Kommentti: Suomessa lapsia saa haukkua mielin määrin

Julkaistu:

Lapset
Vanhempia voi syyttää huonosta kasvatuksesta, mutta älkää vihatko lapsia, kirjoittaa toimittaja Anu Karttunen.
”Lapsille on omia ruokapaikkoja, koti tulee ensimmäisenä mieleen. Vasta kun käytöstavat ovat suurin piirtein hallinnassa, voi mennä ulkoruokintaankin.”

”Hop Lop on se paikka minne voi villipetomaisesti käyttäytyvät ipanat viedä riehumaan ja syömään jotain ruoaksi sanottua tekelettä!”

”Alle 10 v. ei tarviis mennä ravintolaan syömään ollenkaan. Kaupoissakin kauheeta huutavat muksut.”

Vaihtakaapa yllä oleviin kommentteihin sanan lapsi, ipana ja muksu tilalle vaikka vanhus. Tai vammainen. Mielipiteet olisivat järkyttäviä, eikö vain?

Lapsia saa Suomessa haukkua niin paljon kuin sielu sietää. Lukijoiden kommentit on napattu Ilta-Sanomien jutusta, jossa kerrottiin Hanna Sumarin blogikirjoituksesta. Sumari arvosteli parin todistamansa tapauksen perusteella vanhempia paitsi päätösvallan antamisesta lapsille myös siitä, että lapset käyttäytyvät ravintolassa huonosti.

Sumari kuvaili, kuinka turkulaisessa ravintolassa oli vallalla ”maanpäällinen helvetti”, kun ”kullannuppuja oli juoksemassa kymmenkunta ja joukkoa säestivät syöttötuoliin vangitut pienemmät sisarukset”. Menossa oli Perheet safkaa -tapahtuma, joka koettaa tuoda perheystävällistä ravintolakulttuuria Suomeen.

Lapset eivät ole miniaikuisia

Perheet safkaa -tapahtuman idea on järjetön. Suomessa vallitsevaa asenneilmapiiriä kuvastaa hyvin se, että tarvitaan virallinen teemapäivä, jotta lapsiperheet kehtaavat mennä ravintolaan syömään. Eikö ravintolassa syömisen pitäisi olla ihan normaalia elämää myös lapsiperheille?

Pitäisi, mutta ei ole.

Monella lapsiperheellä on kokemus, että ulkomailla reissatessa on vähän helpompi hengittää kuin Suomessa. Kukaan ei tuijota murhaavasti, jos lapset puhuvat joskus tarpeettoman kovaa, nauravat, hosuvat innostuessaan, eivät kävele suoraan, itkevätkin joskus ääneen. Toisin sanoen ovat lapsia.

Lapsille saatetaan jopa hymyillä ja jutella. Sitä ei tapahdu ainakaan Helsingissä.

Lapset eivät ole pienikokoisia aikuisia, kuten psykiatri Jari Sinkkonen on viisaasti sanonut Kodin Kuvalehden haastattelussa. Lapsi on höperö, Sinkkonen sanoo, koska keskushermosto ei ole vielä kehittynyt. Siksi hän tarvitsee vanhemman asettamia rajoja ja huolenpitoa.

Kännistä toilailua siedetään, lapsia ei

En ole ikinä ollut tilanteessa, jossa pikkulasten käytös ravintolassa tai muussa julkisessa tilassa olisi äitynyt niin häiritseväksi, että sitä olisi voinut kuvailla ”maanpäälliseksi helvetiksi”. Ehkäpä olen onnekas.

Sen sijaan edellisen kerran, kun kävin illallisella tasokkaassa helsinkiläisravintolassa, kokemuksen pilasi viisikymppisten pariskuntien seurue, joka huusi ja hoilasi pöydässään kovaan ääneen. Heidän kännistä toilailuaan katsottiin hyväksyvästi naureskellen.

Eräs seurueen miehistä kävi ulkona polttamassa sikarin ja roiskautti klimpin nenästään suoraan ikkunaan, jonka takana istuimme. Käytöstä tuskin pystyi perustelemaan keskushermoston kehittymättömyydellä, enemmänkin keskushermostoon vaikuttavilla aineilla.

Jos asialla olisivat olleet lapset, seurue olisi tuijotettu ulos ravintolasta. Ehkäpä olisimme saaneet lukea illasta jopa pöyristyneen blogikirjoituksen.

Onko vanhemmuus todella hukassa?

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että nykyvanhemmat eivät tee juuri mitään oikein. Joku näkee kaupassa tai ravintolassa jotain tai kuulee vanhemman ja lapsen keskustelunpätkän, jonka perusteella päätellään, että vanhemmuus on hukassa ja vapaa kasvatus syöksee maamme turmioon.

Onko todella näin? Eivätkö edelliset sukupolvet ole aina arvostelleet nuorempien kasvatustapoja?

Nyt vallalla ovat lempeämmät otteet sekä lapsen tarpeiden kuuntelu ja huomioiminen. Se ei tarkoita kasvatusvastuun siirtämistä lapsille itselleen tai sitä, että lapsille ei asetettaisi rajoja.

On niitäkin vanhempia, jotka löperöllä tyylillään tekevät lapselleen hallaa. Vanhemmaksi ei käydä kouluja eikä läpäistä testejä – jokainen erehtyy ja oppii omalla tavallaan. Jotkut eivät opi koskaan.

Sivullinen ei voi tietää, mitä perheessä käydään läpi ja mitä lapsen erikoisen käytöksen taustalla voi olla. Vanhemmallakin voi olla huono päivä.

Antakaa siis armoa niille lapsille, jotka tekivät turkulaisesta ravintolasta ”maanpäällisen helvetin”. Vanhempia voi syyttää, jos aihetta on, mutta virheet kasvatuksessa eivät koskaan ole syy vihata lasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt