Perhe

Äiti jätti parivuotiaan lastenvaateosastolle ja pyysi myyjää hoitamaan: ”Olin pöyristynyt”

Julkaistu:

Lastenhoito
Eri alojen ammattilaiset kertovat, kuinka omasta työpaikasta tuli yllättäen lapsiparkki.
Ilta-Sanomat kertoi helsinkiläiskampaajan kohtaamasta tapauksesta, jossa äiti toi yhden lapsen kampaamoon, lähti itse kauppaan mutta jätti yllättäen kaksi muuta lasta kauppareissun ajaksi kampaamoon. Kolme lasta oli kampaajan vastuulla lopulta noin tunnin ajan, ennen kuin äiti tuli takaisin. Lapset ehtivät tehdä melkoisen sotkun, mutta äiti ei edes pahoitellut.

Helsinkiläiskampaajan mukaan tapaus ei ollut ainutkertainen, vaan vastaavia tapauksia on sattunut kohdalle ennenkin.

– Ehkä on ajateltu, että kun yksi lapsi on tuolissa, niin on helppo jättää tämä toinenkin. Sitten kun palataan, sanotaan että ai kauheeta, kun unohdin tämän lapsen tänne. Ihmettelen, miten lapsi voi unohtua? kampaaja kertoo IS:lle.

Juttu herätti vilkasta keskustelua ja keräsi lähes 250 kommenttia. Monet eri alojen ammattilaiset kertovat omia kokemuksiaan siitä, kuinka he joutuivat yhtäkkiä lastenhoitoavuksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Shoppailu vaatii omaa aikaa?

”Äiti toi parivuotiaan lapsen lastenvaateosastolle ja livahti itse naistenvaateosastolle. Huikkasi mennessään, että voisitteko pitää vähän silmällä. Olin pöyristynyt, sillä lastenvaateosaston myyjä ei ole lastenvahti. Minulle tuli asiakas ja jouduin käymään kellarikerroksen varastossa, jätin siis lapsen ja tämän miesasiakkaan kahdestaan osastolle.”

Tosielämää

”Itse olen ollut yli 30 vuotta asiakaspalvelussa ja kehitys on huolestuttava. Kun perhe tulee liikkeeseen, yhä useammissa tapauksissa vanhemman vastuu lasten kaitsemisesta tuntuu katoavan heti. Lapset juoksevat ja riehuvat kuin lehmät kevätlaitumella, vanhemmat ei välitä. Myyjän tulee huolehtia, ettei lapset riko mitään tai tee vahinkoa. Toisen omaisuuden kunnioittaminen on lähes kadonnut. Liikkeen omistamia tuotteita käsitellään kuin ne olisivat omia.”

Myyjä = Lastenhoitaja?

”Olin töissä Ikean lastenosastolla. Jotkut vanhemmat jättivät lapsensa sinne Småland-leikkihuoneen ollessa täynnä. Lapset leikkivät yleensä aivan tyytyväisinä, koska kukaan ei ehtinyt vahtimaan riehumista. Yleensä sängyissäkin hypittiin likaiset kengät jalassa ja rikottiin myyntiin tarkoitettuja tavaroita. Pari kertaa kävi niin, että joku lapsista tuli kysymään, missä hänen vanhempansa ovat. Sitten niitä shoppailijoita piti kuuluttaa ja vanhemmat saapuivat pitkän ajankin kuluttua kiukkuisina ja myyjää haukkuen. Pari lasta myös pissasi tai oksensi lelujen joukkoon. Tai putosi siitä näytekeinusta missä ei olisi saanut keinua (kieltomerkki ja keinun sitominen ei toiminut). Osalle ei aikuisista ei vaan mennyt jakeluun ettei myyjä ole mikään lastenvahti. Eikä se ole reilua ketään kohtaan ’unohtaa’ lapsensa joskus tuntikausiksi ilman valvontaa.”

