Kolmeakymppiä lähestyvä Saara on reilun parivuotiaan pojan äiti. Monen tuoreen äidin tavoin hän on tykännyt pukea lapsensa vaatteisiin, jotka sekä näyttävät hyviltä että kestävät kulutusta.
Hän myös tietää, mitä tapahtuu, kun viattomana alkanut lastenvaateharrastus muuttuu pakkomielteiseksi toiminnaksi ja syö perheen rahavarat.
– Viime kevät oli todella vaikeaa aikaa ja perheessämme elettiin haasteellista aikaa. Lapsi sairasteli paljon, joten kipuja ja valvottuja öitä riitti, Saara aloittaa tarinansa.
Saaran pojalla on myös paljon allergioita, joten perheen ensimmäinen vuosi kului niin sanotusti selviytymisvaihde päällä.
Saara kertoo, että pojan ollessa vauva, vaatteita jouduttiin vaihtamaan parhaimmillaan parikymmentä kertaa päivässä, koska tavaraa tuli joka suunnasta.
Kun allergia-asiat alkoivat selvitä ja perheen tilanne helpottui, Saara koki, että sai helpotettua omaa oloansa selailemalla erilaisia lastenvaatesivustoja.
Hän ihasteli raikkaan värisiä asukokonaisuuksia ja mietti, miten ihanalta hänenkin poikansa näyttäisi niissä.
– Nykypäivänä on ehkä vähän liiankin helppoa koluta netin ihmeellistä maailmaa ja tutkia, mitä siitä löytyy, Saara jatkaa.
Saaran mukaan pahimmillaan lastenvaatteisiin kului lähemmäs viisisataa euroa kuussa.
Saara kuvailee, että hänen ylimääräinen aikansa kului erilaisia vaatteita ihastellessa. Myös pakettien odottamisessa oli oma viehätyksensä.
– Jotenkin sen kaiken ahdistuksen ja epätoivon kohdalla tarvitsi jotain vastapainoa.
Nettikaupoista oli helppo tilata uutuustuotteita osamaksuille ja laskuille. Ostamisen iloa, tilaamisen iloa. Muutama klikkaus ja paketti oli tulossa.
– Koska olin lapsen kanssa kotona, rahaa ei tietenkään ollut älyttömiä määriä, Saara sanoo.
Merkkivaatteet eivät myöskään ole edullisimmasta päästä. Aluksi Saaran pojan vaatekaapista löytyi kaikenlaisia ja merkkisiä vaatteita myös marketeista, mutta lopulta innostus kohdistui juuri lasten merkkivaatteisiin.
– Olin tilaillut lastenvaatteita jo aiemmin, mutta viime keväänä tilanne räjähti käsiin, Saara myöntää.
Saara ei osaa sanoa tarkkaa summaa, mutta useina kuukausina nettikauppojen laskut kohosivat useisiin satoihin euroihin. Laskujen ja osamaksujen lisäksi myös säästöt hupenivat.
– Pahimpina kuukausina lastenvaatteisiin meni lähemmäs viisisataa euroa. Parin sadan euron tilaus ei tuntunut enää missään. Puhutaan pienituloiselle isoista summista, Saara laskeskelee.
Pikavippeihin Saara ei sortunut, sillä lähipiirissään hän on nähnyt, mihin pikavippikierre voi pahimmillaan johtaa.
– Mutta osamaksujakin voi olla hurjan monta samaan aikaan. Se vähän kuin vie mukanaan.
Saara aikoo jatkossa ostaa lastenvaatteita maltilla – ja rahalla, joka on jo olemassa.
Saaran mukaan osamaksuissa oli pieniä kuukausieriä, mutta tosiasiassa hän sai lyhennettyä vain korkoja ja laskutuslisiä. Oikealle summalle ei tapahtunut mitään.
Saara havahtui tilanteeseensa viime elo-syyskuussa. Silloin Saara sai töitä – ja harkitsi ensimmäisen kerran tosissaan pikavipin ottamista.
– Ymmärsin, että ei, tämä ei voi jatkua näin.
Joulukuussa Saara teki päätöksen, että ei enää tilaa yhden yhtä tuotetta osamaksulle tai laskulle.
– Siihen loppui se harrastus, Saara huokaisee.
Saara sanoo, että loppuvuoden hän teki työtä sen eteen, että sai jo olemassa olevat laskut maksettua. Siihen hupenivat esimerkiksi perheen veronpalautukset.
Nyt jäljellä on muutama lasku, jotka Saara toivoo saavansa maksettua kevään aikana.
– Tämä oli todella opettavainen kokemus. Ostaminen on pienituloisellekin tehty nykyaikana todella helpoksi.
Lastenvaatteita hän uskoo jatkossakin ostavansa, mutta maltilla.
– Sen rahan on löydyttävä sitten takataskusta, ei velaksi, Saara sanoo.
Saaran nimi on muutettu.
Onko sinulla kokemusta esimerkiksi lastenvaatteisiin tai lasten sisustustuotteisiin hurahtamisesta? Elitkö yli varojesi? Miten sait katkaistua kierteen vai sinnitteletkö siinä yhä? Kommentoi alle tai lähetä viestiä osoitteeseen maiju.majamaa@iltasanomat.fi. Kaikki yhteydenotot käsitellään luottamuksellisesti.
