”Jos olisin tiennyt miten kamala olet, en olisi koskaan sinua halunnut” – Nämä lauseet vanhempiemme olisi pitänyt jättää sanomatta - Perhe - Ilta-Sanomat

”Jos olisin tiennyt miten kamala olet, en olisi koskaan sinua halunnut” – Nämä lauseet vanhempiemme olisi pitänyt jättää sanomatta

Vanhempien ikävät sanat saattaa muistaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen. IS:n lukijat kertovat kokemuksistaan.

–Naapurin lapsi tai joku muu oli aina niin etevä ja ahkera ja nätti – toisin kuin minä, kirjoittaa eräs lukija. Kuvituskuva.

27.11.2017 18:58

Sanat voivat satuttaa siinä missä fyysinenkin kipu.

Kirjoitimme viime viikolla Popsugar-sivuston artikkelista, jossa lueteltiin lauseita, joita vanhempien ei pitäisi sanoa lapsilleen. Seurauksena kun voi syntyä pahaa mieltä, lapsen itsetunto voi romahtaa ja suhde vanhempaan mennä pilalle.

Kiellettyjä lauseita olivat listan mukaan esimerkiksi ”älä itke”, ”anna kun minä teen sen”, ”minäkin vihaan sinua” ja ”ei ole mitään syytä pelätä”.

Artikkeli sai monet Ilta-Sanomien lukijat miettimään omaa lapsuuttaan. Mitkä vanhempien lauseet ovat sellaisia, jotka he yhä muistavat, vaikka eivät välttämättä haluaisikaan?

Puolisohaaveiden lyttäämistä

Oletteko kuulleet näitä:

– Sinusta ei koskaan tule mitään.

– Kukaan ei koskaan ota tuollaista puolisokseen.

– Sinut pitäisi laittaa lastenkotiin. Joku tulisi sieltä mielellään sinun tilallesi.

– Kukahan mahtaa olla oikea isäsi? En minä ainakaan!

Riepu

Lukihäiriö yllytti sättimään

Meitä on neljä sisarusta ja minä olen vanhin. Aina minä olin huono äitini mielestä. Minulla oli lukihäiriö. Oli todella vaikeaa oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Äitini huusi minulle, että sinun nuoremmat siskosi lukevat paremmin ja osaavat kirjoittaa oikein.

Välillä äitini antoi tukkapöllyjä, kun menin täysin lukkoon, kun en osannut tehdä läksyjä oikein. Se huutaminen ja sättiminen oli aivan hirveää. Sitten, kun aloin itkemään, niin äiti huusi: ”Älä vollota siinä ja katso miten kirjasi menee likaiseksi, kun siinä vollotat.”

Kerran kun tulin kotiin koulusta eikä muita ei ollut kotona, niin päätin, että siivoan. Siivosin ja kirjoitin lapun ja laitoin lapun ulko-oven kynnysmatolle. Kerroin, että olen siivonnut ja ottakaa kengät jalasta. Olin kirjoittanut väärin. Äitini tietysti riemastui. Huusi ja meuhkasi, että opettele kirjoittamaan oikein. Voi, että mieleni pahoitin.

Joulut olivat kaikista pahimpia, koska äitini mielestä olin aina ollut tuhma ja minut pitäisi laittaa koulukotiin.

Esikoinen

Huonommuuden tunne jatkuu yhä

En ikinä ymmärrä, miksi omia lapsia vähätellään ja mitätöidään. Muistan edelleenkin, kun faija sanoi minulle ja siskolleni, että ”te ette ole mitään”. On tuo ja muukin epäkannustava kohtelu vaikuttanut minuun aika vahvasti, koska edelleen saatan välillä tuntea huonommuutta, vaikka olen ihan hyvin pärjännyt elämässä.

Minä

Naapurin lasten ylistämistä

Olen itse hyvä esimerkki siitä, miten koen ajoittaista uusavuttomuutta juuri siksi, että minua on nälvitty ja vähätelty kotona. Koen aina vain olevani huono ja laiska ihminen, koska minua on nimitelty sellaiseksi. Naapurin lapsi tai joku muu oli aina niin etevä ja ahkera ja nätti – toisin kuin minä. Kannustamisella ja kehumisella olisi varmasti saatu vähän parempia tuloksia. Toki lasta on kiellettävä ja rajoitettavakin, mutta se on eri asia kuin lyttääminen ja vähättely huudolla ja kirosanoilla höystettynä.

jana

Vuoden isä

– Hyvä että sinäkin täytät kohta 18 vuotta, niin ei tarvitse sinunkaan elatusmaksuja maksaa.

– ??

– No se oli vitsi, et kai siitä mieltäsi pahoittanut?

Vuoden isäpalkinto menee.

Loputon litania

Entäs nämä:

– Olet jo iso poika tai tyttö.

– Mitä minä olen sanonut?

– Eikö tästä ole jo monta kertaa sanottu?

– Pitääkö sinua vielä yläkoululaisenakin pukea? Kyllä sinä jo osaat itsekin.

– Pää kiinni ja pää tyynyyn.

– Pitääkö näitä samoja asioita joka päivä toitottaa? Kyllä sinun pitäisi jo ymmärtää.

– Jos et nyt syö, et saa mitään ruokaa tänään.

– Nyt vaatteet äkkiä päälle, tai jäät siihen yksin odottamaan, kun minä lähden.

Tätä voisi jatkaa: vallanhimoisen loputonta litaniaa.

Eihän nuo olleet yleisiä

Kaikki olisi pitänyt osata heti

Lastenkodilla uhkailu oli viikoittaista ja äiti myös otti puhelimen luurin käteen ja oli soittavinaan. Toinen suosittu oli, että tuollaisen voi myydä ”mustilaisille”. Mitään ei saanut tehdä itse, koska kaikki olisi pitänyt osata tehdä heti oikein eli koko repertuaari ”sinä et osaa” -variaatioita oli käytössä.

En myöskään muista ensimmäistäkään kertaa, että kumpikaan vanhemmista olisi ottanut syliin, kertonut rakastavansa tai lohduttanut. Ainoa fyysinen kontakti oli, kun sai joko tukkapöllyä tai vaihtoehtoisesti remmistä eli ”taasko sitä tuppivyötä tarvitaan”.

Arka nelikymppinen

Sisulla menty eteenpäin

– Sinusta ei koskaan tule mitään.

– Sinä et tule koskaan pärjäämään elämässäsi.

– Verrattiin naapurin tenaviin: ”Miksi sinä et voi olla samanlainen kuin ne?”

– Olet yhtä kamala kuin isäsi.

– Jos olisin tiennyt miten kamala olet, en olisi koskaan sinua halunnut.

– Voisitko häipyä elämästäni, (sanottiin 16:n vanhana) että minäkin saisin elää elämääni?

Olen nyt liki 50 ja pärjännyt kumminkin kohtalaisesti elämässäni. Penniäkään en ole vanhemmiltani pyytänyt lähtöni jälkeen. Lähdin heti, kun täytin 18 vuotta. Sen jälkeen olen elänyt omillani.

Luonnollisesti voitte ymmärtää, että en ole kamalasti äitiini ollut yhteydessä. Eikä ole kyllä tuokaan pahemmin perääni kysellyt. Isänikään kanssa en ole valitettavasti tekemisissä, vaikka itse haluaisin. Sisulla mennään ja omillani tulen toimeen. Toisin kuin sanottiin.

Better alone

En vieläkään koe ansaitsevani menestystä

Minulla oli kaikki muuten oikein hyvin, mutta isä kävi iltaisin kertomassa, ettei minusta tule ikinä mitään. Hän oli vielä opettaja. Ihan hyvin pärjäsin yliopistoissa, mutten ole muuten menestynyt, koska en ansaitse sitä. Olen aivan sataprosenttisen varma, että jos saan jonkun tehtävän muiden hakijoiden sijaan, on tapahtunut jokin vakava virhe. Se lamaannuttaa minut.

En edes yritä tehdä työtäni kunnolla, jotta virhe saadaan pian oikaistua, ennen kuin ehtii tapahtua jotain korjaamatonta. Tiedän, että se on hullua ja että olen hullu, mutta tietoisuus siitä, etten ansaitse menestystä ja että olen hullu, tekee asiasta vain vaikeamman.

Mitäs tähän sanotte?

Uhkailua ja pelkoa ilman ymmärrystä

Tässä nyt muutamia esimerkkejä vielä.

– Odotapa kun isä tulee kotiin (jos olin äidin kanssa eri mieltä).

– Miksi et ole niin kuin naapurin Mika (sama Mika, joka ampui juoppoja ilmakiväärillä, varasteli ja kiusasi minua muun massan mukana koulussa)?

– Et ota sitä lippukirjaa, koska opit lukemaan liian aikaisin. (En koskaan ymmärtänyt tätä. Opin lukemaan kuitenkin ennen kouluikää lehtiä ja lasten kirjoja selailemalla. Kemiaa opettelinkin salaa tietosanakirjoista.)

– Tämä kirjahyllyn päällä oleva lelu saa muistuttaa sinua siitä, että valehtelit minulle (lego-katapultti osoittautui sotaleluksi, kun naapurin poika sanoi sitä tykiksi).

– Taaskaan et osannut käyttäytyä! (Ei mitään käsitystä, että missä vaiheessa päivää ja miksi. Itse asiassa pelkäsi aina mennä takaisin kotiin kaikkialta, koska huuto alkoi aina, eikä itselläni ollut tietoa mitä tein väärin.)

– Silmät taas kiiluu kun paholaisella (itkun ja vihan sekainen katse, kun oli epävarma, että pääsenkö naapuriin karkuun).

IceBlood

Ajattelemiseen tarvittavat välineet hukassa?

– Laita lapsi asialle ja tee itse perässä.

– Sinulla ei ole ajattelemiseen tarvittavia välineitä.

– Ulkonäköä ei voi kehua, ettet ylpisty.

Mira

Käännetään asia toisin päin! Mitkä ovat kauneimpia sanoja, joita vanhempasi ovat sinulle koskaan sanoneet? Kerro kommenteissa!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?