Elina-tytär kertoo: Tällainen isä on Jari Sinkkonen – ”Kun olin lapsi, otimme usein yhteen” - Perhe - Ilta-Sanomat

Elina-tytär kertoo: Tällainen isä on Jari Sinkkonen – ”Kun olin lapsi, otimme usein yhteen”

Jari Sinkkonen sekä tämän kolmekymppinen tytär muistelevat, millainen kasvattaja Suomen kuuluisin lastenpsykiatri itse oli. Kasvattiko hän lapsiaan omien oppiensa mukaan?

16.11.2017 19:00

Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana työskentelevä Elina Sinkkonen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkosen esikoinen. Elinalla on myös vuoden nuorempi veli sekä neljä vuotta nuorempi sisko.

Elina kertoo lukeneensa isänsä mielipiteistä liittyen sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Jari Sinkkonen kertoi tiistaina Ilta-Sanomille esimerkiksi siitä, ettei voi ymmärtää, miksei lasta saisi sanoa tytöksi tai pojaksi. Toisaalta hän oli myös sitä mieltä, ettei sukupuolikysymyksissä pidä asettua ääripäihinkään.

– Ohjeeni on, että lasta pitää katsoa. Jos tytär haluaa leikkiä kuormureilla ja olla johtajana, niin olkoon. Jos poika ei tykkää rajuista leikeistä, vaan on herkkä, niin olkoon. Mutta ei siltä pojalta tarvitse pippeliä viedä, eikä tytöltä pimppiä. Kyllä heillä anatominen sukupuoli on, Jari Sinkkonen sanoi.

Elinan mukaan hänen kasvatuksensa perustui pitkälti juuri tähän ajatusmalliin.

– Koin lapsuuteni niin, että sain tehdä aikalailla mitä halusin. Olin hieman tavallista raisumpi tyttö, tappelin koulun pihalla poikien kanssa ja jäin siitä kerran jälki-istuntoonkin, hän kertoo.

Elinan mielestä häntä ei toisin sanoen koskaan yritetty tunkea mihinkään ahtaaseen muottiin. Yleislinjana heidän perheessään oli se, että kaikki lapset olivat yksilöitä. Vaikka Elina itse oli nuorempana raisu ja hieman vanhempana jopa perfektionisti, olivat hänen sisaruksensa hyvin erilaisia.

– Perfektionismini oli yksi niistä asioista, joista sain isältäni erityisesti palautetta. Sen jälkeen, kun olin nuoruuteni tappelut tapellut, tuli minusta niin kova suorittaja, että vanhempani joutuivat jopa rauhoittelemaan minua tyyliin ”ei joka kokeesta tarvitse aina saada kymppiä”. Minusta löytyi siis molemmat puolet, pojille tyypillinen rajuus sekä tytöille tyypillinen koulusuorittaminen.

Kädenvääntöä viululäksyistä

Millainen kasvattaja oli sitten Suomen kuuluisin lastenpsykiatri?

– Olemme isäni kanssa molemmat varsin temperamenttisia ja silloin kun olin lapsi, otimme usein yhteen. Kun kuitenkin kasvoin vanhemmaksi, rauhoituin ja lopetin kapinoimiseni, kertoo Elina.

– Aina kun olin isäni kanssa eri mieltä, annoin sen kuitenkin näkyä.

Kiivaita yhteenottoja aiheuttivat esimerkiksi Elinan viululäksyt, jotka eivät 6–7-vuotiasta tyttöä aina kiinnostaneet. Joskus kun olisi ollut hauskempaa mennä vain pihalle leikkimään.

– Uskon, että perheessämme tuli pikkuriitoja aivan samanlaisista normaaleista asioista kuin muissakin perheissä. Vaikka isäni saattoi joskus hermostua tullessaan väsyneenä töistä kotiin tai kun en tehnyt niitä viululäksyjäni, oli hän myös lempeä kasvattaja, esimerkiksi juuri koulusuorittamiseni suhteen.

Elinan mielestä hänen isänsä on toisin sanoen kasvattanut hänet ja hänen sisaruksensa hyvin pitkälti omien oppiensa mukaan. Kasvatus oli yksilö- ja lapsikeskeistä, jonka perusteella ainakin Elina kokee saaneensa tehdä sitä, mikä häntä itseään kiinnostaa.

– Nykyään isäni tutkii lapsia ja minä Aasian politiikkaa. Emme siis todella ole antaneet esimerkiksi sukupuolistereotypioiden määrätä sitä, mitä haluamme tehdä.

Jari ja Elina Sinkkonen vuonna 1985.

Isän jäljissä musiikkimaailmaan

Kun Jari Sinkkoselta kysyy Elinan viululäksyistä ja niiden aiheuttamista hermostumisista, on isä tyttärensä kanssa jokseenkin eri mieltä asiasta.

– Asiahan meni niin, että me vaihdoimme Elinan viuluopettajaa rennompaan, sillä näimme, kuinka stressaantunut tyttäremme oli liian vaativan opettajan vuoksi. Me vanhemmat emme ikinä asettaneet Elinalle mitään sellaisia vaatimuksia, että hänestä pitäisi tulla esimerkiksi ammattilainen viulunsoitossa. Hän on enemmänkin asettanut itse itselleen korkean vaatimustason monissa asioissa, Jari kertoo.

Itsekin musiikkia harrastanut isä myöntää kuitenkin sen, että hänen kannustuksensa vuoksi kaikki heidän lapsensa ryhtyivät soittamaan jotakin soitinta. Musiikin ammattilainen tuli loppujen lopuksi vain keskimmäisestä lapsesta Juhanista.

– Halusin tarjota lapsilleni sen mahdollisuuden, että he pääsevät sisälle musiikin upeaan maailmaan. Vielä nykyäänkin he lähtevät silloin tällöin mukaamme esimerkiksi konsertteihin.

Elinan kertomista asioista Jari allekirjoittaa kuitenkin tyttärensä määrätietoisuuden ja suorituskeskeisyyden. Hän kehuu tytärtään myös hyvin lahjakkaaksi ja kieltämättä kipakaksi.

– On totta, että Elinan ollessa uhmaikäinen, ottivat kipakat temperamenttimme usein yhteen. Muistan sen yhden kerran, kun minä ja noin nelivuotias Elina keuhkosimme toisillemme, minkä jälkeen vaimoni oli kysynyt Elinalta, oliko isä pelottanut häntä. ”Pyh, mun kiukku oli paljon suurempi”, oli Elina vastannut.

Lapset ajautuivat luonnostaan tietynlaisiin leikkeihin

Kasvattiko Jari Sinkkonen omasta mielestään lapsiaan sitten omien oppiensa mukaan?

– Ei minulla ollut mitään oppeja! Suhtauduin asiaan niin, että lapset tulivat miten tulivat ja sitten katsottiin, minkälainen epeli sieltä tuli. Lapsia kasvattaessa en koskaan miettinyt mitään terapeuttiopinnoissa opittuja asioita, vaan siinä mentiin täysin lapsen itsensä mukaan, Jari selittää.

Koska hän on kuitenkin vasta pari päivää sitten kertonut julkisesti mielipiteitään sukupuolineutraalista kasvatuksesta, on hän valmis selittämään, kuinka tämä näkyi hänen omissa lapsissaan.

– Elina ja hänen pikkuveljensä olivat temperamenteiltaan täysin erilaisia. Juhani oli pohdiskeleva ja hitaasti lämpenevä ja Elina tosiaan hyvin kipakka. Kuitenkin lastenhuoneessa, jossa lelut olivat hujan hajan ja kaikkien käytettävissä, päätti Elina itse leikkiä hoivaleikkejä ja Juhani rakensi monimutkaisiakin palikkarakennelmia. Kyllä Elinakin hetken rakensi palikoilla, mutta sitten se vain loppui.

Toiseksi esimerkiksi Jari kertoo sen kerran, kun he ostivat Juhanille Eero-nimisen nuken, koska poika sellaisen halusi.

– Kun sitten kysyin vaimoltani, että oliko hän nähnyt Juhanin leikkivän Eerolla, niin vaimoni kertoi, että Juhani oli vain koputellut sillä lämpöpattereita, Jari nauraa.

– Vaikka Juhani oli siis lempeä ja sosiaalinen lapsi, eivät nukkeleikit häntä selvästi kiinnostaneet.

Kun pikkuveli sitten myöhemmin innostui supersankareista, eivät nämä leikit taas kiinnostaneet isosiskoa. Isän mukaan tämä kaikki kiinnostus ja epäkiinnostus tuli täysin lapsista itsestään. Kukaan ei esimerkiksi estänyt Elinaa ottamasta osaa supersankarileikkeihin, ne eivät vain kiinnostaneet häntä itseään.

Epätäydellinen vanhempi riittää

Isänä Jari kokee olleensa varsin tavallinen. Ensimmäisten lasten ollessa pieniä hän oli kuitenkin tavattoman kuormittunut eikä tilanne helpottanut ennen kuin vasta kuopuksen syntymän aikoihin. Jos hän saisi elää tuon ajan nyt uudelleen, on hän sitä mieltä, ettei ottaisi yhtä paljon töitä taakakseen.

– Vaikka meillä oli rahat välillä tiukoilla ja vaimoni oli kotona lastemme pahojen allergioiden vuoksi, elelimme päivästä toiseen ja yritimme varmistaa sen, että lapsilla olisi hauskaa ja hyvä olla.

Jarin mukaan tuli myös niitä hetkiä, jolloin hän koki mokanneensa vanhempana. Tällaisia olivat esimerkiksi satunnaiset suhteettoman suuret kuohahtelut.

– Jokainen vanhempi kokee joskus riittämättömyyden tunteita. Mutta onneksi epätäydellisyys riittää. Ja tosiasiassa lasten on paljon parempi ja mukavampi samaistua epätäydellisiin kuin täydellisiin vanhempiin, Sinkkonen summaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?