Psykologi, Cambridgen yliopiston opettaja Terri Apter tiesi pienenä, millä tuulella äiti oli, jo pelkästään tämän askelten äänistä. Äidin raivokohtaukset ja narsistinen luonne varjostivat tyttären elämää, mutta saivat toisaalta tämän ryhtymään psykologiksi ja tutkimaan perhedynamiikkaa.
Apter kirjoittaa omasta äidistään ja vaikeista äiti–tytär-suhteista Daily Mailin artikkelissa. Hän on hiljattain julkaissut aiheesta Difficult Mothers: Understanding And Overcoming Their Power -nimisen kirjan, johon on koonnut kymmenen vuoden aikana kohtaamiaan tapausesimerkkejä.
Psykologi arvioi Daily Mailissa, että noin joka viidennellä äidillä on myrkyllinen suhde tyttäreensä.
Jokaisella äidillä on huonot hetkensä, ja etenkin teinivuosina äitien ja tyttärien väliset kiistat ovat normaaleja. Osassa suhteista jotain menee kuitenkin perustavanlaatuisesti pieleen, eivätkä äidit ole halukkaita tai kykeneviä ymmärtämään lastensa tarpeita.
Kaikista ei ole äideiksi?
Apter on sitä mieltä, että kaikista naisista ei vain yksinkertaisesti ole äidiksi. Vielä muutama sukupolvi sitten oli itsestäänselvyys, että nainen menee naimisiin ja hankkii lapsia – halusi hän niitä tai ei. Niinpä etenkin monet eläkeikäiset naiset oireilevat yhä huonoa äitisuhdettaan.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on Euroopan laajuisesti kasvussa, mikä Apterista ei ole pelkästään huono ilmiö.
– Mietin, kuinka moni nainen olisikaan voinut säästää lapsensa elämänmittaiselta kärsimykseltä, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus valita? Vastentahtoinen, katkera ja ilkeä äiti on kammottavan vahingollinen lapselle ja vaikutukset voivat kestää läpi elämän, Apter kirjoittaa Daily Mailissa.
Apter kertoo saaneensa kritiikkiä siitä, että kirjoitti kirjan vaikeista äideistä. Äitejä syytetään muutenkin kaikesta, pitääkö heitä syyttää vielä lisää?
– En usko, että tämä on vain yksi uusi tapa syyttää äitejä kaikesta. Isät, isovanhemmat, sisarukset, ystävät, naapurit ja opettajat saattavat muovata lasta, mutta äidin ja lapsen välistä sidettä kutsutaan perustavanlaatuiseksi suhteeksi ihan hyvästä syystä, Apter kirjoittaa.
Vaikutukset näkyvät läpi elämän
Hän kertoo, että moni nainen tajuaa oman äitinsä julmuuden vasta, kun tulee itse äidiksi ja ymmärtää tulleensa kohdelluksi kaltoin lapsena. Apterin mielestä osa äideistä vain siirtää oman kurjuutensa ja turhautumisensa tyttäriinsä – eikä tämä muutu, vaikka sukupolvet vaihtuvat.
Vaikean äidin tytär voi kärsiä itsetunto-ongelmista läpi elämänsä ja hakea äidin hyväksyntää vielä aikuisenakin.
Apter jaottelee kirjassaan vaikeat äidit viiteen kategoriaan, jotka voivat olla myös päällekkäisiä:
1. Kontrolloivat äidit
Äiti ei hyväksy lapsen ystäviä, eikä lapsi saa mennä minnekään. Lapsi on äidin talutusnuorassa.
Kontrolloiva äiti antaa ymmärtää, että kaikki lapsen omat valinnat ovat huonoja tai vaarallisia.
2. Narsistiset äidit
Apter kokee, että hänen oma äitinsä oli narsisti. Hän oli kunnianhimoinen ja menestynyt, mutta erittäin itsekeskeinen ja sisimmältään epävarma. Narsistin itsetunto kaipaa jatkuvaa vahvistamista ja hän odottaa myös lapseltaan alistumista ja palvontaa.
Apter oppi, että pärjätäkseen äitinsä kanssa hänen täytyy vakuuttaa tälle, kuinka etevä hän oli ja kuinka toiset eivät ymmärtäneet hänen nerokkuuttaan.
3. Kateelliset äidit
Kateellinen äiti ei pysty toteuttamaan vanhemmuuden perusasiaa, eli iloitsemaan lapsensa hyvinvoinnista ja onnistumisista. Apterin mukaan tällaiset äidit verhoavat kateutensa syytöksiin: lapsi on itsekeskeinen, mahtailee tai luulee itsestään liikoja.
Kun lapsi esittelee innoissaan piirrostaan tai hyvää koetulostaan, äiti kieltää tätä leveilemästä. Piirroksia ei laiteta esille, eikä mikään ole kyllin hyvää. Kun tytär varttuu naiseksi, kateellinen äiti vähättelee tämän ulkonäköä ja nitistää vähitellen itsetunnon.
4. Vihaiset äidit
Vihainen äiti pitää raivokohtauksillaan koko perhettä pihdeissään. Apter muistelee, että hänen oma äitinsä sai kohtauksen vain noin viisi kertaa kuussa, mutta silti hänestä tuntuu, että äidin viha hallitsi hänen koko elämäänsä.
5. Etäiset äidit
Etäinen äiti on paikalla, muttei koskaan läsnä. Hän ei vastaa lapsen tunteisiin eikä tarpeisiin. Lapsi on hukassa, sillä häneltä puuttuu peili, jota vasten heijastella omia tunteitaan ja rakentaa omaa itseään.
Onko sinulla ollut vaikea äiti? Miten äidin käytös ja kommentit ovat vaikuttaneet elämääsi? Kerro kokemuksesi kommenteissa!
