Tarhalasten aggressiivisuus karkasi käsistä Suomessa – psykiatri: 2 selvää syytä

Väkivalta töissä: Lastentarhanopettajista jo liki 40 prosenttia joutuu potkujen ja lyöntien kohteeksi työpaikallaan.

Ruumiillista väkivaltaa, kuten lyömistä ja potkimista, kertoi vuonna 2014 kokeneensa töissä 37 prosenttia lastentarhanopettajista.

15.3.2015 12:01

LASTENTARHANOPETTAJIEN ja lastenhoitajien työssään kokema väkivalta on lisääntynyt kymmenessä vuodessa selvästi muita ammattiryhmiä enemmän, selviää Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksesta.

Ruumiillista väkivaltaa, kuten lyömistä ja potkimista, kertoi vuonna 2014 kokeneensa töissä 37 prosenttia lastentarhanopettajista, kun kymmenen vuotta sitten vastaava prosenttiluku oli 20.

Lastenhoitajista ruumiillista väkivaltaa koki viime vuonna töissä 30 prosenttia, eli puolet enemmän kuin vuonna 2004.

Tavaroiden heittelyä ja paikkojen rikkomista koki lastentarhanopettajista viime vuonna 40 prosenttia ja lastenhoitajista kolmannes. Vuonna 2004 näin ilmoitti lastentarhanopettajista 22,5 ja lastenhoitajista 18 prosenttia vastaajista.

LASTENPSYKIATRI Jari Sinkkonensanoo, että lasten käytöshäiriöiden lisääntymiseen on kaksi syytä.

– Lapset eivät opi kestämään turhautumista, kun osa vanhemmista ei osaa kieltää lapsiltaan mitään. Toinen yhtä tärkeä seikka on, että lapset ovat stressaantuneita ja ylikuormittuneita. Kyse ei ole lapsen häijyydestä, vaan merkki siitä, ettei lapsi jaksa viriketulvaa. On liikaa ääntä ja liikaa visuaalisia ärsykkeitä sen sijaan, että lapsi saisi olla vaan. Päiväkotienkin tilat ovat meluisia ja ryhmät liian suuria, hän kertoo.

Päiväkoti Runossa Helsingin Vallilassa työskentelevät lastentarhanopettajat Eeva-Liisa Raitio (vas.) ja Anu Kokkonen eivät ole kokeneet työssään väkivaltaa. –Meillä on ryhmässä sovitut säännöt, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Olen isompien lasten ryhmässä ja tämän ikäiset lapset ymmärtävät, ettei näin saa käyttäytyä. Joskus on tilanteita, joissa lapset ottavat fyysistä kontaktia toisiinsa, mutta nämä käydään aina yhdessä läpi, Raitio miettii.

Sinkkonen ja Helsingin yliopistossa varhaiskasvatuksen tutkijana toimiva Laura Repo puhuvat väkivallan sijaan mieluummin lapsen aggressiivisesta käytöksestä.

REVON mukaan lapsi voi käyttäytyä aggressiivisesti, jos kokee itsensä uhatuksi. Repo sanoo, että lasten aikuiseen kohdistaman väkivallan sijaan tulisi puhua ympäristöstä, jossa lapsi toistuvasti kokee itsensä uhatuksi.

– Päiväkoti voi olla sellainen ympäristö. Kaikki järjestelmät, joissa raportoidaan alle kouluikäisen lapsen aikuiseen kohdistamaa väkivaltaa ovat vastuuttomia. Lapsi tarvitsee kipeästi turvallista aikuista tuekseen, joka hyväksyy hänen tunteensa, myös silloin kun hän itse ei itseään hallitse.

– Ei ole vastuutonta tuoda esille, että lasten kyky hallita omia tunteitaan on selvästi heikentynyt. Lapsella on oikeus tunteisiinsa. Saa olla kiukkuinen ja pettynyt, mutta ei saa lyödä, rikkoa paikkoja, eikä heitellä esineitä. On olemassa ihmisiä, jotka ”ymmärtävät lapsen tunteita”, mutta lyömistä ei pidä ymmärtää, Sinkkonen puolestaan korostaa.

Repo pitää erittäin vakavana pulmana, että jo alle kouluikäisten lasten käyttäytymisestä puhutaan aikuisiin kohdistuvana väkivaltana.

– Tässä on todellinen riski, että luomme ilmiön, jossa meillä on kohta 3–6-vuotiaita väkivallantekijöitä. Lastentarhanopettajien kohtaamat tilanteet ovat hyvin erilaisia kuin yläkoulun opettajien.

SINKKONENKAAN ei pidä mielekkäänä sitä, että aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia pidettäisiin työturvallisuusongelmana. Hänen mielestään keskustelu aiheesta on kuitenkin ehdottoman tärkeää.

– Lapsen vaikeus hallita aggressiivisia tunteitaan on erittäin haitallista myöhemmän kehityksen kannalta: jos ongelmia on jo 4–5-vuotiaana, se näkyy myöhemmin kouluavustajien ja opettajien mukiloimisena.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?