Adoptoitu Pinja, 26: "Minua epäillään isäni thai-vaimoksi"

Julkaistu: , Päivitetty:

Pinja Multala on thaimaalainen Suomi-neito, joka on koko elämänsä taistellut oikeudestaan olla suomalainen.
Pinja Multala on thaimaalainen Suomi-neito. Kaunis, nauravainen ja puhelias media-alaa opiskeleva 26-vuotias. Pinjan perheeseen kuuluvat vanhemmat ja 22-vuotias, sukujuuriltaan myanmarilainen sisko. Pinja on adoptoitu Thaimaasta Suomeen hänen ollessaan 1,5-vuotias.

Pinjan lapsuus Suomessa oli hyvin turvattua.
 
- Kun lapsi on adoptoitu, hän on vanhemmilleen kuin lasitavara. Eikä missään nimessä itsestäänselvyys, Pinja sanoo.
 
Vanhemmat halusivat varjella Pinjaa ongelmilta, joita erilaisuus olisi saattanut tuoda tullessaan. Varsinaista kiusaamista Pinja ei joutunut omien sanojensa mukaan kokemaan, mutta piikittelyä ja ihmettelyä.

 

Olen tehnyt mielessäni erilaisia skenaarioita. Voi olla, että minut on adoptoitu köyhyyden takia tai koska äitini on ollut prostituoitu. Tarina voi olla mikä tahansa.


 
- Se johtui ihmisten epätietoisuudesta. Jotkut saattoivat esimerkiksi ihmetellä sitä, että thaimaalainen tyttö syö perunaa, Pinja muistelee.
 
Pienenä Pinja pelkäsi, että hänet jätetään.
 
- Kun isä vei roskat, pelkäsin, ettei hän tule takaisin. Teini-iässä kaverisuhteet olivat vaikeita, koska pelkäsin kavereideni jättävän minut. Olen vähätellyt itseäni paljon, mutta vuodet ovat auttaneet siihen.
 
Pinja ei tiedä elämänsä ensimmäisistä vaiheista paljoa. Hän tietää, että hänet on jätetty sairaalaan.
 
- Olen tehnyt mielessäni erilaisia skenaarioita. Voi olla, että minut on adoptoitu köyhyyden takia tai koska äitini on ollut prostituoitu. Tarina voi olla mikä tahansa.

Pinja uskoo, että adoptio tarjoaa paremmat lähtökohdat elämään ja lastenkodistakin voi saada ihan hyvän elämän alun. Mutta hän myöntää pohtineensa, olisiko ollut onnellisempi, jos häntä ei olisi adoptoitu.
 
- Jos minua ei olisi adoptoitu, saattaisin asua slummissa ja myydä kadulla kookoksia. Elämä olisi varmasti astetta vaikeampaa, mutta ehkä onnellisempaa, Pinja hymähtää.

6-vuotiaana Pinja matkusti Thaimaahan hakemaan pikkusiskoaan, ja samalla reissulla he vierailivat lastenkodissa, jossa vietti elämänsä ensimmäiset vaiheet.
 


Syntymäpäivinäni mietin, että onko tuolla jossain joku, joka muistaa, mitä päivä tänään on.


 
- Niinkin pienenä lapsena ymmärsin, että paikka oli minulle jotenkin merkityksellinen. Näin hoitajani ja muistan miettineeni, että tuolla ihmisellä on jotain arvokasta tietoa minusta, jota en itsekään tiedä.
 
Pinja ei halua kuitenkaan ottaa selvää biologisesta perheestään. Jos hän löytäisi heidät, tähän asti rakennettu identiteetti pyyhkiytyisi pois.
 
- Valitsen enemmin tietämättömyyden. Tosin syntymäpäivinäni mietin, että onko tuolla jossain joku, joka muistaa, mitä päivä tänään on. Mietin, onko minulla sisaruksia, kaipaako joku minua ja onko se joku edes elossa.
 
Pinjalle Thaimaa on tietyllä tapaa kotimaa.
 
- Vaikka minulla on perhe ja kaverit täällä, en tunne itseäni täysin suomalaiseksi. Erotun aina joukosta ja kulttuuri tuntuu opetellulta. On ihanaa olla suomalainen, mutta Thaimaassa sulaudun porukkaan, olen huomaamaton.
 
Pinja on aina joutunut taistelemaan oikeudestaan olla suomalainen.

- Minulta saatetaan keskellä kirkasta päivää kysyä, tarjoanko seuralaispalveluita. Suomeen tulleiden postimyyntivaimojen takia minun on joskus hankalaa kulkea isäni kanssa. Tuntuu, että ihmiset katsovat ja miettivät, olenko isäni thaimaalainen vaimo. Minua ei pidetä biologisena lapsena vanhemmilleni ja on ihmetelty, että kuka perii vanhempani.
 
- Minua suoraan sanottuna vituttaa se, että jotkut säälivät minua taustani takia, kuinka kova kohtalo minulla on ollut, kun minut on jätetty tai koska olen syntynyt köyhempään maahan. He sanovat, että oletpa onnekas, kun sinut on adoptoitu tänne Suomeen.
 
Pinja voisi kuvitella, että hän lähtisi joskus Thaimaahan avustustyöhön tai adoptoisi itse lapsen.
 
- Mun elämässä biologisuus ei ole mikään meriitti. Mutta adoption ei pidä lähteä siitä, että teenpä nyt hyväntekeväisyyttä. Se ei ole oikea lähtökohta.

Ihmisille, jotka ovat adoptoineet, Pinja haluaa sanoa jotain.
 
- Adoptiolapsen taustoja on kunnioitettava ja on velvollisuus kertoa adoptiosta. Jos lapsi haluaa tutustua biologisiin vanhempiinsa, siitä ei pidä loukkaantua. Se on lapsen oikeus. Tästä on oltava jo etukäteen tietoinen ja hyväksyttävä se. Ottakaa yhdessä selvää lapsen kotimaasta ja sen kulttuurista ja vierailkaa maassa.

Juttua editoitu klo 13.38: Jutun sisältöä päivitetty.