”Olet niin ruma, ettet kelpaa edes kaupan kassalle” – vanhempien sanat, jotka satuttavat yhä - Perhe - Ilta-Sanomat

”Olet niin ruma, ettet kelpaa edes kaupan kassalle” – vanhempien sanat, jotka satuttavat yhä

Lapsena kuullut ilkeät sanat voivat jäädä ikuisesti mieleen. IS:n lukijat kertovat, mitä eivät olisi halunneet kuulla vanhempiensa suusta.

Jos on joutunut lapsena henkisen väkivallan kohteeksi, voivat vaikutukset näkyä vielä vuosikymmenienkin päästä.

19.2.2017 18:35

Sanat voivat satuttaa kuin nyrkki ja vaikuttaa myös lapsen aivojen kehitykseen. Näin kerrottiin Ilta-Sanomien jutussa, jossa viitattiin tietokirjailija Peg Streepin Psychology Today -lehdessä kirjoittamaan artikkeliin.

Hän kertoo, kuinka kritiikki ja negatiiviset sanat jäävät yleensä mieleen ja kehut unohdetaan. Vaikka lapsella olisi toinen rakastava vanhempi ja vain toinen harjoittaisi henkistä väkivaltaa, on vaikutus silti vahingollinen.

Tutkimuksissa on selvinnyt myös se, että vaikka vanhempi muuttaisi käytöstään, ilkeät sanat eivät unohdu. Ne voivat aiheuttaa lapselle pitkäaikaista vahinkoa ja jättää jäljen aivoihin.

Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voivat näkyä aikuisena monin tavoin: huonona itsetuntona, pelokkuutena, ahdistuneisuutena ja taipumuksena masennukseen.

Streepin mukaan lapsuuden ilkeilystä voi toipua, mutta se ei ole yksinkertaista ja vaatii paljon työtä.

Artikkeli sai myös IS:n lukijat kertomaan, mitä lapsina kuulemiaan asioita he eivät pysty vieläkään unohtamaan.

”En vieläkään kelpaa äidilleni”

”Esimerkiksi, että jos olisin poika, olisin paljon fiksumpi.”

hl

”Isäni puhui koko ajan, että olen huonoin ihminen, ketä hän tietää: en osaa mitään, en tajua, eikä minusta mitään tule koskaan... Oli oikeassa, itsetuntoni on pilalla, vaikka olen 45-vuotias. Isäni itse oli alkoholisti, joten oli vissiin oma elämä mennyt niin pilalle, että piti jatkaa eteenpäin.”

Maijajuu

”Kun olin herkimmässä teini-iässä ja kärsin kovasta aknesta, äitini sanoi kerran, että olen niin ruma, että en kelpaa edes kaupan kassalle töihin. Lisäksi hän on koko ikäni huomautellut ulkonäöstäni ja painostani, vaikka olin lapsena luokkatovereihini nähden alipainoinen ja -pituinen. Olen nyt 42-vuotias, normaalipainoinen nainen, mutta en vieläkään kelpaa äidilleni.”

Jonna

”Sain kuulla aiheuttavani häpeää, milloin milläkin tavalla. Aina olin laiska ja en osannut riittävästi. Oli aikoja, jolloin pelkkä olemassaoloni tuntui olevan erittäin epätoivottua, saati sitten toimintani. Niin, haukkuminen ja arvostelu kohdistuivat usein persoonaani, se teki hyvin kipeää. Itkin monesti itseni uneen. Unensaanti oli hankalaa ja tämä aiheutti väsymystä. Kovin lämpimäksi en välejämme nykyäänkään tunne. Lienee jäänyt jälkiä lapsuudesta.”

Vaihtaisin päiviä pois

”Sinusta ei ikinä tule mitään, sitä lausetta äitini jaksoi toistaa...”

Marsa

”Suihkuun meneminen oli painajaista”

”Äitini sanoi minulle joskus alle 10-vuotiaana, että minulla on mummoni sääret. Mummoni oli ylipainoinen ja hänellä oli hyvin paksut pohkeet. Nyt olen 45 ja edelleen ajattelen, että minulla on maailman rumimmat sääret, enkä käytä hametta tai shortseja kuin äärimmäisen pakon edessä ja silloin tunnen suunnatonta alemmuudentunnetta ja häpeää säärieni vuoksi. Äitini ei varsinaista henkistä väkivaltaa harjoittanut, mutta saattoi välillä turhautuessaan tokaista jotain. Tämä on ainoa joka on jäänyt mieleen.”

En pääse eroon

”Äitini valitti aina minulle, ettei halunnut ollenkaan lapsia, ja hetihän niitä kuitenkin alkoi tulla. Minusta haluttiin poikaa, ja pettymys oli suuri, kun tuli vain rumahko tyttölapsi. Vuosikaupalla sain kuunnella, kuinka juuri minun synnytykseni oli niin kauhea kokemus. Muiden sisarusten suhteen ei ollut mitään valittamista. Isänikin taisi hävetä minua. Minun olisi ilmeisesti pitänyt pyydellä anteeksi olemassaoloani, vaikka yritin olla kiltti ja ahkera. Mikään ei kelvannut. Nyt keski-ikäisenä ymmärsin, että olin siis se ei-toivottu, ja sama tunne jatkuu edelleen. En taida kuulua vieläkään mihinkään joukkoon.”

outolintu

”Minulle tuli teini-iässä naisellisten muutosten takia raskausarpia takapuoleeni ja reisiini. Äitini kauhisteli niitä isoon ääneen ja sanoi: Eihän tuollaisia ole kuin raskaana olevilla ja synnyttäneillä naisilla. Koin olevani epänormaali ja häpesin alastomuutta ja raskausarpiani todella pitkään. Koulussa liikuntatuntien jälkeen suihkuun meneminen oli painajaista, samoin uimahallireissut. Noin pienellä asialla koko itsetuntoni romutettiin vuosiksi.”

LaLaika

”Äitini opetti minulle jo lapsena, ettei minun kannata tavoitella parisuhdetta, koska ”kukaan ei sinua katsele paria vuotta pidempään”. Yllättääkö ketään, että olen 32-vuotias ja takana vain muutama vuoden parisuhde? Ja tuon aivojen kehittymättömyyden olen jo ajat sitten pienessä päässäni päätellyt. Ja miettinyt, kuinka hyvään elämään olisin ilman äidin jatkuvaa henkistä väkivaltaa kyennyt.”

Timotei

”Äitini toivoi lapsia ja kun ei niitä voinutkaan saada, adoptoi isäni kanssa minut ja myöhemmin pikkuveljeni. Enoni tytär oli ollut siihen asti äidilleni se kaivattu ”lapsi”. Kuulin koko ajan, kuinka tämä serkkuni on niin ja niin hyvä, miksi minä en ole niin kun hän. Samoin kavereihini minua verrattiin aina. Muut kun olivat parempia koulussa kun minä. Kun sain esikoiseni, oli äitini kauhistellut kuinka ikinä voin pärjätä, koska en ole vauvoja hoitanut. No tytöstä kasvoi oikein järkevä aikuinen ihminen minun kasvattamanani. Kun äitini oli dementoituneena sairaalassa, hän ei muistanut minua, olin aina serkkuni. Yritän olla lapsilleni erilainen, kannustava, ei-arvosteleva äiti.”

Hyvä suomi

”Äiti ei koskaan lohduttanut”

”Laiska, ruma ja lihava. Kolme sanaa, joita kuulin jatkuvasti. Minua verrattiin lähes viikoittain pienikokoiseen sirorakenteiseen isosiskooni, joka kaiken kukkuraksi oli kaunis. Koskaan en kuullut kummankaan vanhempani kehuneen minua mistään, vaikka kuinka tein ja koetin olla juuri, kuten vaadittiin. Päinvastoin negatiivisia asioita kuulin. Ja kyllä jätti aikamoiset jäljet itseeni. Töitä olen oman eheytymiseni kanssa tehnyt 10 vuotta jo ja pikkuhiljaa alan luottamaan itseeni. ”

Tanttu-66

”Koko elämäni olen saanut kuulla kuinka hyvä ja menestynyt isosiskoni on. Minä olen ollut aina se huonompi tytär, joka ei ole niin hyvä ja menestynyt. Olen myös aina ollut enempi tai vähempi pyöreä ruumiinrakenteeltani ja siitä olen aina saanut kuulla äidiltäni. Kun olin teini-iässä, äitini sanoi minua valaaksi. Vaikka tuosta onkin jo kulunut aikaa yli 20 vuotta, en ole unohtanut tuota vieläkään ja tuskin tulen unohtamaankaan. Itsetuntoni on ollut romutettuna niin pitkään kuin muistan. ”

Pohjantuuli

”Jatkuvasti kuulin isältä, että en ole hyvä missään. Mitään en osannut ja mitään ei annettu opetella. Serkkuni oli samanikäinen ja oli hyvä joka asiassa. Isä avasi postini, kuunteli puheluitani, haukkui minua naapureille. Myöhemmin valitsin puolisoksi samanlaisen kuin isäni oli. Enkä taaskaan ollut mitään.”

nyt hyvä

”Minua on loukannut eniten, että tunteitani vähäteltiin. Jos olin vihainen jostain, äitini aina totesi, että taitaa olla ne päivät taas lähellä. Aina. Kun olin surullinen, äiti ei lohduttanut, vaan jäin yksin huoneeseen itkemään. Lapsuuden ja teini-iän aikaiset päiväkirjani ovat synkkää luettavaa.”

Ladylike

”Kun olimme kylässä ja talon emäntä kysyi, mitä se tyttö haluaa, niin äitini sanoi, ettei se mitään tarvitse. Tai kun yritin tehdä jotain, niin äitini sanoi, että et sinä osaa annahan kun minä. Arvet jätti ja syvät.”

Minä

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?