Vanhempien ilkeät sanat vaikuttavat vielä aikuisenakin: ”Olen 50 ja yritän yhä toipua” - Perhe - Ilta-Sanomat

Vanhempien ilkeät sanat vaikuttavat vielä aikuisenakin: ”Olen 50 ja yritän yhä toipua”

Sanat eivät ole vain sanoja. Pahimmillaan ne voivat satuttaa kuin nyrkki, ja jäljet näkyvät aivojen kehityksessä.

Ihminen muistaa kritiikin paremmin kuin kehut.

12.2.2017 16:33

Henkistä väkivaltaa usein vähätellään, vaikka tieteellisesti on todistettu, että se vaikuttaa erityisen vahingollisesti lapsen kehitykseen.

Kritiikki ja negatiiviset sanat jäävät mieleen, kehut unohdetaan – se on ikävä kyllä tieteellinen fakta, muistuttaa tietokirjailija Peg Streep Psychology Today -lehden artikkelissa. Hän on kirjoittanut ilkeistä äideistä Mean Mothers: Overcoming the Legacy of Hurt -nimisen kirjan.

Vaikka lapsella olisi toinen rakastava vanhempi ja vain toinen harjoittaisi henkistä väkivaltaa, vaikutus on silti vahingollinen.

Tutkimuksissa on selvinnyt myös, että vaikka vanhempi muuttaisi käytöstään, ilkeät sanat eivät unohdu. Ne aiheuttavat lapselle pitkäaikaista vahinkoa.

Henkinen väkivalta jättää jäljen aivoihin

Aivot ovat mukautuvaiset siksi, että lapsi sopeutuisi ympäristönsä olosuhteisiin. Jos koti on turvallinen ja huomioiva, aivot kehittyvät normaalisti. Jos taas lasta ei tueta tai ympäristö on vihamielinen, aivot eivät kehity, kuten pitäisi.

Aivotutkimuksissa on todettu, että koettu vihamielisyys vaikuttaa moniin aivojen eri osiin. Henkisen väkivallan jälki ei ole vain kuviteltu, se ihan konkreettisesti näkyy aivojen harmaan aineen rakenteessa.

Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voivat näkyä aikuisena monin eri tavoin: huonona itsetuntona, pelokkuutena, ahdistuneisuutena ja taipumuksena masennukseen.

Itsetunto tuhoutuu

Vauvat oppivat säätelemään tunteitaan vanhempiensa kautta. Jos vanhempi ei ole lainkaan herkistynyt lapsen tunteille, lapsi on hukassa. Hän ei lopulta enää tunnista, onko hän peloissaan, häpeissään, loukkaantunut vai vihainen.

Vähättelevä, ylikriittinen ja häpäisevä vanhempi tuhoaa lapsen itsetunnon. Henkistä väkivaltaa konenut voi aikuisena olla ylikorostetun itsekriittinen, syyttää itseään jokaisesta vastoinkäymisestä ja tuntea arvottomuutta.

Jos on lapsuutensa ajan saanut kuulla olevansa huono, voiko siitä toipua? Voi, jos tajuaa ja hyväksyy sen, mitä on tapahtunut. Toipuminen ei silti ole yksinkertaista ja vaatii paljon työtä, muistuttaa Streep.

”Olen 50 ja yritän yhä toipua”

Monille henkistä väkivaltaa kokeneille lapsille tulee aikuisena yllätyksenä, ettei kaikissa kodeissa puhuta lapsille yhtä ilkeästi. Näin Aileen-niminen nainen kertoo Streepin Facebook-sivulla:

”En tiennyt, että se tapa, jolla äitini puhui minulle, ei ollut samanlainen, jolla muut äidit puhuivat tyttärilleen. Olin ainoa lapsi, ja hän kritisoi ja alisti minua jatkuvasti. Se sai minut pitämään itseäni kamalana ja aiheutti sen, että yritin kahta kovemmin miellyttää häntä. Enemmän kuin mitään muuta, halusin, että äiti olisi tyytyväinen minuun. Olin ehkä 30 ennen kuin tajusin, että siinä tavassa, jolla hän puhui minulle, ei ollutkaan mitään normaalia. Huomio ei tosin auttanut mitään, sillä haluan edelleen miellyttää häntä. Olen 50 ja yritän yhä toipua.”

Mitkä vanhemman sanat eivät unohdu? Kerro kokemuksesi kommenteissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?