Koulukiusattu psykoterapeutti neuvoo, miten ”ilkeiden tyttöjen kulttuuri” murretaan - Perhe - Ilta-Sanomat

Koulukiusattu psykoterapeutti neuvoo, miten ”ilkeiden tyttöjen kulttuuri” murretaan

Koulukiusattu psykoterapeutti huomasi, että tyttöjen toisia tyttöjä hylkivä asenne alkaa jo varhain – ja saattaa kantaa läpi elämän.

Tyttöjen satuttavan käytöksen taustalla on usein heidän oma epävarmuutensa. Kuvituskuva.­

16.5.2016 6:37

Tytöistä voi kasvattaa yksinkertaisella konstilla kilttejä ilkeiden tyttöjen sijaan, huomasi psykoterapeutti Lisa McCrohan.

McCrohan kärsi itse siitä, että muut tytöt jättivät hänet syrjään kouluvuosina. Hän oppi jopa olemaan kiitollinen isomman tyttöporukan hetkellisistä lähestymisistä, kun koki sen hyväksyntänä – ja vasta aikuisemmalla iällä hän huomasi, että kyseisten lähestymisten tarkoitus oli latistaa häntä kaikin tavoin.

Tyttöjen satuttavan käytöksen taustalla oli heidän oma epävarmuutensa, McCrohan kirjoittaa Upworthy-sivustolla. Kun McCrohanin oma tytär alkoi joutua vastaavan kohtelun kohteeksi jo nelivuotiaana, McCrohan alkoi kasvattaa häntä käsittelemään tilanteen paremmin kuin hän itse aikoinaan osasi.

– Kun tyttäreni – ja sinun tyttäresi – katsoo taaksepäin lapsuuteensa, hän kertoo omaa tarinaansa. Ja se tarina kertoo siitä, kuinka me kuljimme tyttäriemme rinnalla. Toivon, että tyttäremme kertovat jonain päivänä tarinaansa näin:

  • Äitini kuunteli minua ja silitti hiuksiani, kun kerroin hänelle mitä elämässäni tapahtui ja miltä minusta tuntui.

  • Äitini ei sekaantunut, eikä yrittänyt korjata tilannetta. Hän ei sekoillut eikä panikoinut omien pelkojensa ja haavojensa kautta. Hän istui kanssani kysyi, mitä tarvitsin ja mitä itse ajattelin tilanteesta. Hän odotti ja kuunteli – kuunteli sitä, mikä sanottiin ja mitä ei sanottu. Siten hän loi minulle turvallisen tilan suunnistaa tunteisiini ja sydämeeni, jotta löytäisin itse oikean tavan toimia.

  • Vanhempani tulivat mukaan tilanteisiin, jotka vaativat aikuisen puuttumista. He eivät toimineet pelkonsa tai vihansa kautta.

  • Äitini ei rynninyt pelastamaan minua. Hän halusi voimaannuttaa minua. Hän tiesi, milloin hänen tulee astua eteeni ja olla suojeleva äitikarhu. Ja hän tiesi, milloin hänen tuli perääntyä taakseni – tai olla vierelläni.

  • Opin sanomaan, että ”Tämä ei ole oikein” ja ”Lopeta!” ja ”Minä kävelen nyt pois.”

  • Opin näkemään kirkkaammin. Opin, että vika ei ollut minussa, eikä minun tarvinnut kääntyä itseäni vastaan.

  • Opin myötätunnon näkökulmasta nimeämään sen, mitä tapahtui – sekä omalla kohdallani että muiden kohdalla. Opin myös seisomaan omien reaktioideni takana.

  • Opin työskentelemään toisten tyttöjen ja naisten ongelmien kanssa niin, että samalla opin kunnioittamaan kunkin naisen kehoa, tunteita, kokemuksia ja tarpeita.

  • Löysin oman naisheimoni. Opin pyytämään apua. Opin olemaan naisten kanssa, jotka kunnioittavat ja kannustavat toisiaan.

  • Opin olemaan omalla puolellani. Opin puhumaan itseni ja muiden puolesta silloin, kun näin epäoikeudenmukaisuutta.

  • Opin ottamaan muut huomioon. Opin suodattamaan kokemukseni oman sisäisen maailmani kautta. Ja siitä näkökulmasta opin huomioimaan muut ja kulkemaan heidän rinnallaan.

McCrohanin mukaan tällaisen kasvatuksen kautta on mahdollista murtaa ”ilkeiden tyttöjen kulttuuri”. Vastuu on äideillä ja isillä.

– Me otamme huomioon, rakastamme ja teemme tyttäristämme voimakkaita. Ja me myös annamme mallin sille, kuinka toisia naisia kohdellaan, McCrohan kirjoittaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?