Ester Ståhlbergille (1870–1950) lankesi kunnia olla Suomen ensimmäinen presidentin puoliso, eikä hänellä tottavie ollut mitään sitä vastaan. Mutta ruusuilla tanssimista elämä ei ollut presidentin rouvallakaan.
– Hän oli vahva ja sydämellinen nainen, joka teki todellista pr-työtä Suomen puolesta, sanoo presidenttien puolisoista kertovan Olet valaissut minun tietäni -teoksen (S&S) kirjoittaja Päivi Storgård.
Storgård yllättyi työprosessinsa aikana, miten määrätietoisia oman tien kulkijoita Suomen presidenttien puolisot ovat olleet.
– Heidän tekonsa ovat vaikuttaneet enemmän kuin monet kovat talouspolitiikan päätökset, Storgård tietää.
Ester Ståhlberg oli 50-vuotias leski avioituessaan presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin kanssa 1920. Molemmat olivat olleet leskenä kolme vuotta, mikä ei ollut helppoa aikaa varsinkaan kuuden lapsen isälle.
He olivat heilastelleet jo kouluaikana Oulussa, mutta Ester Elfvingin unelmat tuhosi silloin hänen paras ystävänsä Hedvig Wahlberg, johon Juho Ståhlberg rakastui.
”En voi ajatella, että maailmassa olisi mitään raskaampaa kuin tämä pitkittynyt pakkotila näitten minua vihaavien ja ylenkatsovien lasten kanssa.
Vaasan pormestarin tyttärenä syntynyt Ester Elfving opiskeli opettajaksi. Hän avioitui apteekkari Karl Hällströmin kanssa. K.J. Ståhlberg ja hänen Heddi-vaimonsa kuuluivat parin tuttavapiiriin.
Kun Hällströmit eivät saaneet omia lapsia, he adoptoivat kaksi lasta. Eero-poika kuoli 18-vuotiaana ja pian sen jälkeen aviomies. Ester jäi kaksin seitsemänvuotiaan Lea-tyttären kanssa.
Tuore aviopari Naantalin Kultarannassa kesällä 1920.
Ester Hällström ja presidentti K.J. Ståhlberg tapailivat aluksi salaa. Tuskin tänäkään päivänä presidentti kulkisi heti avoimesti uuden rakastetun kanssa.
”Salaiset kirjeet ja peitellyt tapaamiset tekivät suhteesta Esterin mielessä kiihkeän jännittävän ja ylen romanttisen”, Storgård kuvaa kirjassaan.
Ester oli viisikymppinen virkanainen sosiaaliministeriössä, mutta purkaessaan unelmiaan päiväkirjaansa hän oli kuin teini:
”Saisin istua hänen vuoteensa vieressä väljässä pitsiniekkailtapuvussani hänen siinä aterioidessaan. Ja paljon muuta hyvää meillä olisi yhdessä”, Ester kirjoitti kuvitellessaan hetkeä, kun hänen rakkaansa tulee kylvystä yhteisessä kodissa.
Täydellistä unelmaelämää Esterille ei tullut. Ståhlbergin lapset eivät hyväksyneet uutta äitipuoltaan eivätkä hänen Lea-tytärtään.
– Se oli suuri suru Esterille, joka rakasti lapsia. On järkyttävää, millaisen kiusaamisen kohteeksi hän joutui. Lapset eivät varmasti ymmärtäneet, miten he satuttivat äitipuoltaan, Päivi Storgård uskoo tutustuttuaan mm. Ester Ståhlbergin päiväkirjoihin.
Perhepotretti Kultarannan portilla 1920-luvun alussa: Presidentti K.J. Ståhlberg, tyttäret Aune ja Kyllikki sekä Ester Ståhlberg.
Varsinkin Ståhlbergin tyttäriltä sateli loukkauksia äitipuolelle. Vanhin tytär Aino oli tottunut emännöimään presidentinlinnan kutsuja, joten hän taisteli myös asemansa puolesta.
Ståhlbergin lapset olivat varsin temperamenttisia. Riidat olivat kovaäänisiä, mutta ne myös loppuivat nopeasti. Äitipuoltaan he pitivät sievistelevänä ja alkoivat kutsua häntä madameksi. Ester puolestaan puhui ”Johnin laatulapsista”.
Päiväkirjojen mukaan Ester Ståhlberg tunsi syvää ulkopuolisuutta perheessä. Ei mikään ihme, että hän jopa masentui. Kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa hänellä oli vain joskus harvoin heidän purjehtiessaan.
Keskustelun sijasta presidentti suuttui, kun vaimo purki pahaa mieltään. Varsin tunnistettava uusperheen kuvio tänäkin päivänä.
Ester kirjoitti päiväkirjassaan 3.12.1923:
”Jos minulla olisi pieninkään mahdollisuus olla poissa, lähtisin minne tahansa, pakenisin vain yksinäisyyteen. En voi ajatella, että maailmassa olisi mitään raskaampaa kuin tämä pitkittynyt pakkotila näitten minua vihaavien ja ylenkatsovien lasten kanssa.”
Aika painavasti sanottu.
Ester Ståhlbergilla oli onneksi elämää kodin ulkopuolellakin. Häntä pidettiin jopa liian vahvana vaikuttajana. Hän oli muun muassa naisasianainen ja vaati äänioikeutta naisille Naisasialiitto Unionin kanssa jo 1905.
Ehkä ongelmat äitipuolena lisäsivät Ester Ståhlbergin tarmoa muissa tehtävissä. Hän perusti kansainvälisen Save The Children Federationin Suomen osaston Koteja Kodittomille Lapsille, jonka nimeksi tuli sittemmin Pelastakaa Lapset ry.
Linnan juhlat Ester Ståhlberg muutti iltatilaisuudeksi 1922. Sitä ennen itsenäisyyspäivänä oli tarjottu iltapäiväkahvit. Kieltolakia Ester ei pystynyt kumoamaan, joten linnan booli sisälsi tylsästi vain pilsneriä ja sitruunasoodaa.
Ester Ståhlberg nautti edustamisesta. Kun kutsu kävi, hän oli valmis lähtöön. Hän rakasti vaatteita ja niiden esittelemistä, vaikkei hänellä mikään ihannevartalo ollutkaan.
Storgård kertoo kirjassaan, että kaikista Esterin ompelijalla teettämistä puvuista oli valokuvat, joissa oli puvuista tarkat merkinnät. Nykyisissä sosiaalisen median vaatekuvissa ei siis ole mitään uutta.
Joka keskiviikko Ester Ståhlberg piti Linnassa vastaanoton, johon presidenttikin alkoi osallistua. Valtiovierailuille presidentti ei suostunut lähtemään, ei edes vaimon vetoomuksesta.
1922 Ester Ståhlberg julkaisi poikalapsen menetystä kuvaavan Sunnuntai-nimisen teoksen, joka käännettiin useille kielille. Niin tuskin olisi tapahtunut, jos hän ei olisi ollut presidentin puoliso.
Päivi Storgård löysi asiasta mainion päiväkirjakirjoituksen vuodelta 1924.
”Saa nyt nähdä, menestyykö kirjani Amerikassa ja meneekö se sieltä Englantiin. Ja voinko niistä saamillani rahoilla ostaa huvilan Kulosaaresta tai huoneiston Helsingistä”, Ester-rouva kirjoitti.
Päivi Storgård arvelee kirjassaan, että Ester Ståhlbergille oli kova paikka, kun aviomies ei halunnut enää olla käytettävissä 1925 presidentinvaaleissa.
Ester Ståhlberg jatkoi lastensuojelutyötään ja kirjoittamista. 1933 hän raivostutti äärioikeistolaiset kertoessaan hyvin myönteisesti juutalaisista Katso unennäkijä tulee -kirjassaan.
K.J. Ståhlberg pääsi tekemään lainvalmistelutyötä ja kansanedustajaksi. Kun hän oli myöhemmin kolmesti presidenttiehdokkaana, Ester-rouva oli ilmeisesti vain helpottunut vaalitappioista.
Ståhlbergit 1940-luvun lopulla. Ester kuoli 1950 ja K.J. Ståhlberg 1952.
Ester Ståhlbergista tuli neljän lapsen isoäiti. Hänen sylinsä oli avoin myös hänen miehensä lastenlapsille.
– Ei heistä koskaan tullut yhtenäistä perhettä, mutta välit lientyivät, kun lastenlapsia alkoi syntyä. Ester ei jatkanut katkeruutta, Storgård kertoo lukemansa aineiston perusteella.
Ester Ståhlberg kuoli 21.7.1950. Todennäköisesti hän tunsi saaneensa hyvän elämän ja tarpeeksi rakkautta, vaikka perhe-elämässä oli ollut kipeitäkin mutkia.Lähteet: Olet valaissut minun tietäni, Presidenttien puolisot/Päivi Storgård/S&S. Päiväkirjamerkinnät: Ester Ståhlbergin päiväkirja 1920–1925 ja 1926–1934/Vitikka Hilkka ja Vitikka Olli/WSOY.