”Anoppi ilmoitti, ettei hoida toisten kakaroita” – 11 tarinaa elämästä ilman isovanhempien apua - Perhe - Ilta-Sanomat

”Anoppi ilmoitti, ettei hoida toisten kakaroita” – 11 tarinaa elämästä ilman isovanhempien apua

Miltä tuntuu, kun isovanhempia ei kiinnosta lastenhoito? Lukijat kertovat.

Isovanhempien hoitoapu ei ole itsestäänselvyys.

21.9.2017 6:44

Pitääkö isovanhempien osallistua lastenlastensa hoitamiseen?

Vaikka Väestöliiton tutkimushankkeen mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan edes jonkin verran, yhä useampi isovanhempi kieltäytyy hoitopyynnöistä. Helsingin Sanomatkertoi hiljattain uudenlaisesta isovanhemmuudesta, jota edustaa isoäiti Maarit. Maarit ei halua, että lapsenlapsi tulee sotkemaan hänen elämäänsä. Etenkin yllätyskyläilyt ovat Maaritille kauhistus.

Moni Ilta-Sanomien lukija kertoi olevansa Maaritin kanssa samoilla linjoilla: oma osuus lastenhoidosta on tehty, hoitakoot lapset oman jälkikasvunsa.

Mutta miltä lapsista ja lapsenlapsista tuntuu, kun isovanhemmat sanovat ei kiitos? IS:n juttu keräsi runsaasti kertomuksia vanhemmilta, jotka ovat joutuneet pettymään omien tai appivanhempiensa rooliin lastensa elämässä.

1. ”Anoppi ei auttanut, vaikka rukoiltiin ja anottiin”

”Itse uuvuin ja sairastuin masennukseen, kun mieheni sairastui ja oli osastohoidossa ajoittain. Meillä oli 1,5-vuotias lapsi, juuri ostettu omakotitalo ja olin juuri aloittanut työt hoitovapaan jälkeen. Oma isä sairastui samaan aikaan ja äitini toimi hänen omaishoitajanaan, asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Eli äitini ei voinut tulla apuun. Anoppi (joka asuu 15 km päässä) ei ilmeisesti kestänyt poikansa sairastumista vaan vetäytyi täysin eikä auttanut meitä millään tavalla, vaikka rukoiltiin ja anottiin apuun. Yksin jouduin hoitamaan kaikki kauhean stressin ja pelon keskellä.

Nyt anopilla on toinenkin lapsenlapsi, jota hoitaa viikoittain. Edelleenkään ei näe siinä ongelmaa, että jätti meidät pulaan... Välit ovat viilenneet kyllä melkoisesti.”

Aiemmin oli hyvät välit

2. ”Kun kuitenkin eroatte”

”Mutsi aikanaan ilmoitti, että hän ei sitten ainakaan hoida lapsenlasta joka viikonloppu, kun kuitenkin eroatte ja haluat juosta baareissa etsimässä uutta miestä. No, yhdessä ollaan edelleen, lapsia on tullut lisää eikä baareissa ravata. Ei tosin ole mummonkaan tarvinnut lasta hoitaa.

Nykyisin ihmettelee, miksi lapsenlapset eivät halua halata tai käydä kylässä. Eikä kyllä kylään voikaan mennä, kun sielläkin mieluummin hoidetaan parisuhdetta. En koe, että isovanhemmalla olisi velvollisuutta hoitaa lapsenlasta. Mielestäni se on etuoikeus, jota ei kaikille halukkaille suoda. Jokainen tyylillään.”

ItseToiminJoskusToisin

3. ”Kukaan ei ole kertaakaan ottanut lapsiamme syliin”

”Meillä kaikki neljä isovanhempaa ovat hyvissä voimissa ja virkeitä. Kukaan ei ole kertaakaan ottanut lapsiamme syliin vapaaehtoisesti – saati sitten, että olisi ikinä tarjonnut sekuntiakaan lastenhoitoapua vuosien kuluessa. Istuvat isoissa taloissaan ja valittavat että ’tulkaa kylään’. Ei ole kovin halpaa huvia liikutella lapsiperhettä itsekkäiden isovanhempien luo. Kuolema korjaa elämän virheet, toivottavasti pian. Olemme vuokranneet mummo-tyyppisen henkilön kovalla rahalla, hän on ihana ja jakaa viisautta lapsille, joka pennin arvoinen!”

Nunnu

4. ”Miksi serkku pääsee viikoittain yökylään?”

”Me ei olla saatu miehen vanhemmilta koskaan lastenhoitoapua. Omat vanhemmat eivät ole enää lastenhoitokykyisiä. Vaikeita tilanteita on ollut neljän lapsen kanssa, joista kolme viimeisintä joutunut yksin synnyttämäänkin, kun ei edes siksi aikaa ole voitu lasta/lapsia hoitoon ottaa.

Aina kun on apua kysytty, niin ei ole sopinut, eikä sitten myöhemmin olla edes jaksettu kysyä, kun ei tunnu kiinnostavan. Itse eivät ole apua koskaan tarjonneet tai lasten perään kyselleet. Viikoittain käydään kuitenkin kylässä kuulumisia vaihtamassa.

Nyt vanhin lapsista, 5-vuotias, kyselee meiltä, miksi hänen serkkunsa pääsee sinne lähes viikoittain yökylään ja ollut hoidossa vastasyntyneestä saakka ja hän ei koskaan ole päässyt, kun on itse yrittänyt ehdottaa sitä isovanhemmille.”

Ei reilua lapsille.

