Opettaja avautuu: Ennen ehdin opettaa 90 prosenttia työajasta, nyt ehkä neljänneksen – syynä vastuuttomat vanhemmat

Opettaja Maarit Korhonen kertoo blogissaan, että valtaosa koulupäivästä menee lasten asioista huolehtimiseen. Toisen, ulkomailla asuvan suomalaisopettajan mielestä tavalliset vanhemmat oppivat yhteiskunnan ylihuolehtimisen vuoksi avuttomiksi.

Opettamiseen jää yhä vähemmän aikaa.

5.12.2016 15:49

Turkulainen luokanopettaja Maarit Korhonen kirjoittaa blogikirjoituksessaan, kuinka yhä useampi koululainen kaipaa opettajalta kasvatusta ja apua käytännön pulmiin.

Korhosen mielestä asiat, jotka ennen kuuluivat vanhempien vastuulle, ovat kaatuneet koulun syliin. Tällaisia asioita ovat muun muassa pukeutumisesta huolehtiminen, käytöstapojen opettaminen, tavaroista huolehtiminen tai peruspöytätavat.

– Kun jalassa on marraskuussa crocksit, soitetaan kotiin ja kehotetaan hankkimaan talvikengät, Korhonen kirjoittaa Herää, koulu! -blogissaan.

Suuri osa lapsista on ihan tavallisia koululaisia, jotka kaipaavat opetusta, mutta apua kaipaavien osuus kasvaa ja kasvaa.

– Kun rajaton lapsi kuulee koulussa ensimmäisen kerran ei-sanan ja vielä sellaisen, josta johdonmukaisesti pidetään kiinni, menee hän pöydän alle kirkumaan. Kun rajattomalta lapselta otetaan kännykkä lopputunniksi, hän itkee koko päivän, Korhonen kertoo.

Maarit Korhonen on tunnettu räväköistä opetusmenetelmistään. Hän esimerkiksi poistatti pulpetit luokastaan vuonna 2014.

Maarit Korhosella on 30 vuoden työkokemus kouluista Turussa, Espoossa ja Helsingissä. Hän vertaa, että uransa alussa hän saattoi käyttää perustyöhönsä eli opettamiseen 90 prosenttia työajastaan. Tänä päivänä kaikki muu haukkaa päivästä leijonanosan. Opettamiseen jää enää neljännes työajasta.

Korhonen kysyy, miksi kodit ovat vähentäneet omaa vastuutaan. Mitä on tapahtunut? Hän kirjoittaa, että opettajien väsymys on tällä hetkellä huipussaan.

– Mutta en minä koskaan opettamiseen ole väsynyt. Minä olen väsynyt lasten kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta. Luokassa huolenpitoani tarvitsisi ainakin neljäsosa. Ennen vain muutama. Kuka viheltää pelin poikki? Korhonen kysyy blogissaan.

Opettaja: Vanhempia ylipalvellaan

Ulkomailla työskentelevä suomalainen opettaja tunnistaa Korhosen kuvaileman tilanteen: jos läksyjä ei ole tehty, koulu aloittaa läksykerhon ja jos lapsi ei saa kotona aamupalaa, koulu perustaa aamupalakerhon.

– Vähän myös koulun vika, että suostuu järjestämään kaikenlaisia palveluja. Oikeasti apua tarvitsevat ovat eri asia, nimettömänä pysyttelevä opettaja sanoo IS:lle.

– Nyt tavallisia normaalijärjellä varustettuja, normaalissa elämäntilanteessa olevia vanhempia ylipalvellaan. Vanhemmista tulee äkkiä joko röyhkeitä, avuttomia tai välinpitämättömiä. Vanhemmilta saa ja pitää edellyttää kohtuullista kiinnostusta ja vaivannäköä lapsen koulunkäyntiin. Esimerkiksi katsovat itse ikkunasta, onko lumi sulanut ja millaisia vaatteita lapset tarvitsevat, opettaja sanoo.

 Vanhemmilta saa ja pitää edellyttää kohtuullista kiinnostusta ja vaivannäköä lapsen koulunkäyntiin. Esimerkiksi katsovat itse ikkunasta, onko lumi sulanut ja millaisia vaatteita lapset tarvitsevat.

Ulkomailla asuvan opettajan mielestä vanhempia ylipalvellaan jo päiväkotivaiheessa.

– Miksi ihmeessä yhteiskunta tarjoaa kaikille lapsille päiväkodeissa aamupalan? En tajua, opettaja kysyy.

Hänen mielestään tavallisen vanhemman pitää pystyä laittamaan lapselleen aamupalan ilman yhteiskunnan apua, ellei hoitopäivä ala jo hyvin varhain aamulla.

– On tyhmää yhteiskunnan kannustaa vanhempia avuttomuuteen. Entä jos perheessä on sekä koululaisia että tarhaikäisiä? Pienet jäävät ilman aamupalaa kotona, kun on helpompaa viedä lapsi suoraan päikkäriin. Katselevat raukat, kun isot saavat kotona aamupalaa, opettaja lataa.

Mistä kiikastaa, etteivät opettajat ehdi tehdä perustyötään eli opettaa? Ovatko kodit vähentäneet vastuutaan ja miksi? Kerro kokemuksistasi!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?