Työtön, masentunut äiti kertoo, miksi vie lapsensa päivähoitoon

Julkaistu:

Päivähoito
Päivähoito-oikeuden rajaaminen ja puolipäiväisten lasten hoitojärjestelyt puhuttavat IS:n lukijoita.
Meidän Perhe -lehti selvitti lastentarhanopettajille ja lastenhoitajille laatimassaan kyselyssä, miten syksyllä alkanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on sujunut päiväkodeissa. Vastauksissa moni päivähoidon ammattilainen oli sitä mieltä, että uudistus on tuonut mukanaan lisää työtä, kaaosta ja eriarvoisuutta.

Osa kunnista on rajoittanut viime syksystä asti lasten oikeutta päivähoitoon, jos vanhemmista toinen on kotona työttömyyden tai perhevapaan takia. Jotkut kunnista, esimerkiksi Helsinki, taas sallivat kaikille lapsille oikeuden kokopäivähoitoon.

Puolipäiväisenä hoidossa olevia lapsia saa olla aikuista kohden 13. Tämä on suurentanut monissa päiväkodeissa ryhmiä, vaikka tarkoitus oli päinvastainen.

IS kertoi Meidän Perhe -lehden kyselyn tuloksista, ja juttu keräsi runsaasti kommentteja. Moni ihmetteli, miksi työtön vie lapsensa päivähoitoon, vaikka on itse kotona. Syitä voi olla monia: työnhaku, opiskelu, lapsen sosiaalisten suhteiden ja taitojen vaaliminen tai vanhempien sairaus.

”Lapseni käyvät luomassa kaverisuhteita”

”Vaikka olen työtön, niin lapseni käyvät kyllä luomassa kaverisuhteita, opettelemassa ryhmässä toimimista ym. päiväkodissa. Onneksi meidän päiväkodissa kaikki ovat samalla viivalla ja ’ne työttömien lapsetkin’ saavat kyllä aamupalaa. Näin aikuisena on huomannut itsessään tiettyjä puutteita esim. sosiaalisuudessa, kun lapsena oli isovanhempien hoidettavana ja aina sai leikkiä yksin.”

Työtön

”Itse olen kotona, lapseni hoidossa. Näin siksi, että lapseni tarvitsee puheterapiaa, jota päiväkodissa saa. Asuinkunnallani on yksi puheterapeutti, ja aikoja muuten vaikea saada, joten päiväkoti ainoa mahdollisuus säännölliseen terapiaan. Samalla lapseni oppii ryhmässä olemista ja sosiaalisuutta, jota ei kotona saisi. Olisihan noita kerhoja, mutta sitten jäisi lapseni ilman terapiaa ja näin ollen ilman tärkeää apua.”

Huono äitikö

”Lapset max 20h/vko päiväkodissa. Sen ajan käytän kodin siivoamiseen, pyykkihuoltoon, hoidan kaupassakäynnit, teen ruokia valmiiksi, teen työhakemuksia, suunnittelen askartelu- ym. tekemisiä muille päiville ja hankin niihin tarvikkeet ja joskus saatan jopa ottaa lyhyet nokoset, jos ehdin. Jopa koiravanhusta hemmottelen kunnollisella kävelylenkillä ilman, että lapset on mukana riehumassa. Olenpa paha ihminen minä, hyi!”

Työtön

”Mies viikot reissutöissä. Laatuaikaa kyllä jää äidin kanssa reippaasti. Ei käynyt mielessäkään, kun työttömäksi jäin, että lasten pitäisi päiväkodista luopua, vaikka sekin raha mikä siihen menee per kuukausi olisi helpotus arjen pyörittämisessä.”

Työtön.

”Lapseni ei joudu kärsimään masennuksestani”

”Minä en käy töissä ja lapseni on kokopäivähoidossa tarhassa. Minä olen nuori äiti ja luonteeltani kovin ujo. En tunne ihmisiä, keillä on pieniä lapsia. Ilman tarhaa lapseni ei saisi ikäisiään leikkikavereita. Tarhassa lapset askartelevat, liikkuvat ja oppivat kaikenlaista. Minun kanssani kotona katsoisimme lähinnä telkkaria.

Tarhassa lapseni saa ravitsevaa ruokaa paljon kasviksia jne. Minulla ei ole varaa eikä taitoa valmistaa näin monipuolisia aterioita. Olen masentunut enkä kykene olemaan superäiti, joka puuhaa koko ajan kaikkea kehittävää lapsensa kanssa, vaan lähinnä makaan sängyssä surullisena.

Rakastan lastani yli kaiken ja haluan, että hän saa puuhata, mitä haluaa, ilman sairauteni asettamia rajoitteita. Lapselleni on parempi mennä tarhaan oppimaan ja leikkimään ikäisiensä kanssa, ja kun olen saanut päivän levätä, jaksan leikkiä lapseni kanssa kuten terveetkin äidit ja lapseni ei joudu kärsimään masennuksestani. Älkää viekö häneltä onnellista lapsuutta.”

Äiti

”Meillä ei miehen kanssa ole ketään sukulaisia tai ystäviä, eikä ole kohta 4-vuotiaalla lapsellakaan. On kotihoidossa työttömyyteni takia. Olemme käyneet kerhoissa vauvasta asti, mutta ei siellä kaverisuhteita synny, kun lapset vaihtuvat usein ja siirtyvät juuri sinne päiväkotiin. Eikä täällä Helsingissä ole monia 4-vuotiaita kehossa, kun vain 4 % tuon ikäisistä on kotihoidossa.

Säälittää lapsemme, mutta minkäs teet. Ei ainakaan kukaan voi haukkua, että olen laiska, kun lapsi on hoidossa. Toki työnhaku on vähän hankalaa opiskelusta puhumattakaan, ja lapsi joutuu usein leikkimään yksin, kun minulla on asioita hoidettavana ja isä tekee pitkää päivää.

Lapsi haluaisi kavereita ja niistä puhuu. Ketään emme vaan tunne, eikä naapureissa asu lapsiperheitä. Itsekin huomaan että olen tietyllä tavalla jo syrjäytynyt (olen ollut kaksi vuotta työtön) enkä edes uskalla tai osaa puhua ihmisten kanssa. Olen muuttunut todella ujoksi.”

Työtön äiti

”Työnhaku vaikeutuu ja työnteko hankaloituu”

”Omakohtainen kokemukseni on, että tästä järjestelystä kärsii lapsen lisäksi myös muu perhe ja sitä myöten myös yhteiskunta. Nyt meillä työttömäksi jääneen vanhemman työnhaku vaikeutuu ja työssä käyvän, minun, työnteko hankaloituu, kun lapsen saa viedä vasta normaalia myöhemmin ja haku pitää tapahtua normaalia aikaisemmin. Nyt työpäivän pituudeksi tulee 9.30–15.00! Kahteen autoon ei ole varaa. Lapsen tunnelmista en edes viitsi puhua, tulee niin paha mieli hänen puolestaan.”

Surullinen isä

”Meidän lasten päikyssä pienet menevät nukkumaan jo 11.30 alkaen, joten haen omani pois viimeistään 11.40, vaikka hoitoaika on 8–12. Ja itsellä ei ole tuossa välissä aikaa osallistua mihinkään työllistymistä edistävään toimintaan. Siellä kun pitäisi yleensä olla 9–12 välinen aika. Tunnin ajomatkojen kera totaalisen mahdoton yhtälö.”

Hmph

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt