Tarvitseeko jo pieni lapsi harrastuksia? Asiantuntija: ”Lasta ei saa viedä väkisin” - Perhe - Ilta-Sanomat

Tarvitseeko jo pieni lapsi harrastuksia? Asiantuntija: ”Lasta ei saa viedä väkisin”

Pieni päiväkotilapsi ei vielä kaipaa harrastuksia.

Julkaistu: 13.2.2017 17:02

Pitääkö lapsi pakottaa harrastuksiin, kuten Martina Aitolehti kertoo tekevänsä? Entä milloin on oikea aika aloittaa harrastaminen? Asiantuntija vastaa vanhempia askarruttaviin kysymyksiin.

IS kertoi Martina Aitolehden blogikirjoituksesta, joka poiki hänelle paljon palautetta ja herätti vilkasta keskustelua. Aitolehti kirjoittaa, kuinka vie kahta tytärtään harrastuksiin vaikka vasten näiden tahtoa, sillä harrastuksia ei jätetä kesken. Aitolehti näkee lasten harrastamisessa monia hyviä puolia.

Harrastukset antavat tekemistä, liikkumisen iloa, uusia taitoja, sosiaalisia kontakteja ja lisäävät itsetuntemusta, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki. Hän ei kommentoi Aitolehden näkemyksiä vaan puhuu lasten harrastamisesta yleisellä tasolla.

Jo 2–3-vuotiaille on tarjolla monenlaisia harrastusryhmiä, mutta Pajamäen näkemyksen mukaan siinä iässä harrastuksen aloittaminen ei ole välttämätöntä. Toki lapset ovat yksilöitä siinä kuin aikuisetkin.

– Harvoin pienet lapset kaipaavat kodin ulkopuolisia harrastuksia. Se ei ole kehityksellisesti tarpeellista. Jos päiväkotipäivän jälkeen vielä harrastetaan, olisi hyvä, että harrastettaisiin yhdessä vanhemman kanssa, Pajamäki sanoo.

Lukeminenkin on harrastus

Vasta kouluiässä suuri osa lapsista alkaa oikeasti kaivata kodin ulkopuolista tekemistä. Olisi hyvä, että lapsi itse valitsee itselleen mielekkään harrastuksen. Jos kodin ulkopuolinen harraste ei lasta kiinnosta, ei hän Pajamäen mukaan ole vaarassa pudota kehitykselliseen kuiluun.

– On hyvä muistaa, ettei harrastuksen välttämättä täydy olla ohjattua ja sellaista, että on joukkue ja sillä nimi. Myös lukeminen, piirtäminen, lenkkeily ja pihapelit ovat harrastuksia, Pajamäki muistuttaa.

– Sitä paitsi on olemassa iso joukko perheitä, jotka kipuilevat sen kanssa, ettei ole varaa harrastaa mitään, vaikka lapsen into olisi valtava. Harrastusten hinnat ovat monelle nousseet yli kipurajan, eivätkä lapset ole tasa-arvoisessa asemassa.

Harrastusten sopivaa määrää on vaikea arvioida, sillä lapset ja perheet ovat erilaisia. 1–2 harrastusta on kouluikäiselle yleensä riittävä määrä.

Pitääkö lasta pakottaa?

Entä, jos lapsi ei halua lähteä harrastukseen tai harrastaminen on vastahakoista? Pajamäki kehottaa miettimään, kenen takia oikeasti harrastetaan, ja juttelemaan asiasta lapsen kanssa rauhassa. Onko kyseessä vain hetkellinen väsähtäminen, jonka vuoksi lopettaminen harmittaisi lasta myöhemmin?

– On tilanteita, joissa vanhempi saa vähän kannatella niitä hetkiä, jos lähteminen on vaikeaa. Se ei saa kuitenkaan olla pitkäaikaista eikä lasta saa viedä väkisin, hän sanoo.

Lopettamishalujen tullen Pajamäki neuvoo sopimaan lapsen kanssa etappeja: harrastuksessa voi käydä esimerkiksi kuukausi kerrallaan. Mieli voi siinä ajassa muuttua.

Jos koko perhe alkaa olla stressaantunut harrastusrumban vuoksi, kuvio kannattaa miettiä uudestaan. Liikaa harrastava lapsi on väsynyt ja ärtynyt, koulunkäynti kärsii eikä kaverisuhteille jää aikaa.

– Kouluikäisen lapsen maailmaan ei kuulu uupumus, Pajamäki sanoo.

Moni pelkää, että jos lapsi lopettaa harrastuksen, hän joutuu murrosiässä pahoille teille. Siitä ei ole kuitenkaan Pajamäen mukaan mitään takeita. Yhtä hyvin paljon harrastava voi joutua ongelmiin.

– Lasta suojaa murrosiässä etenkin se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsesta. Paljon on kiinni siitä, millaisia ovat suhteet perheeseen, kavereihin ja miten koulu sujuu, Pajamäki sanoo.

Martinan lapset harrastavat kaksi kertaa viikossa

Martina Aitolehden esikoinen Victoria on ekaluokkalainen ja pikkusisko Isabella vielä päiväkodissa. He käyvät harrastamassa kahtena iltana viikossa. Tytöt ovat Aitolehden mukaan valinneet itse harrastuksensa, ratsastuksen ja tanssin. Lisäksi tyttöjä viedään laskettelemaan ja liikkumaan eri tavoin.

– Minä näen heidän tilanteen nimenomaan onnellisena, että tähän kaikkeen on mahdollisuus. Tytöt on erittäin hyvinvoivia ja onnellisia. Heillä on rakastavat vanhemmat ja erittäin hyvä elämä, kirjoittaa Aitolehti blogikirjoituksensa kommenteissa arvostelijoille.

Martina Aitolehden esikoinen Victoria on ekaluokkalainen.

Moni Ilta-Sanomien lukija oli samaa mieltä Aitolehden kanssa siitä, että harrastuksiin täytyy tarvittaessa vaikka vähän pakottaa.

– Omassa tapauksessani pakottaminen oli oikea valinta vanhemmiltani. Jos itse olisin saanut päättää, olisin syönyt sipsejä ja katsonut päivät kaiket televisiota. Vanhempieni ansiosta olen saanut hyvän itsetunnon ja harrastuksen, jotka ovat auttaneet paljon sekä koulu- että työelämässä. En sano tietenkään, että toimii välttämättä kaikilla, kultaista luotia ei ole, mutta kokemani mukaan harva ala-asteikäinen tietää ja/tai ymmärtää itseään niin hyvin, mitä oikeasti haluaa aikuisena, kommentoi nimimerkki max.

Toisaalta moni näki, että lapsi tarvitsee aikaa vapaalle olemiselle ja perheen yhteisille jutuille.

– Harrastuksissa aina lapsen etu edellä. Lasta ei saa ikinä pakottaa harrastamaan, kannustaa saa ja myös pitää. Harrastamisen pitää antaa enemmän kuin ottaa. Nykyään on vaihtoehtoja. Jokaiselle löytyy oma ja vanhempien pitää hyväksyä se että kyseessä on lapsen harrastus ei oma, sanoo nimimerkki mk.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?