Satu Taiveahon ja Antti Kaikkosen onni uudessa kodissa: ”Täällä on lasten hyvä kasvaa” - Perhe - Ilta-Sanomat

Satu Taiveahon ja Antti Kaikkosen onni uudessa kodissa: ”Täällä on lasten hyvä kasvaa”

Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen ovat muuttaneet uuteen kotiin kahden lapsen kanssa. – Adoption kaatumiseen liittyi vahvasti pohdintaa, valitsenko lapsen vai Antin, Satu Taiveaho kertoo.

–On hienoa, että haave sijaisvanhemmuudesta toteutui. Se on ollut valtavan iso juttu Sadulle ja itsellenikin, Antti Kaikkonen kertoo.

2.4.2017 13:38

Olohuoneen valkoisella nahkasohvalla on tyyny, jossa lukee: Oma koti onneni.

Satu Taiveaho katselee hymyillen ympärilleen perheen uudessa kodissa Tuusulan Rusutjärvellä.

– Olisittepa nähneet tämän talon viime syksynä, Satu Taiveaho sanoo.

Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen ostivat 120-neliöisen talon Tuusulan kunnalta viime elokuussa. Rusutjärven rannalla sijaitseva osittain suojeltavaksi määritelty huvila on rakennettu 1930.

– Toisessa päässä tonttia on jonkun mehiläispesät. Olkoot siellä meidän puolesta, Satu Taiveaho kertoo nauraen.

Leppärannan huvila on ollut pitkään kunnan sosiaalitoimen käytössä. Se on ollut muun muassa tyttökotina, perhekotina ja kotiutettavien naisvankien tukiasuntona. Viimeksi se on ollut 4H-kerhon toimipiste.

Vaikka haluamme markkinoida sijaisvanhemmuutta, liian ruusunpunaista vaikutelmaa emme halua antaa, Antti Kaikkonen sanoo.

Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen muuttivat koko kylän tuntemaan taloon joulukuussa. He ovat 3- ja 4-vuotiaiden sijaislasten vanhempia.

– Täällä lasten on hyvä kasvaa. Kyläkoulukin on lähellä.

Vanhemmuus oli pitkään toiveena. Hedelmöityshoitojen jälkeen pari yritti adoptiota, mutta adoptioprosessi kaatui syksyllä 2011 Kaikkosen vaalirahasyytteen vuoksi.

– Adoption kaatumiseen liittyi vahvasti pohdintaa, valitsenko lapsen vai Antin. Olisin voinut yksin adoptiolapsen saada, Satu Taiveaho sanoo ajanjaksosta, jolloin koko elämä ja oma tulevaisuus oli puntarissa. Kaikki vaihtoehdot käytiin läpi ja niistä puhuttiin.

– Mutta ei kai vakavampaa pohdintaa ollut, koska yhdessä jatkettiin. Oltiin siinä samalla puolella. Vaikeudet mittaavat rakkautta. Silloin kun menee kauhean lujaa, ei välttämättä kauhean paljon toista tarvitakaan.

Hetken he miettivät jo lapsetonta elämää, mutta hoivavietti kyti vahvana. Vaihtoehdoksi löytyi reilun vuoden kestänyt, sijaisvanhemmuuteen valmentava pride-koulutus.

– On hienoa, että haave sijaisvanhemmuudesta toteutui. Se on ollut valtavan iso juttu Sadulle ja itsellenikin, Antti Kaikkonen sanoo.

– Olemme iloisia, että vanhemmuus aukesi kivikkoisen polun jälkeen, mutta aukesi kuitenkin.

Lokakuussa 2014 perheeseen muutti alle vuoden ikäinen poika ja reilun vuoden kuluttua 3-vuotias tyttö. Ja perhe tarvitsi enemmän huoneita.

Leppärannan huvila oli ollut Antti Kaikkosen mielessä pitkään.

– Nyt ymmärrän, kun puhutaan ruuhkavuosista. Aikamoista kellottamista elämä on, kumpi vie lapset ja kumpi hakee, Antti pohtii.

– Jo kauan sitten Antti ajelutti minut tähän lähistölle ja kertoi, että tämä talo tulee joskus myyntiin.

Keskustan kansanedustaja Kaikkonen on asunut koko elämänsä näillä leveysasteilla.

–Joskus nuorena poikana saunoin täällä futisjoukkueen kanssa valtavassa saunassa. Lauteille mahtuu paljon porukkaa.

Satu kertoo, että aiemmin hän ei ollut juuri kiinnostunut talosta.

– Tänne ei saanut tuoda hevosia, Satu kertoo tontin asettamista rajoituksista.

Hänellä on hevonen ja poni, joilla oli oma talli pariskunnan Kellokoskella sijaitsevan omakotitalon pihapiirissä. He ehtivät asua siellä kahdeksan vuotta.

Viime kesänä, kun Satu Taiveaho oli ystävänsä ja perheen lasten kanssa Espanjassa lomalla, Antti Kaikkonen seisoi taas Leppärannan pihassa. Hirsirakenteinen talo oli miehen mielestä kulahtanut, mutta hyvällä paikalla. Nyt se oli myytävänä.

– Antti kysyi minulta ohimennen tarjouskilpailun sulkeutumispäivänä, että laitetaanko tarjous. Siihen mennessä olimme hävinneet rantatonttitarjoukset. Sanoin sen kummemmin ajattelematta, että laita vaan, mutta mieti hintaa, Satu Taiveaho sanoo.

Meni muutama päivä ja Antti lähetti vaimolleen tekstiviestin: Voitettiin muuten se tarjouskilpailu.

Ensin Satu Taiveaho kieltäytyi muuttamasta. Ränsistynyt talo ei vastannut ollenkaan lapsiperheen tarpeisiin.

– Talon kunto oli sellainen, että sanoin Antille, että en aio muuttaa tänne lasten kanssa. Sanoin, että tulen vasta sitten, kun viemäriverkko on vedetty ja jonkinlainen kodinhoitohuone järjestetty.

– Taloon ei nimittäin tullut edes juomakelpoista vettä eikä Antti ollut huomannut aiemmin miettiä, että pesukoneelle ja vastaaville toimille tarvittaisiin järkevä paikka.

Remontin tekivät ammattimiehet. Tontilta löytyi kuusi vanhaa kaivoa, jotka kaikki suljettiin ja täytettiin.

– Kun tutkimme taloa, rannasta löytyi yllättäen vanha kellari. Sinne voi mennä vaikka piiloon, Satu Taiveaho vitsailee.

Talossa riittää laitettavaa vielä moneksi vuodeksi. Remontti on tällä hetkellä seis. Nyt maksellaan laskuja.

– Ei meidän remonttitaidoilla voi rehennellä. Kyllä Antti osaa tehdä, mutta aikaa ei ole. Tässä on niin paljon hommaa.

–Mun on helppo asettua lapsen mielenmaisemaan, Antti sanoo.

– Sen verran olin remontissa mukana, että kehtasin somepäivityksiä tehdä, Antti Kaikkonen sanoo.

Berninpaimenkoira Amigo kiehnää isäntänsä jaloissa. Lapset ovat mummolassa. Talo on harvinaisen hiljainen.

Kumpikaan ei kaipaa päiviä, jolloin he olivat kahdestaan. Kuluneet kaksi vuotta ja viisi kuukautta sijaisvanhempina ovat olleet molemmista maailman parasta aikaa.

– Aika on mennyt äkkiä. Lapset ovat kasvaneet. Ihanaa on ollut, Satu sanoo.

Antti on samaa mieltä.

– On tosi mahtavaa ollut.

Nyt olohuoneessa kuuluu lähes päivittäin huudahdus: Isi, ota kiinni!

Hippaleikit ovat perheessä suosittuja.

– Mun on helppo asettua lapsen mielenmaisemaan, Antti sanoo.

– Olen aina tiennyt, että Antti on oikein hyvä isä, hänestä löytyy leikkisyyttä ja huumorintajua, Satu sanoo.

– Ja kun on isokokoinen, lapset tykkäävät, kun heitä nostaa ilmaan. Mahan päällä saa vähän istua ja pomppia.

 Olen aina tiennyt, että Antti on oikein hyvä isä, hänestä löytyy leikkisyyttä ja huumorintajua.

Perheessä luetaan paljon. Lapset tykkäävät paljon erilaisista kirjoista.

– Arki ei vaadi huvipuistokäyntejä. Pienet asiat ovat itse asiassa suuria, Antti sanoo.

– Kannustetaan ja rohkaistaan lasta. Kuunnellaan ja keskustellaan ja perustellaan eikä vain sanota ei.

Ennen lapsia pariskunta matkusteli paljon. Nyt siihen ei ole tilaisuutta – eikä tarvetta. Tilalle on tullut muun muassa kansallispuistoissa retkeily lasten kanssa.

– Nyt ymmärrän, kun puhutaan ruuhkavuosista. Aikamoista kellottamista elämä on, kumpi vie lapset ja kumpi hakee, Antti sanoo.

Satu sanoo, että yllättävän hyvin arki on silti mennyt.

– Olen sellainen, että huolehdin asioista, kun tässä on ollut lapsille monta muutosta.

Tammikuussa Satu Taiveaho aloitti työt Superin järjestöpäällikkönä yli kahden vuoden hoitovapaan jälkeen. Lapset aloittivat samaan aikaan päiväkodissa.

– Mietimme, miten lapset suhtautuvat, kun elämässä on samaan aikaan monta muuttujaa, Satu kertoo.

– Lapset saivat valita huoneisiinsa tapetteja ja kävimme katsomassa remontin edistymistä. Näin mikään ei tullut yllättäen.

Perheen kahdelle kissalle muutto oli raskasta kestää. Maatiaiskissat närkästyivät siitä, että joutuivat kuljetuslaatikkoihin.

Muuttopäivänä kumpikaan kissoista ei antanut ottaa kiinni. Seuraavana päivänä toinen kissa saatiin muutettua, mutta se katosi heti seuraavana päivänä. Raukka oli jäänyt jumiin kodin viemärirakenteisiin. Antti oli töissä. Lopulta Satu sai kiskottua sen irti – samalla hetkellä, kun Antin iltamyöhään apuun hälytetty isä ajoi pihaan.

– Pelastettu kissa otti tämän episodin jälkeen uuden kodin omakseen ja kehräsi tyytyväisenä kainalossani, Satu kertoo.

Lopulta toinenkin kissa saatiin tuotua uuteen kotiin. Kissa oli vihainen muutosta erityisesti hänet kiinni ottaneelle Antille.

–  Se kävi pissaamassa sänkyyn Antin paikalle ja isommatkin tarpeet onnistui tekemään Antin työtakin päälle. Kissa varmaan tiesi, kuka talosta oli tarjouksen tehnyt, Satu nauraa.

Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho tietävät, että sijaisvanhemmuus ei toki ole pelkästään helppo juttu. Huostaanotto on viimeinen toimenpide, jolloin lapsen turvallinen kehitys on vaarantunut.

– Kyllä sijoitetulla lapsella on yleensä oireita, jotka näkyvät haasteina. Mutta ei tietenkään kaikilla, Satu sanoo.

Sijaisvanhempia tarvittaisiin lisää. Siksi Kaikkonen ja Taiveaho ovat valmiita aiheesta puhumaan.

– Vaikka haluamme markkinoida sijaisvanhemmuutta, liian ruusunpunaista vaikutelmaa emme halua antaa. Riippuu paljon siitä, miten paljon lapsi on ehtinyt kokea, Antti sanoo.

Satu on työskennellyt sosiaalialalla eri tehtävissä. Siksi sosiaaliset ja elämänhallinnan ongelmat ovat tuttuja hänelle.

Nyt hän vetää vapaa-ajalla hevospainotteisen kymppiluokkalaisten sosiaalipedagogista hevostoiminnan ryhmää.

– On mielenkiintoista päästä katsomaan nuorten elämää. Ajatus tuli siitä, että meillä on hevonen ja minulla on erittäin vahva sydämenpalo sosiaalialalle. Meillä on läheisellä tallilla oma hevonen ja poni. Niitä voi käyttää muiden iloksi ja sosiaalista kuntoutusta tarvitsevien avuksi.

Sijaisvanhemmuudessa on monia asioita, jotka on hyvä tiedostaa.

Sijoitettujen lasten huoltajuus säilyy biologisilla vanhemmilla. Heidän suostumuksensa tarvitaan esimerkiksi passin anomiseen. Sijoitusvanhempi hoitaa arjen.

Sijaisvanhemmuus on aina toistaiseksi voimassa.

Adoption kaatumiseen liittyi vahvasti pohdintaa, valitsenko lapsen vai Antin. Olisin voinut yksin adoptiolapsen saada, Satu Taiveaho sanoo.

Käytännössä tapahtuu kuitenkin harvemmin, että lapsi palautuu biologisille vanhemmilleen, jos kyseessä on pitkäaikaisempi ja pienen lapsen sijoitus.

– Emme aktiivisesti mieti, että lapsi palautuu biologisille vanhemmilleen. Kyllä sijaisvanhemmat ovat yleensä aika hyvin kartalla missä mennään. Totaaliyllätystä ei pitäisi tapahtua, sillä sijaisvanhemmuus on prosessi, Satu Taiveaho kertoo.

– Ja jos lapsi palautuisi, tulisi ajatella, että se on silloin lapsen etu, jonka viranomaiset ovat varmistaneet ja selvittäneet. Ja toivomme, että voisimme tällaisessakin tilanteessa pitää yhteyttä heihin.

Jaettu vanhemmuus on Taiveaholle tuttua. Se tarkoittaa, että sijaisvanhemmat kysyvät lapsen vanhempien mielipidettä moniin asioihin, esimerkiksi lapsen ulkomaan matkaan. Siihen tarvitaan lupa.

– Pyrin kysymään myös asioista, jotka eivät ole säännöissä. Se voi olla pieni juttu, kuten leikataanko hiukset nyt lyhyeksi. Voi olla, että vanhempi haluaa vaikuttaa siihen.

Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole perheen kasvattaminen. Satu uskoo, että Antti ehkä taktikoi talon ostaessaan. Sijaislapsella pitää olla oma huone.

– Meillä on just sen verran huoneita kuin porukkaa, Satu Taiveaho sanoo, mutta lisää, että ikinä ei voi sanoa, että ei koskaan.

Perjantai on kallistumassa iltaan. Satu ja Antti ovat lähdössä hakemaan lapsia mummolasta. Sen jälkeen haetaan kirjastosta viikon satsi lastenkirjoja.

– Olisiko illalla lettujen paistoa, Antti kysyy vaimoltaan.

Se on Antin bravuuri. Lapset tykkäävät.

Faktat

1.Sijaisperheeksi voi ryhtyä tavallinen perhe. Vanhemmilta ei edellytetä koulutus- tai työtaustaa, vaan heidät valmennetaan tehtävään. Myös yksinhuoltaja tai yksin elävä voi ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Sijaisvanhempi voi olla myös lapsen sukulainen tai muu läheinen.

2. Perhehoidossa sijoitetaan perheisiin huostaan otettuja lapsia ja nuorilla. Sitä käytetään lastensuojelussa myös lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Perhesijoituksessa lapsi saa mallin perhe-elämästä, jonka varaan hän voi tulevaisuuttaan rakentaa.

3. Sijaisvanhemmat saavat kuukausittain perhehoitajalain mukaista hoitopalkkiota ja kulukorvausta.

4. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kunnan lastensuojeluun tai Pelastakaa lapset ry:hyn.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?