Perhe

Perheenäiti päätti viimein lopettaa alkoholistimiehensä hyysäämisen: ”Kaksi meistä kolmesta selvisi”

Julkaistu:

Alkoholismi
Kirjailija Kalle Lähteen tarina sai Ilta-Sanomien lukijat kertomaan omista kokemuksistaan alkoholismin varjossa.
Ilta-Sanomat julkaisi viime sunnuntaina verkkosivuillaan alkoholismin kanssa vuosikymmeniä kamppailleen Kalle Lähteen tarinan.

IS:n haastattelussa Kallen lisäksi hänen veljensä Lauri kertoi, miten isoveljen päihderiippuvuus oli viisihenkiseen perheeseen vuosien aikana vaikuttanut.

Alkoholistin lähipiirissä on yleensä monia ihmistyyppejä tai ne voivat olla kaikki samassa paketissa. On mahdollistaja, rahoittaja sekä tietopankki, joka tietää kaikki alkoholistin asiat. Pakenija muuttaa kauas, koska ei kestä tilannetta. Joku kieltää, ettei mitään ongelmaa ole ja saattaa jopa suuttua alkoholistin puolesta.

– Kaikki ovat määrätyssä mielessä kulissien ylläpitäjiä ja mahdollistavat juomisen. Ennen kuin alkoholismi paljastuu kaikille sukulaisille, saattaa mennä kymmenen vuotta, Kalle Lähde sanoi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lopulta Kalle lähti vaimonsa ehdotuksesta Minnesota-Hoitoon, missä hän joutui kohtaamaan kaikki läheisensä ja heidän tuntemuksensa juomisestaan. Lauri-veli alkoi tapaamisessa itkeä.

– Annoin tulla sydämen kyllyydestä. Se oli kovempi paikka kuin luulinkaan. Siellä tajusin, kuinka moneen asiaan Kallen juominen on elämässäni vaikuttanut. Minulla on ollut tiedostamatonta kireyttä, kun oli ahdistus ja pelko Kallen puolesta, Lauri lähde kuvaili haastattelussa.

Voit lukea veljesten koskettavan haastattelun kokonaisuudessaan täältä.


Kalle Lähde on ollut nyt vuosia juomatta. Miehen selviytymistarina sai lukijat avautumaan omista kokemuksistaan alkoholistin läheisenä. Lukijoiden tarinat ovat täynnä huolta ja pelkoa – ja niitä on paljon.

”Mieheni oli ”kiltti alkoholisti”, joi vain kotona ja itsekseen. Luuli juovansa minulta salaa. Kerran sitten illalla sanoin, että turha sinun on juomistasi peittää, minä haistan ja tiedän heti, kun olet yhden ryypyn ottanut. Asiasta keskusteltiin, ei myöntänyt ongelmaa. Näin jatkui, kunnes hän sitten kuoli pois, sydänkohtaukseen. Onneksi, ettei saanut maksakirroosia tai muuta alkoholiin liikakäytön seurauksesta tulevia ongelmia. Perheen lapset kärsivät tietenkin, kukaan ulkopuolinen ei tiennyt.”

Mummeli!

”Ex-mieheni elämä ja siinä samassa tietenkin vaimon ja lapsen elämä kulki miehen työn ja vapaan rytmissä. Miehellä oli vuorotyö, ja kaikki vapaapäivät ja lomat hän joi. Ongelmaahan ei tietenkään ollut olemassa, koska hän joi salaa, ilmeisesti itseltäänkin. Se oli raskasta aikaa, ihan hirvittävän raskasta. Mihinkään ei voinut luottaa, ei mihinkään. Luo sitten siinä turvallista lapsuutta pienelle ihmiselle. Kun olin jo yrittänyt kaiken mahdollisen ja mahdottoman vuosien ajan eikä mistään ollut apua, tilasin ajan A-klinikalta. Se muutti kaiken, sain ihan konkreettisia ohjeita miten toimia: lopettaa miehen hyysääminen, puolesta tekeminen ja kännipäissä tehtyjen typeryyksien korjaaminen ja selvittäminen. Erohan siitä jossain kohtaa tuli, mutta kaksi meistä kolmesta selvisi suhteellisin kuivin jaloin.”

Entinen nuori rouva


”Alkoholismi on monin tavoin itseäni läsnä ja autettuani alkoholistia huomasin omien voimiani loppuvan. Vihdoin hain ja sain keskusteluapua itselleni, jota sitä ennen hain ja etsin vain alkoholistille. Vielä jollakin tavoin tunteeni ovat ristiriidassa: pitäisikö sittenkin auttaa ja hakea hoitoa alkoholisoituneen läheisen ongelmiin. Apua on ollut saatavilla, vastaus, ettei tarvitse apua ja tulee pois vaivalla saadusta hoitopaikasta. Herkin tuntein koetan opetella hieman itsekkyyttä omaksi parhaakseni.”

Tuskaista taistelua

”Isäni ei suostunut hakeutumaan hoitoon, hän joi itsensä kuoliaaksi, eli vain 57-vuotiaaksi. Kaikki jäi käsittelemättä meiltä muiltakin. Niiden ikävien muistojen aiheuttaman ahdistuksen kanssa täytyy vain elää. Moni hauska ja miellyttävä kokemuskin menee vielä tänäänkin pilalle kun muistot ’painavat nappia’.”

Ruoholahden leijona

”Olimme aviossa mieheni kanssa 28 vuotta. Monta vuotta olin sanonut, että juomisella menee hyvä mies pilalle. Ihan sama, mitä höpisin. Olin yrittänyt kaikkeni. Kun olin tehnyt mielessäni päätöksen erosta, sanoin, että kohta en enää jaksa ja sitten sanoin, että keittiönpöydällä on asumiseropaperi. Laita siihen nimesi ja jos et laita, haastemies hakee sen meidän yhteiseltä työpaikalta. Sitä hän ei halunnut, joten sain allekirjoituksen. Eromme jälkeen hän eli vajaat seitsemän vuotta ja menehtyi useaan eri sairauteen. Maksa oli tietysti ihan loppu ja kaikki loputkin oli humala peittänyt. Lisäksi häneltä oli keinoteltu kaikki omaisuus. Velkojatkaan eivät saaneet perukirjoituksessa kuin osan veloista. Emme tehneet rikosilmoitusta, kun emme tienneet ketä olisimme syyttäneet. Olen nyt ollut kohta 14 vuotta yksin, enkä enää mummelina aio mitään uutta hankkiakaan, meissä kaikissa kun on jotain vikaa ja takuulla sortuisin hoivaviettini takia alkoholistiin.”

Entinen vaimo



”Oma perheeni tuhoutui jo pojan ollessa alle vuoden ikäinen. Pahoinpiteli minua ja sain suoran eron. Nyt poika jo aikuinen eikä ole ollut koskaan isänsä kanssa tekemisissä. Ei kaipaa isäänsä, häpeää häntä. Ystävät ovat muodostuneet tärkeäksi tukiverkoksi aikuisuuteen kasvamisessa. Itsellä joskus haikea mieli, kun ei ole saanut kokea pojan kanssa isä-poika-suhdetta. Alkoholisti on itsekkäin olio maan päällä.”

Arvet vielä näkyvissä

”Isäni raitistui pariksi vuodeksi ennen kuolemaansa. Henkisesti ne olivat minulle, hänen tyttärelleen koko loppuelämälleni tärkeät. Sain rauhan, kun näin, millainen ihminen hän oli. Sain kokea rauhan kodissammekin. Toivon, että tämä antaisi lukijoille motiivin ensin vähentää pullot laskien juomista, sitten kokonaan. On tärkeää muiden koko loppuelämälle, ja kiitos isälleni tähtien taakse. Syöpä hänet vei lopulta. Jokainen ihminen on tärkeä maan päällä, ei ole väliä, jos olit joskus juonut.”

Ehdit lopettaa

Oletko kärsinyt alkoholismista ja päässyt lopulta irti alkoholista? Miten se onnistui? Keskustele alla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt