”Kiusaaminen ja huutelu ei lopu lapsuuteen” – lukijat kertovat, miten ikävät kokemukset seuraavat aikuisiälle asti - Perhe - Ilta-Sanomat

”Kiusaaminen ja huutelu ei lopu lapsuuteen” – lukijat kertovat, miten ikävät kokemukset seuraavat aikuisiälle asti

Kiusaaminen voi seurata päiväkodista ja koulusta aikuisiälle asti, selviää Ilta-Sanomien lukijoiden kertomuksista.

Kuvituskuva, ei liity lukijoiden kertomuksiin.­

22.3.2016 7:46

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila totesi helmikuussa tiedotteessaan, että Suomessa koulukiusaaminen on vakava ilmiö ja ongelma.

– Suomessa lasten kokema koulutyytyväisyys on kansainvälisesti arvioituna heikkoa, lapsiasiavaltuutettu totesi.

Ongelmat voivat alkaa jo paljon ennen yläkouluikää. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan Suomen peruskouluissa kiusataan toistuvasti 6–10 prosenttia oppilaista. Jopa yli kolmasosan oppilaista on todettu osallistuvan kiusaamiseen joko kiusaajana, kiusaajan apurina tai kannustajana.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen tohtorin Laura Revon väitöstutkimuksen mukaan 3–6-vuotiaista lapsista 12,6 prosenttia on päiväkodissa tavalla tai toisella tekemisissä kiusaamisen kanssa. Näistä 7,1 prosenttia on kiusaajia, 3,3 prosenttia uhreja ja 2,2 prosenttia on sekä kiusaajia että uhreja. Revon mukaan kiusaaminen ilmenee useimmiten kaverisuhteiden ulkopuolelle sulkemisena.

”Kiusaaminen ja huutelu ei lopu lapsuuteen”

Maanantaina puheenaiheeksi 11-vuotiaan Valtteri Saarisen arjessaan kokema rasismi ja kiusaaminen. Ilta-Sanomien verkkojulkaisuvastaava Sami Hernesahon kommentti Kaikelle kiusaamiselle pitää sanoa ei sai lukijat kertomaan omista kokemuksistaan.

Outi kertoo olevansa aikuinen, liikuntarajoitteinen nainen ja muistuttaa, ettei kiusaaminen ja huutelu lopu aina lapsuuteen.

– Kävelen vähän oudosti. Viimeksi viime viikolla naapurustoni lapset, ehkä siinä eskarilaisia tai ihan pieniä alakoululaisia, alkoivat matkia ja nauraa. Ei sillä, etteikö aikuisetkin osaisi: katsoa pitkään, huutaa perään tai tulla kyselemään. Juu ei se tartu ja on mulla ne jalat olleet koko elämän. Tätä tapahtuu useamman kerran kuukaudessa.

”Kiusaaminen jätti elinikäisen arven”

Nimimerkki Vakityöntekijä24 puolestaan kertoo, että työelämä tuntuu vuosienkin jälkeen haastavalta kiusaamisen takia.

– Täällä on käyty kiusaamisen uhrina pohjalla ja syvällä siellä, onnekseni olen aina nostanut itseni pinnalle! Vakityö on edelleen välillä haaste, varsinkin sosiaalisissa kanssa käymisissä. Kiusaaminen jätti minuun elinikäisen arven, pelkään ihmisiä ja niiden mielipiteitä. Mutta en anna periksi koskaan! Sitä päivää odotellessa, että voin mennä töihin pelkäämättä ketään tai mitään.

”Kiusaamista tarvitse sietää, mutta tilannetta ei saa ratkaista väkivallalla”

Nimimerkki kiusaajia ei hyväksytä kertoo tulleensa kiusatuksi ala-asteella silmälasiensa vuoksi.

– En oikeastaan asiasta välittänyt ja siksi "kiusaajat" alkoivat tönimään. Sitä en aikonut sallia ja pieksin koulun pahimman kiusaajan ja pari hänen kätyriään. Tietysti ratkaisuni oli väärä ja sain hieman jälki-istuntoa ja lapun kotiin vietäväksi. Väkivalta ei pitäisi koskaan olla se ensimmäinen keino ja tässäkään tapauksessa ei tosiaan ollut, vaan yritin keskustella asiasta ja se vaan lisäsi poikien intoa töniä minua.

Hän kertoo, että tapaus seurasi mukana yläasteelle, jossa vastaan tuli uusi "kovisten" ryhmä.

– Tietysti tilanne eteni siihen että jouduin tappeluun heidänkin kanssaan. Aikuisella iällä olen omille lapsille opettanut, ettei kiusaamista tarvitse sietää, muttei tilannetta saa ratkaista väkivallalla.

”Olin äänetön, näkymätön ja kuulumaton”

Kiusaaminen ei kaikissa tapauksissa ole ollut huutelua, nimittelyä tai tönimistä.

– Kaipa minuakin kiusattiin. Läpi ala-asteen. Minua ei vaan ollut olemassa.....Olin äänetön, näkymätön ja kuulumaton. Mutta jossain määrin halusinkin olla.... Jos joskus uskalsin vastata, ja vastasin väärin, opettajakin nauroi. Yleensä olin vain hiljaa, kertoo nimimerkki Peili.

– Aloin saamaan ääntä 6. luokalla. Aloin irtautua kuplastani, mutta läpi koko aikuiselämäni olen aina välillä vaipunut johonkin tilaan. Ei se ole mitään synkkyyttä, ehkä se on vain jokin oman mieleni turvallinen lokero. Olen opetellut valjastamaan ja jalostamaan persoonani piirteitä tullakseni takaisin, en sinne kuplaan, mutta tueksi niille lapsille, jotka haparoiden etsivät itseluottamustaan, ja omaa ääntään. Aina kun hiljainen ja rauhallinen lapsi saa äänensä kuuluviin, olen ylpeä hänestä, hän jatkaa.

Maitonaama, lumiukko, pilkkunaama

Nimimerkki äidin sydäntä särkee kertoo, miten perheen poikaa kiusattiin koko ala-asteen ajan. Pojalla oli erittäin vaalea iho, joka ei rusketu. Poika tuli punaiseksi auringossa. Kasvot olivat täynnä pisamia.

Kiusaamisen takia poika ei halunnut mennä uimarannalle.

– Leiriltä hän soitti, että haluaa kesken kaiken pois. Häntä kiusataan ja pilkataan, kun on niin valkoinen, maitonaama, lumiukko, pilkkunaama. Pojalla on myös pieni fyysinen poikkeama jaloissa. Jos joku sen näkee, alkaa armoton pilkka.

Luokkakaverit laittoivat astioita pulpetin alle

Nimimerkki Mymmeli kärsi kiusaamisesta 60-luvulla. Hän kävi pientä maalaiskoulua. Kotiväki hakkasi häntä niin, että hänestä tuli yökastelija.

– ”Löyhkä” oli varmasti melkoinen koulussakin. Fiksut luokkakaverit laittoivat astioita pulpettini alle, jos vaikka sattuisi ”lirahtamaan”.

Poikaa haukuttiin vinosilmäksi, opettaja naureskeli

Osa opettajista sallii nimittelyn. Nimimerkki Leijonaäiti kertoo, että hänen poikansa koulussa opettaja vain naureskeli, kun hänen poikaansa kutsuttiin vinosilmäksi karsastavien silmien vuoksi.

– Poika tuli koulusta itkun kanssa ja pyysi, voiko lääkäri leikata silmiä vielä. Takana oli jo kaksi oikaisuleikkausta. Silmiä leikattiin ja kun poika hirveässä päänkivussa leikkauksen jälkeen, huusin, olisin voinut käydä kuristamassa sen opettajan paljain käsin.

Äiti ilmoitti asiasta koulun rehtorille. Asia korjaantui.

Lasta juoksutettiin ulkona

Nimimerkki kiusatun isä kertoo, miten hänen 5-vuotiasta poikaansa kiusattiin julmasti päivittäin päiväkodissa. Kaksi kiusaajapoikaa eivät antaneet hetkeäkään lapselle rauhaa.

Lasta juoksutettiin näännyksiin asti ulkona metsäisessä päiväkodin piha ympäristössä. Kiusaajat uhkasivat hakata lasta kepeillä.

– Lapsi kertoi tästä kotona. Kysyttäessä henkilökunnalta asiasta, he totesivat lasten vain juoksevan kilpaa.

Pojalta oli noin vuosi ennen kiusaamista operoitu aivokasvainta. Leikkauksesta seurasi kömpelyyttä, mikä lienee isän mielestä ollut motiivi kiusaamiselle.

– Annoin päiväkodin johtajalle laatimani kirjelmän. Pyysin kiusaamisen lopettamista. Jos se ei lakkaa, tulen ja itse lopetan sen. Tapahtui ihme, kiusaaminen loppui kuin seinään ja nämä kiusaajapojat katosivat päiväkodista.

Päivitys kello 8.45: Lisätty ote Revon väitöstutkimuksesta ja selvennetty neljännessä kappaleessa olleita prosenttilukuja kiusaamisesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?