Hollantilaislapset ovat Unicefin raportin mukaan maailman onnellisimpia lapsia. Suomalaislapset sijoittuivat viimeksi vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa neljänsiksi hollantilaisten, norjalaisten ja islantilaisten jälkeen.
Hollannin johtoasema on tukeva, sillä he ovat ykkösiä lähes kaikilla tutkimuksen osa-alueilla: materiaalisessa hyvinvoinnissa, terveydessä ja turvallisuudessa, koulutuksessa, riskikäyttäytymisessä sekä asuin- ja elinympäristössä.
Mitä ihmettä Hollannissa on sellaista, mitä meillä ei ole?
Kysymykseen vastaa kahden Hollantiin muuttaneen äidin kirja Maailman onnellisimmat lapset – Kasvatus hollantilaisittain (Siltala, 2017).
Yhdysvalloista kotoisin oleva Rina Mae Acosta ja britti Michele Hutchison kertovat kirjassa Hollannin perhepolitiikasta, kasvatuksesta sekä pienistä arkipäivän asioista, jotka heidän mielestään selittävät hollantilaislasten onnellisuutta.
Molemmat ovat perustaneet perheen hollantilaismiehen kanssa ja työskentelevät ja asuvat Hollannissa.
Acosta ja Hutchison pitävät vapautta yhtenä tärkeimmistä syistä hollantilaislasten onnellisuuteen. Lapset saavat leikkiä vapaasti ja ulkoilla pihalla ilman aikuista sekä mennä yksin pyörällä kouluun, jossa ei ole hirveästi läksyjä eikä stressiä arvosanoista. Kuulostaa aika suomalaiselta, vai mitä?
Lapsen liikkumisen vapaus voi tuntua vallankumoukselliselta briteistä ja amerikkalaisista, jotka kotimaassaan voisivat joutua pidätetyiksi jättäessään lapsen yksin pihalle leikkimään.
On kuitenkin asioita, joita hollantilaiset tekevät toisin kuin muut. Näissä asioissa he eroavat suomalaisista:
1. Kotisynnytyksiä ja täysipäiväistä kotiapua
Joidenkin tutkimusten mukaan hollantilaiset ovat jo vauvoina onnellisempia kuin vaikkapa amerikkalaislapset.
Jopa neljännes lapsista syntyy kotona, sillä kotisynnytystä pidetään ihanteellisena tapana synnyttää. Hollannissa tärkeä termi on gezellig, jolla tarkoitetaan kodin lämpöä, kodikasta ilmapiiriä ja läheisyyttä. Kotisynnytystä pidetään turvallisena, sillä tiheään asutussa maassa lähin sairaala on aina lyhyen ajomatkan päässä.
Eikä siinä vielä kaikki: synnytyksen jälkeen kotiin tulee äitiyshoitaja eli kraamverzorgster hoitamaan äitiä. Hoitaja viipyy kotona kahdeksasta kymmeneen päivään. Hän opettaa äidille vauvanhoitoa, imetystä, hoitaa kotia ja käy jopa kaupassa. Täysipäiväinen kotiapu tarjotaan kaikille tulotasosta riippumatta.
Hollannissa painotetaan myös unen tärkeyttä ja sitä, että vauva saa nopeasti rytmistä kiinni. Näin äiditkin saavat nukkua yönsä. Onnellisilla äideillä on onnelliset lapset?
2. Vanhemmat tekevät vähemmän töitä
Jopa puolet Hollannin aikuisväestöstä tekee töitä osa-aikaisesti. Maalla on myös OECD-maiden lyhin työaika ja lyhyempi työviikko kuin missään EU-maassa.
Kun Hollanti siirtyi 36-tuntiseen työviikkoon, tuli työntekijöille mahdollisuus pitää kokonainen vapaapäivä kahdessa viikossa tai puolikas viikossa. Tätä päivää kutsutaan nimellä Papadag eli isäpäivä.
3. Rento ote kasvatukseen
Hollantilaisuudessa olennaista on rentous ja jonkinlainen kohtuullisuuden ja keskinkertaisuuden arvostaminen.
Vanhemmuus ei ole yhtä paineistettua kuin muualla, ja näin lapset saavat kasvaa vapaasti ilman turhia odotuksia. Myös äidit ottavat rennommin, eikä esimerkiksi syntymäpäivistä tehdä kirjan kirjoittajien mukaan sellaisia spektaakkeleita kuin vaikkapa Amerikassa.
Rentous näkyy myös yhdessä asiassa, josta hollantilaiset ovat tunnettuja: pyöräilyssä. Perheet fillaroivat joka paikkaan säässä kuin säässä, eikä kukaan käytä kypärää. Sen käyttäminen tekisi pyöräilijöistä varomattomampia, uskovat hollantilaiset.
4. Koulujärjestelmä
Hollannin koulujärjestelmä poikkeaa merkittävästi suomalaisesta. Koulu alkaa jo nelivuotiaana ja on aluksi leikkipainotteinen.
Kun lapset ovat 12-vuotiaita, he siirtyvät yläkouluun ja valitsevat jonkun kolmesta tasosta: yliopistoon johtavan lukiota vastaavan kuusivuotisen tason, opistotasoiseen tutkintoon johtavan viisivuotisen tason tai ammattiin johtavan, ammattikoulua vastaavan nelivuotisen tason. Tai itse asiassa he eivät valitse itse, sillä koulu valitsee tason perheen puolesta. Myös tasokokeilla on vaikutusta asiaan.
Järjestelmä mahdollistaa liikkumisen tasolta toiselle. Noin 60 prosenttia lapsista opiskelee neljä vuotta kestävällä alimmalla tasolla.
5. Vallankumouksellisen epäterveellinen aamupala
Maailman pisin kansa (naisten keskipituus on 173 ja miesten 185 senttiä) varttuu yllättävällä eväällä. Moni hollantilaislapsi mutustaa aamupalaksi vaaleaa leipää, joka on voideltu voilla ja päälle on ripoteltu suklaaströsseliä eli hagelslagia.
Voiko lapsi, joka aloittaa päivänsä suklaalla, olla muuta kuin onnellinen?
Rina Me Acosta, Michele Hutchison: Maailman onnellisimmat lapset – Kasvatus hollantilaisittain (The Happiest Kids in the World, Siltala 2017)
