”Kukaan ei huomaisi, jos puuttuisin” – lasten yksinäisyys lamaannuttaa ja kuristaa sisältäpäin

Suomalaislapsista ja -nuorista noin joka viides kokee olevansa yksinäinen. Pitkään jatkunut yksinäisyys on tuhoisaa lapsen kehitykselle.

Pojat kärsivät tyttöjä enemmän luotettavan ystävän puutteesta.

30.12.2016 7:27

Lapsen ja nuoren yksinäisyys on sitä, ettei ole ketään, joka ymmärtää ja kuuntelee – tarjolla ei ole seuraa välitunnilla eikä vapaa-aikana, ei synttärikutsuja eikä WhatsApp-viestejä.

Kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila kirjoittaa Yksinäisten Suomi -kirjassa (Gaudeamus, 2016) lasten ja nuorten yksinäisyydestä, josta kärsii jopa noin joka viides lapsi jossain vaiheessa. Heistä noin puolella yksinäisyyden kokemus jatkuu pidempään kuin yhden lukuvuoden, selviää Turun yliopistossa vuosina 2006–2012 toteutetusta tutkimuksesta. Yksinäisyyttä voivat tuntea jo alle kolmivuotiaat lapset.

Pojat kärsivät enemmän ystävän puutteesta

”Ala-asteikäisenä olin aina yksin, koska kaverit hylkäsivät, koska en ollut samanlainen kuin he. Kaikki välitunnit menivät siinä, kun pyörin tolpan ympärillä ja itku kurkussa katsoin muita lapsia leikkimässä yhdessä. Yksinäisyyden takia minua alettiin kiusata. Minua haukuttiin, paiskottiin päin seiniä ja tongittiin tavaroita. Istuin aina yksin kotona koneella tai kävelin metsässä. Seurauksena masennuin, lopetin syömisen ja olin valmis itsemurhaan”

Yksinäisyys voi olla joko sosiaalista tai emotionaalista, tai sekä että. Sosiaalisesti yksinäiset eivät pääse kaveriporukkaan mukaan. Emotionaalisesti yksinäiset taas kärsivät luotetun, läheisen ystävän puutteesta. Ei ole ketään, jolle kertoa asioista.

”Yksinäisyys on pahimmillaan sitä, ettei voi jakaa todellista itseään kenellekään ja ettei kukaan halua kuulla esimerkiksi miten päivä on sujunut.”

Pojat kokevat tyttöjä enemmän läheisen ystävän puutetta, ja ero vain kasvaa yläkoulussa. Kahdeksasluokkalaisista pojista jopa 25 prosenttia koki tutkimuksen mukaan toistuvaa ja voimakasta emotionaalista yksinäisyyttä.

Yksinäisyys heikentää hyvinvointia

”Kukaan ei huomaisi, jos puuttuisin.”

”Se masentaa, tuntuu että koko nuoruus menee pilalle, koska joutuu olemaan yksin. Itkettää kovasti, tekee mieli tappaa ittensä. Mitä järkeä on elää, jos elämässä ei tapahdu mitään? Se tuntuu tylsältä, se kaivaa kuoppaa sisälle. Sitä tuntuu, että on parempi kuolla, ja pääsee pois täältä.”

Lapsena ja nuorena koettu yksinäisyys vaikuttaa monella eri tavalla sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Lyhytkin yksinäisyys voi vaikeuttaa muun muassa koulutyötä, ja pitkäkestoinen yksinäisyys heijastuu koulutusvalintoihin ja siten pitkälle tulevaisuuteen.

Pitkään jatkunut yksinäisyys heikentää lapsen ja nuoren henkistä hyvinvointia sekä nostaa mielenterveysongelmien riskiä. Eri-ikäisten yksinäisten yleisimpiä mielenterveysongelmia ovat masentuneisuus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt.

”Yksinäisyys on murskaavaa”

Pienillä lapsilla kavereiden määrä vielä saattaa kompensoida ystävän puutteen, mutta mitä isompi lapsi on kyseessä, sitä enemmän hän kaipaa ystävää, joka ymmärtää ja on samalla taajuudella.

”Yksinäisyys on murskaavaa. Se iskee ja lyö vyön alle. Usein tulee tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä kukaan välitä. Mä luulen, että kun on yksinäinen, ei masennu vaan siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. Kaikki se viha, katkeruus, tai suru ja yksinäisyys nostaa ne pintaan. Se ettei kukaan huomaa, eikä välitä. Ja se on kaikista pahin tunne ikinä.”

”Yksinäisyys on tunne, joka seuraa minua kaikkialle. Se on mukana, vaikka olisin muiden ihmisten kanssa. Se tuntuu siltä kuin joku kuristaisi sisältäpäin. Sitä ei saa irrottamaan, vaikka kuinka yrittäisi.”

(Sitaatit ovat Juho Saaren toimittamasta kirjasta Yksinäisten Suomi, ja ne on kerätty alun perin Yhteisvastuukeräyksen (2011) Yhteisvastuu nuorista -aineistosta.)

Oletko ollut yksinäinen lapsi tai kärsiikö lapsesi yksinäisyydestä? Jaa kokemuksesi kommenteissa!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?