Emeritaprofessori ihmettelee HS:ssa: ”Kukaan ei kysy, kuinka kasvattaa lapsi, joka ei kiusaa”

Julkaistu:

Kasvatus
Liisa Keltikangas-Järvinen on nähnyt, miten kasvatuksen huomio on siirtynyt vuosien mittaan kiusaamisasiassa päälaelleen.
Helsingin Sanomien haastattelema psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmettelee, kuinka viime vuosikymmeninä kasvatuksen huomio on siirtynyt vähin erin empatiataitojen opettamisesta lapsen yksilöllisyyden korostamiseen.

– 1980–90-luvulla minua pyydettiin jatkuvasti luennoimaan lasten aggression vähentämisestä ja siitä, miten kasvatetaan muut huomioon ottava lapsi, kertoo Keltikangas-Järvinen.

– Saamani luentopyynnöt koskevat nyt sitä, miten kasvattaa lapsi, jota ei kiusata. Kukaan ei kysy, kuinka kasvattaa lapsi, joka ei kiusaa, hän sanoo HS:ssa.

Keltikangas-Järvinen on tunnettu persoonallisuuden ja temperamentin tutkijana. Temperamenttitutkimustaan Keltikangas-Järvinen on yhdistänyt kouluun ja varhaiskasvatukseen.

Helsingin Sanomien jutussa puhutaan siitä, miten kasvatuksen painopisteet ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa. 2000-luvulla on siirrytty puheeseen temperamentista.

Keltikangas-Järvisen mukaan tieto erilaisista temperamenteista ei ole johtanut siihen, että vanhemmat haluaisivat kehittää erilaisille lapsille myötäelämisen taitoa. Sen sijaan temperamentista etsitään hänen mukaansa oikeutusta lapsen huonolle käytökselle.

– Yksilöllisyyden korostuksen mukana hävisi odotus muiden huomioon ottamisesta, Keltikangas-Järvinen sanoo HS:n haastattelussa.

Emeritaprofessori on puhunut aiemmin muun muassa myöhäisen päivähoidon aloitusiän ja pienten ryhmäkokojen puolesta. Pari vuotta sitten Opettaja-lehden haastattelussa Keltikangas-Järvinen kertoi olevansa huolissaan koulumaailman muutoksista ja siitä, mihin säästöjen vaatimat suuret ryhmäkoot ja luokattomuus johtavat.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt