Erolapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta on katala kaava – lastenpsykiatri: ”Erittäin vahingollista” - Perhe - Ilta-Sanomat

Erolapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta on katala kaava – lastenpsykiatri: ”Erittäin vahingollista”

Ennen eroa vanhemmalla ja lapsella on ollut hyvä suhde, mutta eron jälkeen lapsi kääntyy täysin vanhempaansa vastaan. Voisiko olla kyse toisen vanhemman vieraannuttamisesta?

Osassa avioeroista huoltajuuskiistat muuttuvat repiviksi.­

24.8.2017 16:35

Vieraannuttaminen on ilmiö, jossa toinen vanhempi käyttäytyy erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde olennaisesti vaikeutuu tai jopa katkeaa.

Vieraannuttaminen aiheuttaa lapselle monenlaista haittaa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen siteeraa juuri ilmestyneessä Lapsi ja ero -kirjassa (Kirjapaja, 2017) eräässä tutkimuksessa esiintynyttä huoltajuuskiistaa, jossa äiti koki häirintänä isän onnittelusoiton pojan syntymäpäivänä ja vaati puhelujen kieltämistä ja yhteydenpidon rajoittamista.

Lapsen asema kiistoissa on tukala. Joskus lapsi ratkaisee konfliktin liittoutumalla toisen vanhemman kanssa toista vastaan.

Panettelukampanja on yksi vieraannuttamisen merkki

Miten vieraannuttamisen sitten tunnistaa muista erokiistoista? Yleensä eroa on edeltänyt vanhemman ja lapsen normaali, lämmin suhde, eikä ole näyttöä siitä, että etäännytetty vanhempi olisi lapselle vahingoksi.

Vieraannuttamista esiintyy kansainvälisen tutkimuksen mukaan noin 10 prosentissa kaikista huoltoriidoista ja 20–27 prosentissa riitaisista eroista.

Käsitteen lanseeraajan, lastenpsykiatri Richard Gardnerin mukaan vieraannuttamiseen liittyy kahdeksan piirrettä, joista jo kolmen toteutuminen riittää vieraannuttamisdiagnoosiin:

1. Panettelukampanja toista vanhempaa vastaan.

2. Vähäiset perustelut sille, miksi toinen vanhempi torjutaan.

3. Vieraannuttajavanhempi on pelkästään hyvä, vieraannutettu pelkästään paha.

4. Lapsi kieltää vieraannuttajavanhemman vaikutuksen ja vakuuttaa, että on tullut päätelmiinsä toisen vanhemman kelvottomuudesta ihan itse.

5. Lapsen puheet ovat vieraannuttajavanhemman puheen sanatarkkoja kopioita.

6. Lapsi ei tunne syyllisyyttä mustamaalaamisesta.

7. Lapsi toistaa mekaanisesti ja tunteettomasti kielteisiä kuvauksia vieraannutetusta vanhemmasta.

8. Panettelukampanja ja vihamielisyys koskevat myös vieraannutetun vanhemman sukulaisia, esimerkiksi lapsen toisia isovanhempia.

Aina vieraannuttaminen ei ole aktiivista mustamaalaamista, vaan lähivanhempi voi hiljalleen jättää huolehtimatta lapsen yhteyksistä toiseen vanhempaan tai suhtautuu tapaamisiin nihkeästi.

Vanhemmalla voi olla narsistisia piirteitä

Vieraannuttamistermi on kiistanalainen, eivätkä kaikki terapeutit pidä sitä tieteellisesti todistettuna oireyhtymänä tai psykiatrisena diagnoosina.

Sinkkosen mukaan liian usein lähiomaiset ja ammattilaiset tempautuvat mukaan prosesseihin:

”Joskus psykologin, lääkärin tai sosiaalitoimen lausunnoissa esitetään ehdottomia ja puolueellisia kannanottoja, vaikka toista osapuolta ei olisi tavattu kertaakaan”, Sinkkonen kirjoittaa.

Usein vieraannuttajavanhemmalla todetaan vakavia persoonallisuushäiriön merkkejä. Persoonallisuudessa voi olla esimerkiksi narsistisia piirteitä, ja kyky tuntea empatiaa on puutteellinen.

Seuraukset kauaskantoiset

Sinkkosen mukaan vieraannuttamisen seuraukset voivat olla kauaskantoiset ja hankalat niin lapselle kuin lapsestaan eroon joutuneelle vanhemmallekin.

”Jokainen lapsi haluaa olla hyvien vanhempien lapsi, ja joka tapauksessa puolet hänen geeneistään on peräisin äidiltä ja puolet isältä. Jos hänet saadaan vihaamaan toista vanhempaansa, hän joutuu ’amputoimaan’ osan persoonallisuudestaan ja kieltämään kaiken sen hyvän, mitä on tältä vanhemmaltaan saanut”, Sinkkonen kirjoittaa.

Vieraannuttajavanhemmat käyttävät samanlaisia taivuttelu- ja manipulaatiotekniikoita kuin kulttien itsevaltaiset johtajat. Tutkimusten mukaan toisesta vanhemmastaan vieraannutetut kokivat aikuisena samanlaisia psyykkisiä ongelmia kuin kultista irtautuneet henkilöt: syyllisyyttä, masentuneisuutta, itsetunto-ongelmia ja kyvyttömyyttä luottaa itseen ja toisiin ihmisiin.

Vieraannuttamiseen ei ole olemassa valmiita hoitokeinoja, vaan tilanne pitäisi saada asiantuntevan lastenpsykiatrin ja psykologin selvittelyyn. Sinkkonen neuvoo, että vieraannutetun vanhemman on kasvatettava paksu nahka ja pysyttävä rauhallisena silloinkin, kun mieli kuohuu. Suhdetta lapseen on koetettava pitää yllä, vaikka lapsi olisi torjuva.

Lähde: Heli Pruuki, Jari Sinkkonen: Lapsi ja ero – Eväitä eteenpäin (Kirjapaja, 2017)

Koetko olevasi vieraannutettu vanhempi tai lapsi? Miten se tapahtui ja miltä se tuntui? Onko tilanne ratkennut? Kerro kokemuksistasi kommenteissa!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?