5. ”Edes synttärikakulle ei jouda ikinä”

”Ei ole mummot olleet lapsen elämässä juurikaan. Ukkeja kiinnostaa onneksi ja ovatkin lapselle tärkeitä. Ikinä eivät ole tosin lapsenvahteina toimineet eikä ole tarvettakaan. Toinen mummo välillä on miettinyt mulle, että tuleekohan lapsi häntä sitten vanhana katsomaan. Vastaan aina, että todennäköisesti yhtä paljon kuin sinäkin olet ollut läsnä lapsen elämässä. Edes synttärikakulle ei jouda ikinä.”

Mom

6. ”Lapseni eivät rakasta isovanhempiaan”

”Isovanhemmat eivät halua olla lasten elämässä muuta kuin juhlapyhinä, jolloin he itse kaipaavat seuraa ja silloin lastenlasten ilo on heille mieluisaa itsekkäällä tavalla omana viihdykkeenä. Silloin voi sanoa töissä, että olipa kiva joulu lastenlasten kanssa, vaikka oikeasti ei ole heidän kanssaan tehnyt muuta kuin istunut samassa ruokapöydässä.

Tilanne on se, että lapseni ovat nyt murrosiässä, eivätkä kysy koskaan isovanhempiensa perään. He eivät ole luoneet heihin suhdetta, eivät rakasta isovanhempiaan. Tuskin tulevat koskaan käymään heillä kylässä ilman meitä vanhempia omatoimisesti. Nyt isovanhemmat ovat kaikki jo jäämässä tai jääneet eläkkeelle. Olisi varmasti ollut mukava, jos olisi ollut hyvät, läheiset välit nuoriin ihmisiin, jotka voisivat heitä ilahduttaa nyt seuraavina vuosina.

Lapseni ovat menettäneet eniten, he eivät saaneet koskaan kokea millaista on, kun on isovanhemmat, jotka välittävät aidosti.”

Katkerako – kyllä

7. ”Turha ihmetellä, miksi lapsenlapset eivät käy”

”Omat vanhempani menevät joka talvi puoleksi vuodeksi Espanjaan ja sitten kesäisin juoksevat kiireisenä paikasta toiseen, kun jokaisen Espanjassa tavatun suomalaisen mökillä on vierailtava. Turha sitten ihmetellä, kun vauhti aikanaan pysähtyy, miksi lapsenlapset eivät käy. Eiväthän he edes tunne isovanhempiaan!

Äitini on alkanut herätä tähän ajatukseen nyt, mutta myöhäistä on, kun lapsenlapset ovat jo siinä iässä että alkavat muuttaa omilleen. Ei sitä apua enää tarvita. Ja lapset eivät todellakaan ole läheisiä näiden isovanhempien kanssa. Puolison vanhemmat paljon läheisempiä.”

Peili tarjolla

8. ”Äitini ja hänen uusi nuori, puolisonsa eivät osallistu lasten elämään”

”Omassa lapsuudessani vietin viikkokausia lomilla mummolassa, ja toinen isovanhempi kävi monta kertaa viikossa seuranani ja ruokaa laittamassa sekä siivoamassa. Nyt äitini ja hänen uusi nuori, puolisonsa eivät osallistu lasten elämään juuri mitenkään (ei ristiäisiin, synttäreille, eivätkä ikinä ole hoitaneet). Isäni on sairas, eikä hänen seuransa tee muutenkaan hyvää lapselle (kyseenalaistaa vanhempien auktoriteetin).

Eläkkeellä olevat appivanhemmat harrastavat, mökkeilevät ja matkustelevat, joskus harvoin hoitavat, mutta pitää sopia kuukausia etukäteen. Anoppi sanonut suoraan, että on jo omansa hoitanut. Nyt lapset jo 10 v. + eivätkä enää haluakaan heille. Surullista.”

Surullinen

9. ”Anoppi ilmoitti, ettei hoida toisten kakaroita”

”Oma äitini olisi halunnut auttaa, mutta välimatkan takia ei pystynyt. Anoppi ilmoitti heti, ettei hoida toisten kakaroita ja on vuosien varrella hoitanut suhteita lähinnä nalkuttamalla ja nöyryyttämällä omaa poikaansa. Nyt teini-ikäisillä on lämpimät välit omiin vanhempiini, mutta anopin luona käyminen on yhtä tervan juontia. Tämän hän laittaa ilkeän miniän ja saamattoman poikansa piikkiin, sillä peiliin katsominen tekisi ilmeisesti liian kipeää.”

Niin metsä vastaa

10. ”Eron jälkeen mummi ilmoitti, ettei yhteyttä tarvitse enää pitää”

”Lapset kun syntyivät, toinen mummo ilmoitti heti, ettei hoida ja mummoksi tai mummiksi ei saa koskaan kutsua. Toista mummia ja vaaria kyllä näkivät ennen kuin heidän pojastaan ero tuli. Eron jälkeen pyysin heidät kylään katsomaan lasten uutta kotia. Siinä sitten mummi ilmoitti, ettei yhteyttä tarvitse enää pitää. Näin hän sanoi vaarin ja 4- ja 6-vuotiaan kuullen. Lapset siinä itkivät, kun ei mummi ja vaari halua heitä enää nähdä (vaari oli tossun alla hiljaa).”

Mummoja joka lähtöön

11. ”Että siitä vaan mummot ja vaarit!”

”Minä en ole lastani vienyt kenellekään. Mummoja ei juurikaan kiinnosta eikä vaareja. Ei ne kysele eikä ota yökylään. Ihan hyvät välit kaikilla meillä on. Tavataan 2–5 kertaa vuodessa, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Kaikilla on omat elämät elettävänä. Minä yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja tai muutakaan. Hyvin tässä on viisi vuotta pötkötelty menemään. Että siitä vaan mummot ja vaarit! Tehkää mitä tykkäätte.”

Muija

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?