Sokeria karttava äiti tekee lapselle omat eväät päivähoitopaikkaan: ”Ystäväni sanovat minua niuhoksi”

Julkaistu:

Perheen pulmat
Vanhemmuuteen ja jaksamiseen erikoistunut psykologi Keijo Tahkokallio vastaa kasvatusaiheisiin kysymyksiin.
Ystäväni sanovat minua niuhoksi, koska haluan pitää 4-vuotiaan lapseni mahdollisimman vähäsokerisella ruokavaliolla. Perheessämme vältetään kaiken lisätyn sokerin ja raffinoitujen ruoka-aineiden syöntiä. Teen lapselle päivähoitopaikkaan omat eväät. Toiminko väärin?

Sokeri on pahasta

On ihailtavaa, että olet pystynyt pitämään lapsesi lähes irti sokerista näin pitkään, varsinkin kun hintana on tuo niuhon maine. On silti syytä varautua siihen, että lähivuosina sokerin pandoran lipas avautuu lapsellesi, etkä voi enää täysin hallita hänen makeansaantiaan. Sokeri on erittäin hyvä energianlähde ja siksi evoluutio on järjestänyt ihmisille sellaiset geenit, että se maistuu suussamme himottavan hyvältä.

Sokerissa ei sinänsä ole mitään epäterveellistä. Pulma on siinä, että se tyydyttää tehokkaasti energiantarpeen ja sen vuoksi vie tilan niiltä ruoilta, joissa olisi terveyden kannalta välttämättömiä osia, kuten vitamiineja ja hivenaineita.

Sokeria voi syödä, kunhan pysyy kohtuudessa ja muu ruoka sisältää kaiken tarvittavan. Tehtäväsi on opettaa lapsellesi tuo kohtuus, eikä se onnistu ilman sokeria. Kun alkupalat ja pääruoka ovat terveellisiä, jälkiruoassa voi olla sokeria. Karkkipäivä on myös mainio käytäntö. Et voi miten pitkään tahansa antaa lapsellesi omia eväitä mukaan.

Kuinka nuorelle lapselle voi antaa aikuisten jännityskirjallisuutta? 10-vuotias tyttäreni lukee mielellään Stieg Larssonin ja Liza Marklundin kirjoja sekä erilaisia vampyyriromaaneja. En haluaisi lannistaa lapseni lukuintoa. Mietin vain, ovatko nuo liikaa lapselle. Eihän hän saa niistä tehtyjä elokuviakaan katsoa.

Lukutoukan äiti

Eittämättä ainakin Stieg Larssonin kirjoissa on niin hurjia väkivaltakohtauksia, että en voisi ehdoin tahdoin tyrkyttää niitä kymmenvuotiaalle luettavaksi. Tyttäresi kirjavalintoja ei ehkä kuitenkaan kannata arvioida ihan tavallisella mittatikulla. Harva kymmenvuotias osaa lapsesi tavoin valita laatudekkareita ja paneutua niihin. Hänen kiinnostuksensa kirjallisuuteen on avautunut, ja kannattaa harkita, ennen kuin lähtee toppuuttelemaan.

Se, että hänen ei ole lupa katsoa Larssonin kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia, on perusteltua. Elokuvan väkivalta ja seksi on armotonta siinä mielessä, että nähtyä kuvaa ei voi enää kuvitella toisenlaiseksi. Luetun tai kerrotun tarinan lapsi osaa kuvitella itselleen sillä tavoin sopivaksi, ettei se herätä liiallista ahdistusta.

Uskon, että perheenne lukutoukka nauttii kirjan juonikuvion luomasta jännityksestä, mutta hän pystyy riittävästi suojautumaan yksityiskohdilta, jotka meidän aikuisten mielestä saattavat olla kauhistuttavia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt