”Inhoan tätä elämää, voisinpa vain antaa lapset pois” - Perhe - Ilta-Sanomat

”Inhoan tätä elämää, voisinpa vain antaa lapset pois”

IS:n lukijat tunnustavat, ettei lasten saanti välttämättä ollutkaan se elämän paras asia.

Ei ole tavatonta, että jotkut vanhemmat katuvat lastensa hankintaa. Kuvituskuva.­

24.2.2017 11:22

Ilta-Sanomat kertoi The Guardian -lehden artikkelista, jossa eräät vanhemmat kertoivat, kuinka he ovat katuneet lastensa hankkimista.

– Siitä päivästä lähtien, kun tyttäreni syntyi ja sain hänet syliini, minusta tuntui ja tuntuu yhä, että tein virheen, kertoi 48-vuotias Victoria Elder, 18-vuotiaan tytön äiti.

Elder kertoi, että kyse ole siitä, ettei hän rakastaisi tytärtään, vaan kyse on äidiksi tulemisesta.

– Äitiyden pyhyys on sellainen aihe, josta pitäisi voida puhua realistisemmin. Tunteeni saivat minut tuntemaan itseni kamalaksi ihmiseksi ja ajattelin, että minussa on jotain vikaa.

Elder ei kuitenkaan ole tunteidensa kanssa yksin ja sen osoittivat myös IS:n lukijat, jotka kertoivat vastaavanlaisista kokemuksistaan. Monet lapsettomat kertoivat myös syitä siihen, miksi he eivät halua omaa jälkikasvua.

”Lapsista aiheutunut murhe on suurempaa kuin ilo”

”Todellakin kaduttaa lapsen teko, vaikka häntä rakastankin. Elämä ilman lasta olisi vapaampaa ja vähemmän stressaavaa. Nyt odotan aikaa, jolloin lapseni täysi-ikäistyy ja muuttaa omilleen ja saan vihdoin elämäni takaisin.”

Fool

”Rakastan kahta tyttöäni hyvin paljon. Mutta jos vain mahdollista, niin palaisin takaisin ja jättäisin lapset tekemättä. Mieheni on myös samaa mieltä. Ikävöimme aikaa, jolloin olimme mieheni kanssa täysin vapaita: matkustelimme paljon ulkomailla, mökkeilimme kahden kesken ja ystävien kanssa, saunoimme rauhassa, seksiä oli runsaasti milloin missäkin, otimme pitkiä kylpyjä, kävimme keikoilla ja festareilla, näimme paljon ystäviä, kävimme ravintolassa romanttisilla illallisilla ja nukuimme hyvin.”

Mamma

”Sama juttu. Odotan innokkaasti kuopuksen lähtemistä (pesästä). Lapsista aiheutunut murhe ja huolehtiminen on ollut suurempaa kuin ilo heistä.”

Lopun elämän side

”Olen viisivuotiaan tytön yksinhuoltaja vastoin tahtoani. Tytön äiti valehteli ehkäisystään ja hankkiutui raskaaksi tahtomattani, eikä äiti tietenkään tullut toimeen lapsen kanssa lainkaan. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa muksu pois äidiltään ja menettää oma elämä siinä samalla. Nyt odotan vain sitä, että se mukula kasvaa ulos kodistani ja saan palata omaan elämääni jälleen. Tosin olen silloin jo noin 50-vuotias ja elämä on aika pitkälti ohi, mutta onpahan muutama satatuhatta euroa sitten tuhlattavaksi, kun nyt ei mene lainkaan rahaa viinaan, tupakkaan ja matkusteluun.”

Hetki vielä

”Sain lapsen 33-vuotiaana kovan väännön jälkeen. Nyt vanhempana tajuan, että en ole äitityyppiä. En ole myöskään naimisissa olevaa sorttia. Tämä kaikki valkeni minulle vasta 50 vuoden jälkeen. Suomessa sosiaalinen paine mennä naimisiin ja hankkia lapsia on kova. Suomessa on vain yksi totuus, voi, voi. Ihmiset oppivat tuntemaan itsensä vasta vanhempana, nuorena tulee tehtyä niin kuin olettaa kaikkien tekevän. Lastani kovasti rakastan, sinkkuna nyt elän ja tiedän, että toisinkin olisi voinut aikoinaan valita.”

Mymmeli

”Minä kadun kahta lastani. Olen nuori ja viehättävä, mutta en pääse elämään vapaasti ja nauttimaan elämästä. Kun lapset ovat isoja, on nuoruuteni kauneus vaihtunut mustiin silmäpusseihin ja kulahtaneeseen mammalookiin. Kaiken lisäksi olen yksinhuoltaja, enkä usko löytäväni miesystävää lasten ollessa pieniä. Kuulostaa pahalta, mutta inhoan tätä elämää ja voisinpa vain antaa lapset pois, mutta en tiedä enää muunkaanlaisesta arjesta kuin kakkavaipoista ja raivarikohtauksista.”

Yhmamma

”19-vuotias tytär muutti viime lokakuussa vihdoinkin omaan kotiin. Tuntuu kuin mieheni kanssa olisi palattu takaisin omaan nuoruuteen, niin villiksi elämä muuttui. Voi mennä ja tulla ja tehdä mitä huvittaa. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, että olen onnellinen, kun tyttö on omillaan, poissa jaloista.”

Joopajoo

”Inhoan ajatustakin kyljessä kyhnyttävästä kuolaajasta”

”Isoäitini sanoi, että hän ei olisi halunnut lapsia, mutta oli pakko siihen maailman aikaan. Ilmeisesti tämä on vaikuttanut myös seuraaviin sukupolviin, sillä äitini ja hänen siskonsa ovat kaikki olleet ns. kylmiä naisia, jotka eivät ole osanneet rakastaa lapsiaan. Itse olen tiennyt jo ala-asteelta lähtien, että en halua omia lapsia. En vihaa lapsia, mutta en halua omia, koska koen, että en ole emotionaalisesti sillä tasolla, että pystyisin tarjoamaan lapselle turvallisen ja lämpimän lapsuuden. Minua sanotaan itsekkääksi, mutta mielestäni olen tehnyt oikein –jokainen syntyvä lapsi ansaitsee syntyä rakastavaan perheeseen.”

Nainen 40+

”Onnellisuus kumpuaa hyvin erilaisista asioista. Joko lapsista tai lapsettomuudesta, niin kuin itselläni, vaikkei tätä saisi sanoa. Asia on edelleen tabu.”

outolintu

”Olen 31-vuotias nainen ja naimisissa. Miehelläni on kaksi lasta ja he asuvat meillä täysin. Luulin aina, että haluan useita lapsia. Nyt kun noiden miehen lasten kanssa on tullut elettyä muutamia vuosia, niin on hiipinyt mieleen epäilys, haluanko sittenkään omia lapsia. Minua kauhistuttaa ajatus, että vauva tai vauvat veisivät minulta vuosia parhaista elinvuosistani. Minua stressaa tämä tilanne kun tuntuu, että kohta pitäisi tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Nyt vahvasti näyttää, että en halua omia lapsia, mutta toki mietityttää, mistä jään paitsi, jos en omaa lasta ikinä saa.”

Äitipuoli

”Olen 33-vuotias mies, periaatteessa isäksi tuleminen kiinnostaisi, mutta pienintäkään poltetta tai tarvetta ei ole. Luulen, että saattaisin jopa katua asiaa, pelkkä ajatus klassisesta lapsiperhe-elämästä etoo, vaikka ei tämä omakaan arki niin ihmeellistä ole. Toisaalta miettinyt, millaista elämä on lapsettomana vanhuksena. Vaikeita juttuja.”

Heikko ehkä

”On ikävää, kun itse on varma, ettei halua lapsia ja tietää olevansa niin mukavuudenhaluinen ja vapaa, että kissakin on liikaa, niin kaikki painostaa lasten tekoon. Kun on ollut pitkään liitossa, hyvä asunto sekä vakituinen työ, niin on väärin, että siihen ei tee ihmisen palleroita arkea rikkomaan. Kuulemma en aikuistu ikinä ilman lapsia, enkä ole oikeutettu valittamaan mistään, kun muilla on huonommin valvottujen öiden ja kakkavaippojen kanssa. Houkuttelevaa. Inhoan pelkkää ajatustakin kyljessä kyhnyttävästä kuolaajasta. Inhoan muidenkin ihmisten lapsia. Silti niitä on pakko sylitellä, sietää ja lahjoa. Kestää mukana kahvihetkillä. Niiden vanhemmat kuolevat oikeasti pois. Katoavat kaveripiiristä.”

Puhpallura

”Kaikista ei ole vanhemmiksi ja kaikki eivät halua lapsia, vaikka pitävät niistä. 18-vuotiaana halusin lapsia, halusin kovasti. Sitten hoidin muita lapsia, vierähti muutama vuosi ja ajatus lasten saannista hävisi. Nautin elämästä nyt, suhteessa useita vuosia hyvän miehen kanssa. Ja tällä hetkellä en lapsia halua. Kerroin asiasta miehelle, sanoin, että etsii toisen naisen joka haluaa lapsia, koska minä en enää tiedä haluanko. Hän ei halua toista naista. Olemme yhdessä, olemme onnellisia. Jotkut sukulaiset painostavat vanhoillisesti lapsen saantiin ”koska kohta on liian myöhäistä”.

Lapseton elämä on vapaus

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?