Perhe

Vanhempi! Räpläätkö älylaitettasi liikaa? Yksi kysymys ratkaisee

Julkaistu:

Älä räplää puhelinta
Tutkijoiden mukaan kännykän jatkuva räpellys vaikuttaa lapsen ja äidin vuorovaikutukseen.
Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön tutkijat Eerik Mantere ja Sanna Raudaskoski ovat tutkineet lapsen ja aikuisen vuorovaikutustilanteita, joissa on mukana myös vanhemman huomiota vievä medialaite. He kirjoittavat Media lapsiperheessä -kirjassa (Vastapaino) medialaitteen läsnäolon synnyttävän vuorovaikutukseen epäselvyyttä ja monitulkintaisuutta.

Jatkuva medialaitteen läsnäolo perheessä murtaa käyttäytymissääntöjä. Nämä muutokset saattavat vaikuttaa myös lapsille kehittyviin sosiaalisiin ja emotionaalisiin taitoihin. Esimerkiksi lapset huomaavat, että pyytämiseen ja pyyntöön vastaamiseen liittyvät käyttäytymisnormit eivät aina pädekään, jos tilanteeseen liittyy kännykkä tai muu älylaite.

Tutkijat käyttävät käsitettä tahmea medialaite kuvaamaan sitä, kuinka laitetta käyttävän henkilön huomiota on vaikea saada ja huomio myös palaa helposti laitteeseen. Tutkijoiden mukaan isommat lapset osaavat jo tulkita vuorovaikutusta, mutta toisin on pienen vauvan kohdalla.

Jos lapsi kilpailee vauvasta asti vanhemman huomiosta medialaitteen kanssa, voiko tämä vaarantaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymisen? Oppiiko lapsi olevansa avun arvoinen ja että hänen läheisensä todella auttavat häntä hädän hetkellä? Voivatko tahmeat medialaitteet osoittautua kehityspsykologisiksi riskitekijöiksi?

Kiinnitä huomio katseeseen

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan mielestä kysymys on erittäin aiheellinen.

– Mitä vauvalle merkitsee, että vanhemman katse on pääosin kääntynyt muualle? Mikä intensiteetti tarvitaan, että vauva saa vanhempansa huomion? Onko meillä pian yhä enemmän lapsia, jotka reagoivat todella voimakkaasti huomiota hakiessaan? Tai lapsia, jotka vetäytyvät, koska eivät saa huomiota, jolloin vanhemman ja lapsen suhde jää hyvin pinnalliseksi, hän miettii.

Rantala kehottaa pohtimaan mitä ja ketä katsomme ja kosketamme, sillä katsominen on vuorovaikutuksen keskeisin elementti.

– Lapsi ei pärjää ilman vanhemman katsetta ja kosketusta. Ihmettelen suuresti esimerkiksi, miksi vasta istumaan oppinutta lasta kuljetetaan rattaissa kasvot menosuuntaan. Vanhemmat myös helposti ajattelevat, että leikkivä taapero viihtyy hyvin itsekseen, mutta lapsi kaipaa vanhempaansa myös ihailemaan leikkejään, vaikka yhdessä leikkiminen ei vielä sujuisikaan.

Rantala on huomannut, kuinka tilanne älylaitteiden kanssa on kääntynyt nopeasti päälaelleen: laite on läsnä koko ajan sen sijaan, että sitä käytettäisiin vain tarvittaessa.

– Älylaitetta ei tarvita, kun imettää, ruokailee, leikkii tai muuten touhuaa ja on lapsen kanssa. Ymmärrän kyllä, että kotona pienen lapsen kanssa sosiaalinen media on tärkeä kontakti ulkomaailmaan ja vertaistukeen, mutta se ei saa tulla vanhemman ja lapsen yhteisen ajan väliin. Miksi edes on lapsen kanssa kotona, jos koko ajan tarvitsee olla myös somessa?

Saako lapsi huomiota?

Pikkulapsiaika menee nopeasti ohitse. Yhtä aikaa ei voi olla sekä aktiivinen some-käyttäjä että läsnä oleva vanhempi.

– Elätkö pikkulapsiaikaa enemmän somessa kuin konkreettisesti lapsen kanssa? Kahdenkeskisyys katoaa, jos koko ajan takaraivossa kolkuttaa, mitä ja kenelle Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa jakaa. Lapsi tarvitsee kahdenkeskisyyttä.

Mutta mistä tietää, käyttääkö älylaitettaan liikaa? Kannattaa kokeilla, miltä tuntuu panna laite ulottumattomiin.

– Kukaan ei ole niin tärkeä, että pitäisi koko ajan tarkistaa viestejä. Me olemme tärkeitä ihan muille ihmisille kuin niille, jotka ovat siellä somessa.

Jos perheessä lapset ovat jo tarpeeksi isoja, Rantala kehottaa kysymään asiaa myös heiltä: kuka perheessä käyttää laitteita eniten, miltä lapsesta tuntuu vanhemman älylaitteen käyttö? Jos lapset ovat vielä liian pieniä kertoakseen kokemuksistaan, tarkkaile omaa ja lapsen käytöstä.

– Huomaanko tilanteet, joissa lapsi hakee huomiotani ja pystynkö vastaamaan niihin? Jos en huomaa tai vastaaminen on hankalaa, käytän selvästi liikaa älylaitetta.

Jos taas sellaisia tilanteita ei edes ole, joissa lapsi hakee huomiota, on jo syytä huolestua kunnolla.

– Onko lapsi jo oppinut, että ei kannata, koska huomiota ei kuitenkaan tipu? Rantala kysyy.

”Kehitykselle ei voi mitään”

Laura ja Hanna uskovat käyttävänsä puhelimiaan lastensa aikana kohtuullisesti, jopa vähän. Laura lähettää joka arkipäivä isovanhemmille kovasti odotetun kuvan Emilistä päivän touhuista kertovan viestin kera. Hän myös videokuvaa paljon pojan touhuja.

– Emil nauraa ääneen, kun näytän hänelle niitä videoita, Laura sanoo.

– Nämä lapset ovat syntyneet aivan eri maailmaan kuin me. Ei kehitykselle mitään voi, ja siksi ei pidä soimata itseään liikaa, hän huomauttaa.
Lähde: Media lapsiperheessä, Vastapaino 2015 / Eerik Mantere ja Sanna Raudaskoski: Kun matkapuhelin vie vanhemman huomion

Ota kantaa

Hallitsetko kännykän käyttöäsi?

Kyllä 68% En 32%
Ääniä yhteensä 6626

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt