Viime vuonna syntyneiden suomenkielisten lasten suosituimmat etunimet olivat Sofia ja Elias. Sofian sai ensimmäiseksi nimekseen 380 tyttöä ja Eliaksen 438 poikaa.
Entä epäsuosituimmat? Kysymykseen ei voi vastata yhtä tarkasti kuin suosituimpien nimien ollessa kyseessä, sillä epäsuosituimman nimen kohdalla luku näyttäisi pyöreää nollaa.
– Sitä (epäsuosituinta nimeä) on vaikea sanoa. Almanakasta löytyy edelleen vanhoja nimiä, jotka ovat jääneet todella vähälle käytölle viimeisten 50 vuoden aikana. Sellaisia kuten Väinämö ja Ilmatar, selittää Almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.
Nimet ovat kalevalaisesta kansantarustosta ja täten vanhahtavia, mutta Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan vuosina 2010–2015 kuitenkin vielä 81 lasta sai nimekseen Väinämö ja 51 nimettiin Ilmattareksi.
Ärrälliset nimet huonossa huudossa
Nimet ovat trendi, kertoo Saarelma-Paukkala, ja tietyn ajanjakson yleiset nimet nousevat uudelleen suosioon 80–100 vuoden välein.
Sukupolvien kierto vaikuttaa vahvasti, ja monet vanhemmat valitsevat lapsensa nimen joko omien isovanhempien tai isoisovanhempien aikakaudelta.
Nimet, jotka olivat suosiossa omassa sukupolvessa, saattavat tuottaa liikaa mielleyhtymiä todellisiin henkilöihin. Harva haluaa lapselleen samaa nimeä, jolla joku koulutovereista tunnettiin.
– Nykyään lapselle halutaan kansainvälisesti kelpaava nimi ja se näkyy monin tavoin. Siksi esimerkiksi ärrälliset nimet ovat epäsuosiossa, kuten Raimo, Reijo, Jorma ja Marja-Liisa.
Kaikki näistä nimistä olivat tavallisia vielä 1960-luvulle saakka. Vuosina 1940–1959 peräti 9473 lasta sai nimen Marja-Liisa, vuosina 1960–1979 alle 2000. Vuosina 2010–2015 enää vaivaiset 8.
Jorma-nimi koki rajun inflaation samoihin aikoihin, mutta palataan tuohon myös peniksen synonyyminä tunnettuun nimeen myöhemmin.
Saarelma-Paukkala sanoo, että kansainvälistymisen trendissä myös ääkköset ovat jääneet nimissä pois. Esimerkiksi uusia Päivejä syntyi maahan vuosina 1980–1999 vielä yli 3000, mutta viimeisten viidentoista vuoden aikana enää alle sata.
Kansainväliset tuulet eivät tule Suomen maahan suinkaan ensimmäistä kertaa, sillä kristinusko toi keskiajalla Suomeen raamatulliset nimet. 1800-luvulla nimiä puolestaan suomalaistettiin suomalaisuusaatteen hengessä ja suosiossa olivat ylevät nimet, kuten Toivo ja Rauha. Monet suomalaistivat nimiään, esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi (alkujaan Alexis Stenvall) ja jääkärieverstiluutnantti, Mustan nuolen komentaja Nikke Pärmi (alkujaan Nikolai Pärmini), joka tarinan mukaan suostutteli kirkkoherran pistoolilla uhaten muuttamaan venäläistyylisen nimensä suomalaisemmaksi.
Suursuosiosta unholaan
Tie suursuosiosta epäsuosioon on nopea – myös nimissä. Televisio on koko olemassaolonsa olon vaikuttanut nimitrendeihin ja jos joku nousee nopeasti julkkikseksi, hänen mukaansa nimetään pian myös lapsia.
Kenties ensimmäinen tällainen superjulkkis oli nyt jo edesmennyt Teija Sopanen. Ihmeenkaunis Sopanen valittiin 20-vuotiaana vuonna 1953 Suomen Neidoksi ja sitä kautta hänelle avautui tie myös Miss Universum -kisoihin. Koko kansan kasvo hänestä tuli uudenvuodenpäivänä 1958, jolloin hänestä tuli Suomen Television televisiokuuluttaja.
Näköradio teki tehtävänsä: ennen sotavuosia Teija-nimeä esiintyi vain joillakin kymmenillä lapsilla, mutta vuosina 1960-1979 liki viisi ja puoli tuhatta sai saman nimen kuin Suomen kuuluisin televisokuuluttaja.
Nyt trendi on jo ollutta ja mennyttä. Viimeisten 15 vuoden aikana alle 50 lasta on nimetty Teijaksi.
Jormat, Yrjöt, Uunot, Taunot ja Urpot
Nimi voi nousta äkilliseen suosioon, mutta voiko nimen suosio myös romahtaa ikävän kaksoismerkityksen myötä? Jormahan on paitsi miehen nimi, myös nimitys miehen miehuudelle; Yrjöllä puolestaan kuvataan oksentamista. Uunot, Taunot ja Urpot sen sijaan ovat yksinkertaisempaa väkeä kuin tavanomaiset kaduntallaajat.
Saarelma-Paukkala ei osaa vastata siihen, mutta sanoo, että nimen sivumerkitystä enemmän lapsen nimen valinnassa painaa äänteellinen kauneus.
– Sen vuoksi myös keksitään uusia etunimiä. Anja, Sonja ja Tanja ääntyvät kauniisti ja ovat olleet pohjana sellaisille uusille nimille kuin Minja, Henja ja Vinja.
Väestörekisterin nimipalvelusta selviää, että niin Jorma, Yrjö, Uuno, Tauno kuin Urpo ovat nykyisin harvinaisia nimiä.
Viimeisten 15 vuoden aikana Jormiksi on nimetty reilut 100, Yrjöiksi parisataa, Uunoiksi kaksi ja puoli sataa, Taunoiksi samaten, mutta Urpoiksi alle 15.
Arvoitukseksi kuitenkin jää, tuliko nimelle ikävä sivumerkitys ensin ja nimen epäsuosio seurasi vasta sitten. Vai päinvastoin? Mistä lähtien Jorma on ollut myös, niin no, jorma?
Päivitys 27.3.2015: Jutun poistettu sitaatti haastateltavan pyynnöstä.