Ei mikään babysitteri

Perhepäivähoitolapset mukaan kampaamoon

”Asiakkaani tuli leikkauttamaan omat hiuksensa ja otti mukaansa hänellä olevat perhepäivähoitolapset. Nuorimman niistä jätti autoon nukkumaan turvaistuimeen leikkauksen ajaksi ja pyysi yhtä lapsista käymään vain katsomassa, itkeekö. Olin aika järkyttynyt ja ehdotin, että hae ihmeessä se lapsi tänne sisälle. Johon hän totesi, ettei sillä mikään hätä ole ja vöissä ollessaan ei pääse tekemään mitään pahaa.”

Ex-kampaaja

”Korkeassa asemassa oleva äiti oli luvannut kolmelle pikkutytölle hiustenvärjäyksen, josta minä kieltäydyin lasten iän vuoksi. Äiti hävisi ovesta ’asioille’ ja jätti minut ratkaisemaan ongelman näiden täystuhojen kanssa. Tunnin päästä äidin palatessa lirkutellen ja ilman anteeksipyyntöä olin aivan loppu ja kampaamo kuin pyörremyrsky jäljiltä. Myöhemmin näin, että sama äiti laittoi kuvan Facebookiin käynnistään kampaajalla: istui pesupaikalla koira sylissään?”

Myrskyluodolla

”Minulla oli yksityinen hevostalli, sinne jätettiin neljä lasta kahdeksi tunniksi, kun isät menivät todennäköisesti oluelle (paitsi autokuski). Kuka sitten vahti lapsia? Minä tietysti, kun en voinut heitä yksin tallille jättää. Nuorimmainen lienee ollut 4-vuotias ja vanhin 7-vuotias. Enpä ehtinyt kysyä isiltä, mikä idea tämä oli jättää lapset pihaani, niin nopeasti liukenivat.”

Tamonas

Kirjastonhoitajat eivät ole lastenhoitajia

”Kirjastoissa tavallinen ilmiö. Lapset ovat tietenkin tervetulleita ja toivottuja asiakkaita, mutta kirjaston henkilökunta ei vastaa lastenhoidosta! Tiedoksi siis pikkulasten vanhemmille: tulkaa yhdessä lasten kanssa kirjastoon älkääkä sysätkö vastuuta lapsistanne ja heidän tekemisistään (tuhotöistään) kirjaston henkilökunnan niskoille.”

Kirjastonhoitaja

”Tulkaa kirjastoon, mutta pitäkää lapsianne silmällä. Kirjastonhoitajankin kärsivällisyys on koetuksella, kun viisivuotiaat juoksevat edestakaisin huutaen ja käyvät varastamassa tiskiltä uusia kirjastokortteja ja kiskovat kirjoja näyttelyhyllystä lattialle, eikä vanhempia ole näköetäisyydellä. Enää ei tarvitse kirjastoissakaan olla hiljaa, mutta jatkuva älämölön pitäminen ja yleinen muiden asiakkaiden häiritseminen on kyseenalaista. Opetelkaa kirjastossa asioimista ensin lasten kanssa yhdessä, ja sen jälkeen on jokaisen helppoa mennä itsekseen valitsemaan omaa lainattavaa. Peruskäytöstavat kunniaan.”

Maria

”Tuttu juttu Espoon kauppakeskuskirjastoissa: lapset jätetään lastenosastolle ja lähdetään shoppailemaan.”

Kirjastovirkailija

Myös vanhuksia ’unohdetaan’ kampaamoihin

”Kahvilassa työskennellessäni eräs mummukka toi muistisairaan miehensä sinne, kun itse meni kauppaan, oletti että me kahvilatyöntekijät pidetään pappa tallessa. Pappa yritti koko ajan lähteä etsimään mummua. Pakko oli tokaista mummulle, että emme ole täällä pappavahtina vaan meillä on muitakin asiakkaita. Mummu yritti samaa temppua aina, jos työvuorossa oli uusia työntekijöitä.”

Vippe

”Meillä jätettiin dementikkoäiti. Tytön piti hakea mummu, mutta hakikin poikaystävän armeijasta lomalle. Jouduin perjantai-iltana odottamaan yli tunnin työajan jälkeen, kunnes mummo haettiin pois. Likka ei pyytänyt edes anteeksi. Olin kyllä raivoissani.”

Parturi

”Yhtä lailla on dementikko jätetty hiustenlaittoon ukaasilla, ettei saa päästää pois, ennen kuin tullaan hakemaan. No, haku viivästyi tunnin ja uusi maksava asiakas tuolissa. Vahdi siinä ison liikkeen hulinassa, pysyykö se vanhus paikalla vai ei. Palvelutalon liikuntakyvytön pyörätuolipotilas jätettiin permanenttiin. Asiakas piti nostaa pesupaikalle ja pois sieltä, kampaajan ammattitaidolla? Kahden henkilön työpanos kului tähän (onneksi kollega jäi auttamaan, vaikka oli jo kotiin lähdössä. Mitäs, jos olisikin livennyt käsistä?”

Kampaaja myös

Kannattaako lasta ottaa mukaan joka paikkaan?

”Äidit tuovat itse hammashoitoon tullessaan lapsikatraan mukaan, yritä siinä sitten itse tehdä tarkkaa työtä, kun juoksevat ovissa ja ränkkäävat kaikki kaapit ym. ja kyselevät koko ajan. Vaunussa ja sitterissäkin olevat lapset tuodaan mukaan, ikään kuin siinä voi lastakin vielä hoitaa, aina alkavat huutaa kesken hoidon. Yksi otti jopa vastasyntyneen rintansa päälle, miten siinä poraat tai käytät teräviä instrumentteja/ne kovat äänet/tippumisvaara.”

Ei lastenhoitaja

”Olin hoitajana hammaslääkärille, joka oli aika nokkela. Pieneen vauvan äiti tulee potilaaksi ja kertoo, että lapsi on ihan rauhallinen ja nukkuu. No. Lapsi huutaa täyttä kurkkua alusta loppuun. Aivan hirveää. Kun hampaan reikä oli porattu, laittoi hammaslääkäri paikan sijasta väliaikaisen ja sanoi: ’Kuule, sun lapsi tarvitsee nyt sinua enemmän kuin sinä tätä paikkaa. Varaa uusi aika ja jätä lapsi hoitoon.’”

Orlando

Joskus hoitajaa ei vain ole saatavilla

Helsinkiläiskampaaja pohti IS:n jutussa, miksi lapsia tuupataan hoitoon milloin minnekin tai otetaan mukaan äidin kampaamoreissuille tai ripsihuoltoon. Johtuuko turvaverkkojen puutteesta, ettei äideillä ole hetkeäkään omaa aikaa?

Monet yksinhuoltajat ja paljon lasten kanssa yksin olevat vanhemmat kommentoivat kampaajan ajatusta ja kertoivat, miten lapset on joskus pakko ottaa mukaan, koska vaihtoehtoja ei ole. Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut koskaan ”unohtaneensa” lapsia mihinkään kauppareissujen ajaksi.

”No joskus on vaan otettava lapsi/lapset mukaan, kun ei ole muitakaan hoitajia ja täytyy myöntää, että joskus lapset käyttäytyy hyvin ja joskus huonommin, vaikka aina yrittää opastaa, miten pitää olla. Mutta kai se on sitä elämää juurikin.”



”Minä itse jouduin käymään parturissa lasten kanssa. Ei ollut muuta mahdollisuutta. Otin lapsille eväät ja puuhakirjat. Istutin heidät eteiseen ja siinä he istuivat eväitä syöden ja puuhakirjojaan täyttäen. Ja kysyin luvan kampaajalta, kun tilasin aikaa. Tosin olen niin ankara äiti että minun lapset ei sotke missään eikä juokse kaupoissa vaan ovat aina nätisti. Ovat vauvasta asti minun matkassa olleet ja tietävät säännöt.”

Äippälä

”Kyllä, minun täytyy ottaa lapseni mukaan hammaslääkäriin ja lääkäriin, parturiin sun muihin. Sitä se yksinhuoltajan elämä ikävä kyllä on! Toiset menee parturiin rentoutumaan, toiset menee pätkimään karvat lyhemmäksi.”

Yh

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt