Perhe

”Kuka tuo setä on?” – 2-vuotiaan hämmästynyt kysymys rikkoi leppoisan pysähtyneen tunnelman rintamamiestalon keittiössä

Julkaistu:

Tarinat
Ilta-Sanomien lukijat kertovat kummallisista sattumuksista ja tapahtumista, joita heille on tapahtunut.
Ilta-Sanomat uutisoi maanantaina amerikkalaisesta The Huffington Postin uutisoimasta kirjailija Mikki Kendallista, joka pyysi Twitter-tilillään seuraajiaan kertomaan oudoimmista ja karmivimmista asioista, joita he ovat lasten suusta kuulleet.

Päivitys keräsi nopeasti toista tuhatta kommenttia ja hyytävää tarinaa. Vai, mitä olet mieltä esimerkiksi tästä?

”Matkustan paljon työkseni. Poikani tykkää katsella hotellihuonettani FaceTime-puhelun välityksellä. Yhtenä yönä tuolloin nelivuotias poikani kysyi: ”Kuka on tuo pieni poika huoneessasi, äiti?”. Kysyin, mitä hän tarkoittaa. Hän vastasi, että pieni poika seisoo takanani.”

Voit lukea Ilta-Sanomien uutisen kokonaisuudessaan täältä.
Ilta-Sanomien lukijoiden keskuudessa heräsi nopeasti kiivas keskustelu siitä, onko tarinoissa perää vai ovatko ne vain pienten lasten – tai heidän vanhempiensa – mielikuvituksen tuotetta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Todentaa ei voi mitenkään. Kuka vaan voi kirjoittaa, mitä haluaa, eräs lukija kommentoi.

– Lähes puolella meistä on aikuisenakin ”yliluonnollisia” kokemuksia. Luomme itse maailmankuvamme, ja moni luo sen niin ahtaaksi, että pelkää uskoa mihinkään, mikä ei sovi siihen, eräs toinen lukija puolestaan sanoo.

Monet lukijat paljastivat myös omia erikoisia ja kummallisia kokemuksiaan, joille he eivät ole vielä tähänkään päivään mennessä löytäneet selitystä. Lue ja päätä itse, mitä mieltä olet.

”Tyttäreni oli parivuotias, kun hän yhtäkkiä kesken iltapalan kertoi eläneensä 100-vuotiaaksi: ”Sitten minä kuolla kupsahdin”. Tuijotin suu auki. Minulle tyttö sanoi: ”Sää oot vielä ihan uusi”.

Sofie Oulu

”Olin 10-vuotiaana perheeni kanssa käymässä sukujuurillani Kainuussa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Isäni halusi käydä vanhalla hautausmaalla katsomassa esi-isiensä haudat, koska hänkään ei ollut siellä käynyt koskaan aiemmin. Siellä hautausmaalla olivat kaikki 1700- ja 1800-luvuilla syntyneet sukulaisemme. Minä halusin mukaan. Juoksin suoraan näille haudoille, näytin isälleni paikan heti. Tämän jälkeen sanoin isälleni, että haluan käydä pissalla hautausmaan takaisen mäen takana, jossa menee myös hyvä polku josta pääsemme takaisin autolle.”

Mies 40

”Isovanhempani asuivat aika kaukana, ja yhteydenpito ei sen takia ollut jokapäiväistä. Kun olin 4-vuotias, olin kuulemma sanonut eräänä iltana vanhemmilleni: ”Mummi soittaa kohta, papalle on sattunut jotain”. Viisi minuuttia myöhemmin mummi todella soitti. Pappa oli saanut sydänkohtauksen ja oli sairaalassa. Onneksi toipui vielä. Itse en muista tapausta, mutta olin kuulemma ollut hyvin varma asiastani.”

Selittää kuka osaa



”Poikani sanoi noin 4-vuotiaana: ”Isi ja äiti, olen tullut tänne auttaakseni teitä”. Kyllä meni kylmät väreet ja menee vieläkin.”

Lämmintä ajatusta

”Poikani oli noin kaksivuotias, kun eräänä kauniina päivänä istuimme ruokapöydän ääressä syömässä. Vanhassa rintamamiestalossamme olimme asuneet jo reilut pari vuotta. Tunnelma oli leppoisan pysähtynyt. Olimme kahden kotona. Kohta poikani katsoi viereensä toiselle puolelle ja kysyi rauhallisen ihmettelevästi: ”Kuka tuo setä on?”.

Mamma

”Vein 3-vuotiasta tytärtäni päiväkotiin 1980-luvulla. Ohitimme parkkipaikalla ison lehtiroskiksen ja tyttö sanoi: ”Roskiksessa makaa kuollut mies”. Hoitajalle kerroin, mitä lapsi oli sanonut, ja hän ihmetteli ääneen, että mitä se lapsikulta puhuu. Iltapäivällä oli säiliöistä löytynyt kuollut mies.”

Tarina on tosi

”Asuimme vanhassa talossa, jonka yläkerta oli kylmää tilaa. Talon vanha isäntä oli kuollut vuosia sitten. Tyttäreni oli noihin aikoihin 4–5-vuotias ja puhui monet kerrat ”sedästä joka asuu tuolla yläkerrassa”. Kun muutimme muualle, hän unohti asian.”

Henkevä

”Poikamme kuolemasta oli kulunut yli neljä vuotta, kun saimme nuorimmaisemme. Tarhaikäisenä hän meni samaan tarhaan kuin missä veljensäkin oli ollut. Hakiessani häntä päiväkodista, hoitaja tuli ja kertoi, että poikamme oli leikkihuoneessa kävellyt suoraan pehmolelujen luo, ottanut syliinsä kuluneen nuken ja sanonut, että minulla on ollut niin ikävä sinua. En tiennyt tuosta tarhan lempparilelusta, mutta kerran ohittaessamme näyteikkunaa, hän vaati saada juuri tuon pehmopupun itselleen. Se oli juuri samannäköinen, jollainen veljelläänkin oli. Hän ei ollut nähnyt sitä kotona, sillä veljensä pupu lähti hänen mukaansa. Pitäkää pötypuheena, ei haittaa. Nykyisin nuorin on jo aikuinen eikä noista asioista ole sen kummemmin puhuttu.”

Lapin tiuku



”Kun äitini eli, hän laittoi jouluna pihalle määrättyyn paikkaan kynttilöitä. Kun hän sairasti vakavasti pari vuotta ennen kuolemaansa, kukaan ei laittanut niitä kynttilöitä sinne lumihankeen enää. Äitini kuoli pari viikkoa sen jälkeen, kun olin saanut tietää olevani raskaana, eli poikani ei ole koskaan nähnyt äitiäni. Se jouluinen kynttiläjuttu pihassa oli kaikilta unohtunut eikä siitä ollut kuvia eikä puhetta. Kun poikani yhtenä jouluna 4-vuotiaana istui nenä kiinni ikkunassa ja tuijotti pihalle ja sanoi, että on niin kaunista, kun nuo kynttilät ovat tuolla lumessa aina jouluna. Hän näytti sitä paikkaa, jossa kynttilät olivat olleet, mutta me muut näimme pelkkää pimeää. Kukaan meistä ei vastannut pojalle eikä puhunut asiasta jälkeenpäin. Olimme kaikki hyvin hämmentyneitä koko jutusta.”Kynttilät lumessa

”Olen itse viisivuotiaana nähnyt vanhan miehen menevän kylpyhuoneeseen kotonamme. Ihmettelin äidilleni, kuka se on. Olimme äitini kanssa kaksistaan kotona. Äitini pelästyi. Hän laittoi kylppäriin valot ja näytti, ettei siellä ole ketään. Mutta vieläkin vuosikymmeniä myöhemmin, muistan elävästi, minkä näköinen vanhus oli ja miten pukeutunut.”

