Uniikkien nimien antaminen on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla. Vuonna 2013 keskimäärin viidelle prosentille lapsista annettiin etunimi, jota ei ollut kellään muulla samana vuonna syntyneellä lapsella. Viime vuosisadan puolella vastaava määrä oli parin prosentin luokkaa.
Käytössä olevien etunimien määrä on kasvanut huimasti: esimerkiksi 80-luvulla etunimiä oli runsaat 30 000, kun määrä on tänä päivänä kolminkertainen.
– Yksilöllisyys on noussut 2000-luvulla vahvaksi arvoksi, ja vanhemmat haluavat lastensa erottuvan muiden lasten joukosta yksilönä. Nimien yhteisöllisyys oli suurinta 60-luvulla, jolloin jopa yli seitsemän prosenttia lapsista saattoi saada nimen Mika tai Sari, kun taas 2000-luvulla kaikkein yleisimpienkin nimien osuus on alle kaksi prosenttia lapsista. Meillä ei ole enää 60-luvun kaltaisia supersuosittuja etunimiä, kertoo Yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.
Myös maahanmuuttajat ja kansainväliset uusperheet tuoavat mukanaan uusia nimiä. Kantasuomalaisetkin antavat yhä enemmän erikoisia nimiä lapsilleen ja keksivät niitä jopa itse. Vuonna 2013 tytöistä 5,6 prosenttia sai uniikin nimen, pojista 3,8 prosenttia.
Saarelma-Paukkalan mukaan nimien antamisessa on olemassa selkeitä ryhmiä. Näin uniikit suomalaiset nimet syntyvät!
1. Uniikit yhdysnimet
40–50-luvulla oli tapana yhdistää tietynlaisia nimiä keskenään – esimerkiksi Juha-Pekka ja Marja-Leena ovat tavanomaisia esimerkkejä aikakauden nimistä.
2000-luvulla yhdysnimissä on alettu käyttää erikoisempia nimiä, mikä takaa uniikin nimen, jota ei ole vielä kenelläkään toisella.
Esimerkkejä tyttöjen nimistä: Isla-Vanilja, Lisi-Fauna, Unna-Luuna
Esimerkkejä poikien nimistä: Puro-Matti, Sisu-Vilias, Nuuk-Oliver
Toisinaan voidaan käyttää myös tavallisia nimiä, joita ei ole normaalisti ollut tapana yhdistää keskenään: tällaisia ovat esimerkiki Ronja-Riina ja Sauli-Aatos.
2. Analogiset uudisnimet
Suomen nimistöstä löytyy paljon vanhoja nimiä, joista on alettu 2000-luvulla muodostaa kokonaan uusia nimiä. Tämä on tyypillistä etenkin tyttöjen nimille.
Esimerkiksi perinteiset nimet Reetta ja Reeta ovat vääntyneet 2000-luvulla muotoihin Eeta, Meetta, Neetta, Neeta, Peetta ja Peeta.
Myös erikoisemmat nimet saavat uusia muotoja: Lumi-nimestä on johdettu nimet Lumiella, Luminia ja Jadesta nimet Jadeliina ja Jadenna.
3. Uudet, suomenkieliset nimet
Suomessa on tyypillistä, että suurin osa uusista nimistä haetaan luontoaiheista. Tytöille annetaan kukkien, kasvien, marjojen ja mausteiden nimiä.
Esimerkkejä tyttöjen nimistä: Karpalo, Kastanja, Rosmariini, Unikko, Ruusumarja, Vadelma, Vanilja, Kevät, Leinikki, Mahla, Mesi, Naava, Niitty
Lisäksi annetaan taiteellisia, esimerkiksi musiikkillisia nimiä kuten Lyyra ja Sävel tai runollisia nimiä, kuten Laulu, Loru, Muusa, Oodi ja Tarina
Siinä missä tytöille annetaan herkkiä ja somia nimiä, poikien nimien on todettu olevan merkitykseltään maskuliinisempia.
Esimerkkejä poikien nimistä: Myrsky, Ruska, Routa, Peippo, Aalto, Jymy, Loisto, Leimu, Roihu, Vimma, Tahko
4. Vierasperäiset nimet
Samalla kun Suomi kansainvälistyy, otetaan nimiin yhä enemmän vaikutteita muista maista ja uusista kulttuureista. Vierasperäiset nimet nousevat esille etenkin kahden kulttuurin perheissä. Erityisesti käytetään eurooppalaisia, kuten englantilaisia, ranskalaisia ja venäläisiä nimiä, mutta varsin paljon nimistössämme on myös afrikkalaisia, aasialaisia ja musliminimiä.
5. Epämuodikkaat nimet
Saarelma-Paukkalan mukaan nimet keksitään 80–100 vuoden välein uudelleen käyttöön. Tämä ei tosin koske kaikkia nimiä – vanhoja nimiä putoaa jatkuvasti pois kehityksen kelkasta.
2000-luvulla nimi voi olla erikoinen myös siksi, että se ei ole enää muodissa. Nämä nimet eivät siis ole juuri tällä hetkellä suosittuja, mutta voivat nousta jälleen 10 vuoden päästä kuumimpien nimien joukkoon.
Esimerkkejä tyttöjen nimistä: Ritva, Virpi, Irja
Esimerkkejä poikien nimistä: Raimo, Teuvo, Veijo