Lastenpsykiatri tuomitsee kaksivuotiaan rusinarangaistuksen: ”Lapsen kannalta täysin kohtuuton” - Perhe - Ilta-Sanomat

Lastenpsykiatri tuomitsee kaksivuotiaan rusinarangaistuksen: ”Lapsen kannalta täysin kohtuuton”

Julkaistu: 9.4.2016 8:50

Asia nousi tapetille, kun fitness-urheilija Mari Valosaari rankaisi kaksivuotiasta tytärtään ja perusteli, että lapsella ”pitää olla kova kuri”.

IS uutisoi perjantaina fitness-urheilija Mari Valosaaren rangaistuksesta kaksivuotiaalle tyttärelleen. Kysymys oli siitä, että lapsi oli kiukutellut au pairille, koska oli halunnut rusinoita.

”Nyt kun hän kysyy saako rusinoita niin vastaus on ”et saa koska kiukuttelit ja itkit Rochellelle niiden takia niin paljon”. Ehkä neiti oppii näin olemaan rauhallisempi”, Valosaari kirjoitti Kaksplussan verkkosivuilla pitämässään blogissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kommentoi yleisellä tasolla sitä, miten pienen lapsen kanssa tulisi toimia, jos lapsi kiukuttelee.

Mäkelän mukaan kaksi- tai edes viisivuotias lapsi ei ymmärrä, jos häntä rangaistaan jälkikäteen esimerkiksi kiukuttelusta.

– Hyvän rangaistuksen seuraukset ovat sellaisia, jotka lapsi pystyy hahmottamaan liittyvän siihen tekoon, jota hänet halutaan opettaa olemaan tekemättä, Mäkelä kuvailee.

Mäkelä kommentoi edelleen yleisellä tasolla, että lapsen käytösongelmat tulisi ratkoa aina siinä hetkessä ja paikassa, missä ne tapahtuvat. Jos lapsi kiukuttelee lapsenhoitajalle, olisi siis lapsenhoitajan puututtava tähän käytökseen.

– Sama asia, jos päiväkodista kerrotaan, että lapsi oli tänään mahdoton ja löi Mattia tai puri Minnaa, niin tästä ei pidä enää kotona rangaista, Mäkelä sanoo.

Jälkikäteen vanhempi ei voi juuri muuta tehdä kuin kertoa lapselle, mistä isä tai äiti ei tykännyt.

– Vanhempi voi sanoa lapselle, että tuntuu kurjalta kuulla, että olit kiukutellut.

Jos lapselta kielletään jotakin kokonaan sen takia, koska hän on aiemmin kiukutellut, Mäkelä pitää kieltoa kohtuuttomana. Lapsi ei pysty palaamaan aiempaan toimintaansa, lastenpsykiatri selittää.

– Tuon tyyppinen rangaistus on lapsen kannalta täysin kohtuuton. Rangaistukset, jotka eivät liity siihen toimintaan, jota halutaan vähentää, eivät ole ainoastaan tehottomia, vaan niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia kulttuurin toimintaan oppimisessa. Lapsi voi tulla ystäväpiirissä torjutuksi, kun hän alkaa käyttäytyä tavalla, jota muut lapset pitävät kohtuuttomana.

Lastenpsykiatri: Kiukuttelu on lapselle luonnollista käytöstä

Lapsen kasvatus on lastenpsykiatrin mukaan tärkeä osa vanhemmuutta ja on tärkeää, että lapsi oppii käyttäytymään yhteisössä hyväksytyllä tavalla.

– Korostan enemmän sitä puolta, että lapsella on oikeus oppia käyttäytymään niin, että muut tykkäävät hänestä.

Lastenpsykiatrin mukaan kaksivuotiasta ei pitäisi rangaista kiukuttelusta myöskään siksi, että se on sen ikäiselle lapselle luonnollista ja tervettä käytöstä. Kun lapsi saa raivarin, on tärkeää, että vanhempi pysyy itse rauhallisena ja pitää tilanteen rauhallisena, Mäkelä opastaa.

– Raivareilla ja kiukutteluilla on tärkeä paikka lapsen kehityksessä, koska sillä tavalla lapsi oppii jakamaan omaa pahaa oloaan. Lapselle pitää selventää, että et voi saada rusinoita. Voi sanoa, että joo se harmittaa ja on ihan ok, että harmittaa, ja että me selvitään yhdessä tästä tunteesta.

Jäähyrangaistuksen sijaan voimapenkkiin

Moni vanhempi laittaa huonosti käyttäytyvän lapsen rangaistukseksi ns. jäähylle. Lastenpsykiatrin mukaan jäähyt ovat ok, jos niitä pidetään rangaistuksen sijaan keinona, jonka avulla lapsi voi rauhoittua ja koota voimiaan. Siihen tarkoitukseen esimerkiksi portaikossa istuminen on hyvä ratkaisu, kunhan vanhempi on lapsen kanssa samassa tilassa, Mäkelä sanoo.

– Puhun voimaistuimisesta ja voimapenkistä, jolloin lähdetään siitä, että lapselle kerrotaan, että nyt sinun pitää koota voimasi, että jaksat olla kiva muille. Jos ihminen keskittyy istumaan ja hengittämiseen, niin on ihan onko 2- vai 20- vai 100-vuotias, niin hänen tunnetilansa lähtee rauhoittumaan.

Lastenpsykiatrin mukaan vanhempien ei pitäisi rangaista lasta jäähyllä huonosta käytöksestä, koska se aiheuttaa lapselle häpeää ja tunnetta siitä, että hän ei kelpaa.

– Häpeärangaistus on haitallinen, koska tunne siitä, että ei kelpaa, on usein masennuksen takana olevia perustunteita. Jos lapsi yrittää, epäonnistuu ja saa siitä rangaistuksen, hän saa sellaisen viestin, ettei se riitä, mitä hän pystyy tekemään. Sen sijaan jos osoitetaan, että tässä on väline, jolla voit auttaa itseäsi pärjäämään, se saa ihan eri viestin lapsen kokemuksessa. On eri asia, että äiti luottaa muhun ja hän luottaa, että mä pystyn, kun mä harjoittelen. Se on eri asia kuin että mokasin taas, vaikka mä yritin ja äiti on nyt pahoillaan.

Vanhempien tulisi mieluummin kiittää siitä, mikä lapsen käytöksessä meni hyvin kuin torua vääränlaisesta toiminnasta, lastenpsykiatri neuvoo. Hänen mukaansa suomalaisessa kulttuurissa kiitetään ja annetaan myönteistä palautetta liian vähän.

– On hyvä muistaa, että ei-sanan käyttäminen on aina negatiivisen vasteen kerjäämistä. Missään tapauksessa ei aina pysty, eikä ole tarpeenkaan, mutta aina on parempi, jos vanhempana pystyy kieltämisen sijaan sanomaan, mitä haluaa, että lapsi tekee. Aivot toimivat niin, että ensimmäinen viesti, joka tulee, synnyttää tunnetilan. Kun tunnetila on se, että minua moititaan, on vaikeampi ottaa vastaan mitään. Kun lapselle sanotaan, mitä toivotaan, niin lapsi pystyy vielä ymmärtämään siinä tilanteessa. Monet lapset, joille sanotaan, että ei jotain, ei noin, niin he eivät enää kuule mitään, koska ovat jo niin kuohuissaan, Mäkelä kuvailee.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?