Lapsuudenmuisto

”Nelivuotias serkkuni jaksoi muistuttaa useita eri kertoja ylittäessämme yhden sillan autolla, että muistanko kun ajoimme tässä kolarin ja kuolimme? Samassa paikassa oli ollut auto-onnettomuus noin 20 vuotta ennen serkun syntymää. Itse olin vasta 8 vuotias.”

Serkkuni

”Minua lohdutti valtavasti tämä seuraava. Tyttäreni harrasti tanssia, mutta hän kuoli 17-vuotiaana. Pojanpoikani ihan pienenä lähti nousemaan vinttiin tyttäreni huoneeseen päin sanoen, että menen katsomaan, kun tyttö tanssii. Ajattelin rakkaani olevan läsnä meidän perheessä kuitenkin koko ajan, vaikka emme häntä näe. Poikani katsoi minuun ja nyökkäsi, hän oli samaa mieltä.”

Lohduntuoja



”Näin lapsena mummini kuoleman. Mummi seisoi meillä oven suussa ikään kuin olisi ollut lähdössä jonnekin ja hyräili virttä. Istuin sängyssäni ja ihmettelin, onko mummi tullut yöllä meille ja miksi hän vaatteet päällä seisoo virttä veisaamassa. Sitten nukahdin. Aamulla kerrottiin, että mummi on kuollut. Sanoin, että tiedän, näin mummon yöllä. Mummi ei ollut oikeasti silloin meillä kylässä vaan kotonaan ja hyvässä kunnossa ainakin päällepäin. Mutta sydän oli yöllä pettänyt. Aikuiset olivat järkyttyneitä, kun kerroin näkyni. Muistan vielä aikuisenakin, mikä esiliina mummilla oli päällä ja mitä virttä hän hyräili.”

Lapsenlapsi

”Tätini mies oli juuri kuollut, kun täti noin viisivuotiaan poikansa kanssa oli käymässä yöpuulle. Yhtäkkiä täti huomasi miehensä istuvan kammarin tuolissa. Hän mietti, miten saisi selville, näkikö hän näkyjä. Sitten hän kysyi pojalta, joka katsoi myös kammariin: ”Näetkö sinä Jukka saman kuin minä?”. ”Iskä istuu tuolla tuolissa”, poika sanoi. Sen jälkeen täti kehotti miestä poistumaan, eikä hän enää ilmestynyt.”

Ettäsellaista

”Mieheni oli poikamme kanssa menossa kylään ja soitti matkalta. Vastasin puhelimeen sanomalla, että olette joutuneet kolariin. Asia oli minulle päivän selvä, ja mies ihmetteli luurin toisessa päässä, mistä tiesin. En osaa sanoa. Minä vain tiesin.”

Kumma kokemus

”Kun poikani oli noin 4-vuotias, katseli hän erään kerran tarkkaan minua ja sanoi: ”Sinä et ole minun oikea äiti”. Totesin, että totta kai olen, olenhan sinut synnyttänyt. Tähän poika jatkoi haaveellisen näköisenä: ”Ei, et ole”.

Tinde

”Serkkuni kuoli vuonna 1990 tapaturmaisesti ollessaan lomilla armeijasta. Hän oli läheinen mummomme kanssa ja asuikin välillä mummolassa. Mummo sanoi tapahtuneen jälkeen minulle, että serkkupoika on muutaman kerran tullut käymään ja kertonut, että kaikki on hyvin. Kyllähän se rauhoitti, enkä koskaan ole epäillyt, etteikö tällaisia tapahtuisi ympärillämme, enkä pidä itseäni höyrähtäneenä. Kaveri kertoi, että serkkunsa oli kuollut väkivaltaisesti ja serkun pieni poika oli jutellut vessassa ja äitinsä kysynyt, kenen kanssa juttelet. ”Iskä tuli juttelemaan”. ”No mitä iskällä asiaa?”. ”Kyseli, mitä kuuluu ja aikoo lähteä kalaan”. Isä oli ollut kalamiehiä, eikä poika oikein edes muistanut häntä. Hautausmaalla joskus myöhemmin lapsi oli sanonut äidin ympärillä olevan paljon enkeleitä.”

Strangethings



”Poikani oli viimeiseksi jääneellä lomallaan opiskelupaikkakunnaltaan ja kävi vielä vanhempieni luona kyläilemässä. Isäni vietyä hänet bussille loman lopuksi oli isä kertonut äidille, että hän varmaan ei näe poikaani enää tässä elämässä. Isäni oli vaikeasti sydänsairas sekä sairasti syöpää. Oli ollut varma, että lähtee itse ennen poikani seuraavaa lomaani. Isäni kyllä eli vielä vuosia, mutta poikani kuoli opiskelupaikkakunnallaan liikenneonnettomuudessa pian tämän jälkeen.”

Toinen todellisuus

”Oma äitini heräsi 4-vuotiaana kotona Karjalassa ja juoksi ovelle: ”Isä tulee!”. Ulkona oli tyhjää ja koskematon hanki. Samalla hetkellä isä oli räjähtänyt säiliöauton mukana ja kuollut viidenkymmenen kilometrin päässä”

Pojantytär kohta 4v

”Kerran vahtimani viisivuotias sanoi, että vieressäni sohvalla istui Jacob-niminen mies, joka oli pukeutunut putkimiehen asuun. Kun hän näki säikähdyksen kasvoillani, hän lohdutti minua: ”Älä pelkää, Jacobilla ei ole edes käsiä!”

Good night

”Minulla on ollut veli, joka on kuollut 5-vuotiaana jäädessään rekan alle jo kauan ennen syntymääni. Kun sitten olin 5-vuotiaana leikkinyt tuon veljeni nahkaisella lompakolla, oli äitini yrittänyt ottaa sitä minulta pois. Sanoin hänelle: ”Älä ota sitä minulta pois. Se oli minun silloinkin, kun olin teillä poikana”. Enkä todellakaan silloin tiennyt kuolleesta veljestäni yhtään mitään.”

Tyttölapsi

”3-vuotias poikani ihmetteli, miksi en muista, kun hän jäi auton alle ja kuoli. Kertoi tarkasti, että se tapahtui lääkärin talon takana. Hän laittoi kädet eteen, mutta auto tuli päälle. Hän kuoli, makasi tiellä, mutta pää oli nurmikolla. Sanoi vielä: ”Äiti, sinun on pakko muistaa, sinäkin olit siellä.”

Iikku

”Olimme mummolassa ja kun teimme lähtöä pois, katsoin pappaamme, tuli outo tunne. Katsoin pappaa pitkään, autossa sanoin, ettemme enää näe pappaa. Vanhemmat toruivat. Meni muutama viikko, kun saimme tiedon että pappamme oli menehtynyt.”

FAW

”Poikani oli viiden vanha, kun pappa kuoli. Siunaustilaisuudessa hän alkoi töniä minua kappelin penkillä vasemmalle, sillä pappa kuulemma halusi tulla istumaan penkin päähän. Piti siis antaa tilaa. Näin teimme.”

Triinuliinu

”Ihka ensimmäisenä hoitopäiväaamunaan 3-vuotias tyttäreni sai repun selkäänsä. Hän tuijotti hetken eteiseen hiljaa ja totesi: ”Tiia tykkää repustani”. Lapseni ei tuntenut ketään Tiiaa eikä tiennyt, että hänen isänsä pari vuotta aikaisemmin kuollut isosisko oli nimeltään Tiia.”

W


”Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen lapseni sanoi menevänsä taivaalle. Hän osasi puhua täydellisesti jo tuolloin. Pelästyin enkä kysellyt, mitä hän mahtoi tarkoittaa. Vajaan kuukauden päästä tiesin, hän menehtyi äkilliseen rajuun infektioon. Hän ikään kuin antoi etukäteen viestin, että älä äiti sure, hän on tallessa taivaassa. Tämä on tuonut minulle suunnattomasti lohtua vielä yli 30 vuoden jälkeen. Vielä eräs juttu. Suunnilleen samoihin aikoihin hän myös eräänä aamuna herätti minut: ”Onnea äidille”. Tuotakin olen ajatellut jälkeenpäin. Hän toivotti onnea minulle loppuelämääni. Pieni rakas taivasasukkini.”

Enkelilapsi

”Leikittiin pihalla naapurin lasten kanssa. Yhtäkkiä Ritva-tyttö alkoi nyyhkyttää, me ihmeissämme. Meidän äiti tuli portaille huutamaan, että Ritvaa pyydetään kotonaan käymään. Jatkoimme leikkiä. Illalla saimme kuulla, että Ritvan mummi oli kuollut, melkein samaan aikaan, kun Ritva oli asian aavistanut.”

1975

”Tuli mieleen lapsuudenaikainen tapaus noin vuodelta 1964–1965. Olin noin 4-vuotias ja leikkiessäni talomme rappusilla paikalle tuli noin 25-vuotias mies. Hän antoi minulle pienen vihreän muovisen leikkiauton, jutteli vähän aikaa ja lähti pois. Olin ylpeä autosta ja kerroin asiasta iloisena äidilleni. Muistan miten hän meni kumman oloiseksi ja kyseli ja kyseli asiasta. Miehen kuva oli meillä kaapin päällä, ja näytin että tämä mies siinä kävi. Äitini vaan ei uskonut ja asia unohtui. Myöhemmin, vähän vanhempana ymmärsin, että mies oli äitini veli, joka oli kaatunut jatkosodassa yli 20 vuotta aikaisemmin. Itsekin olen asiaa hämmästellyt ja pistänyt mielikuvituksen piikkiin, mutta saamallani pikkuautolla leikin vielä pitkään.”

Mies57

”Mummo kuoli, kun olin yksivuotias ja isoveljeni kaksivuotias. Hän sairasti vakavaa syöpää ja oli äidille leikkisästi sanonut, että kun hän kuolee, niin istuu talomme tuvan takkauunin päällä nauraen ja vilkutellen sekä heilutellen jalkojaan. Äitiä kuulemma hirvitti, kun mummon kuoltua lapset oikeasti katselivat takan ylle osoittaen ja nauraen usein. Veli jopa mainitsi mummon sinne katsoessaan. Ja kun mummo oli asian sanonut, olin itse parikuinen ja veli muutaman kuukauden yli yksivuotias, joten muistikuvaa mummon sanomasta tuskin oli.”

Ek

”Kun lapseni olivat noin 2- ja 3-vuotiaita, heidän makuuhuoneessaan mummilassa oli aina iltaisin kaksi ihmistä nurkassa seisomassa, joita me emme mummin kanssa tietenkään nähneet. Alkuun he pelkäsivät kovasti näitä hahmoja ja nukkumaan käyminen oli vaikeaa, mutta yhtenä iltana he kertoivat henkilöiden olevan minun isovanhempani, jotka olivat tulleet suojelemaan heitä eikä heitä tarvitse pelätä. Kaikki isovanhempani kuolivat vuosia ennen lasteni syntymää.”

Suojelusenkelit

”Lapsenlapseni oli 4-vuotias, ja olimme mökillämme. Istuimme olohuoneessa, ja lapsi kysyi, pimeään makuhuoneeseen viitaten, että mitä mummi-Aisha tekee siellä. Tällä hän viittasi kaksi vuotta sitten kuolleeseen anoppiini. Aina kun olimme makuuhuoneessa, alkoi lapsi laulaa laulua jollakin oudolla kielellä. Anoppini oli kova laulamaan, ja hänen äidinkielensä oli arabia. Ei paljon naurattanut.”

Nour

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt