemme ovat tärkeitä meille molemmille. Meillä oli oikein hyvät välit, mitä ihmiset joskus ihmettelivät. Toinen anoppi oli tosi häijy. Mieheni ei oikein pitänyt häneen yhteyttä, ja minä joskus sitten soittelin kaukana asuvalle vanhalle ihmiselle. Joka kerta pahoitti mieleni. Mieheni ensimmäisen vaimon kanssa olivat hyvää pataa. Ei siinä mitään, mutta juorusivat pahoja minusta, vaikken todellakaan ollut syyllinen heidän eroonsa. Anoppi kävi kylässä ekan kerran ja haukkui meidän asunnosta ovetkin.”

Vaikka kuinka yritin



”Kun tapasin anoppini ensimmäistä kertaa, hän puhkesi kyyneliin, kun pojalle oli löytynyt tyttöystävä. Olisi pitänyt ymmärtää silloin vihje ja kouluttaa miestä enemmän ennen naimisiinmenoa.”

Vaimo

”Kun menin ensimmäisen kerran anoppilaan, appiukko tuli iloisena tervehtimään. Kului pari tuntia, oli jo päivä, kun makuuhuoneen ovi aukesi ja sieltä könysi anoppi naama punaisena ja turvoksissa, tukka pystyssä, roikkuvassa yöpaidassa. Appi selitteli, että vaimonsa on sairaana. Pian selvisi, että sairauden nimi on alkoholismi ja anoppi oli elämäntapojensa seurauksena hankkinut itselleen metabolisen oireyhtymän kaikkine lieveilmiöineen jo nelikymppisenä. Inhosin anoppini vetelää olemista ja ainaista nukkumista. Välini häneen olivat viileät. Hän menehtyi seitsemänkymppisenä alkoholismin aiheuttamaan vaskulaariseen dementiaan. Hän ei missään vaiheessa katunut eikä halunnut lopettaa juomistaan. Pullo oli hänelle suurin rakkaus. Neljä lasta saivat kasvaa aikuisiksi, miten taisivat, ilman äidin tukea. Appiukko elää nykyään toisessa avioliitossa kunnollisen naisen kanssa täysin raittiina. Miehestäni on lapsuudestaan huolimatta tullut fiksu ja menestyvä, rakastamaan kykenevä ihminen.”

Hellu

”Oma anoppini on mukava ja auttaa kyllä lastemme kanssa aina, kun sitä pyydetään. Oma-aloitteisesti eivät tosin appiukon kanssa yhteyttä juuri pidä tai kysele lasten kuulumisia. Sen sijaan mieheni sisarusten kotieläimistä kyllä jaksetaan jauhaa ja niiden hyvinvointia ääneen puidaan jatkuvalla syötöllä. Niille ostetaan lahjaksi herkkuja ihan muuten vaan, mutta meidän lapsille ei tuoda edes syntymäpäivälahjoja. Se huono puoli anopissa kyllä löytyy, että omat lapsensa on nainen passannut piloille. Aika-ajoin miehessäni nostaa päätään se passausta vaativa puoli, joka antaa toisinaan ymmärtää, että olisin jotenkin laiska, kun en jaksa passata ja hoitaa ihan kaikkea koko ajan yksin. Vieläkin kun kyläilemme heillä satunnaisesti, muuttuu mieheni lapsen tasolle ja äiti passaa.”

Mammanpojan vaimo



”Anoppini on bakteerikammoinen, omasta keksinnöstään laktoositon ja gluteeniton. Jaksaa olla tosi kiitollinen, kun häntä varten leivottu erikoiskakut. Ei osaa kysyä, saako tulla käymään, norkoilee pihalla muka ohikulkumatkalla. Häntä paleltaa aina, joten muillakin täytyy olla villatossut jalassa kesähelteellä. Antaa lapsellemme kaikessa periksi, joten anopilla vierailun jälkeen kaikki rajat ovat unohtuneet. Käyn harvoin hänen luonaan.”

Adalmiina

”Anopillani oli kirjahyllyssä mieheni ja hänen entisen vaimonsa hääkuva, vaikka me olimme mieheni kanssa olleet yhdessä jo viisi vuotta. Kyllä ärsytti. Hän myös valisti minua, mistä ruuasta entinen oli tykännyt ja miten ja millä grillillä kesäisin paistoi makkarat. Välttelin anoppia parhaan taitoni mukaan. Nyt hän on jo edesmennyt, joten rauha hänelle.”

Elettyä elämää

”Kun menimme naimisiin, anoppini oli hyvin pettynyt, kun hänen poikaansa ei vihitä kirkossa. Vihkikahvilla vanhempieni pienessä asunnossa hän alkoi ääneen moittia, että hänen sisartaan ei ollut kutsuttu. Valittamista riitti koko kaksikymmentä vuotta. Kerran väitti, että minä olin tekemälläni lounasruualla myrkyttänyt koko heidän perheensä. Itse olin lähtenyt puolivuotiaan lapseni kanssa vanhempieni luo. Sitten ilmeni, että hän oli tarjonnut kertaalleen sulanutta jäätelöä, siinä syy heidän mahakipuihin. Appeni hautajaiskahvilla hän ilmoitti: ”Isäkään ei tykännyt sinusta.” Kerran vietimme joulua hänen luonaan. Kun tulimme aamulla paikkakunnalle, oli äitini antanut lapsille lahjarahaa, ostivat mieluisat kirjat ja alkoivat heti lukea niitä. Anoppi loukkaantui, kun eivät olleet panneet niitä pakettiin ja kuusen alle. Kun avioliittomme teki loppuaan, sattui anoppi soittamaan. Poikansa ei ollut kotona. Anoppi surkutteli, kun hänellä oli niin paljon tekemistä. Sanoin olevan toisen naisen luona, väitti minun valehtelevan.”

Sai uuden miniän

”Joku pakkomielle lasteni mummolla, anopillani, oli kun heti alkoi konvehteja puolittamaan ja tyrkyttämään kaikkea muutakin makeaa, kun lapset vähän vauvasta kasvoivat. Mansikoiden päälle piti sokeria laittaa. Samoin teehen. Yritin ohjeistaa, että haluan lasteni hampaiden pysyvän ehjinä. Ruokalapun laittoi vielä 8-vuotiaalle, ja nokkamuki oli pitkään käytössä. Lapsi ei saanut vessassa istua potalla, se piti aina tuoda siihen eteisen puolelle ja hemmetinmoinen numero tehdä siitä. Onneksi lapset kasvavat, taistelu loppui ennen pitkää.”

Mai

Ota kantaa

Onko sinulla mukava anoppi?

Kyllä 71% Ei 29%
Ääniä yhteensä 16503

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt