Jos lapsi ei koskaan kuule sanaa ei, hänen egonsa pullistuu suureksi, ja hän kokee olevansa maailman keskipiste. Näin aloittaa sosiaalipsykologi, tietokirjailija Janne Viljamaa.
Jos lapsi saa kaiken periksi tai hänelle annetaan loputtomasti vaihtoehtoja, lapsi alkaa uskoa olevansa aikuisen yläpuolella.
- Aluksi lapsesta tuntuu siltä, että kivaa - aikuinen tottelee minua. Mutta pian hän alkaa pelätä olevansa liian isoissa saappaissa, Viljamaa sanoo.
Viljamaan mukaan ongelmaperheissä lapsia kasvatetaan konditionaalityylillä eli koskaan lasta ei käsketä nukkumaan. Aina kysytään haluaisitko, menisitkö, tekisitkö. Vaikka välillä tekisi hyvää sanoa, että mene pesemään hampaat ja käy nukkumaan.
- Kun lapsi sitten menee päiväkotiin, hän ei kestä sitä, että häntä määrätään.
Eli rajat ja rakkaus ovat se lähtökohta. Mitkä muut seikat vaikuttavat itsetunnon kehittymiseen?
- Jos lapsi elää ahdistavassa, alistavassa, väkivaltaisessa ympäristössä, jossa hän on joutunut pelkäämään ja kärsimään, Viljamaa kertoo.
Kasvatatko lapsestasi narsistista?
Liian hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi ei välttämättä osaa tuntea oikeanlaista häpeää tehtyään väärin tai katua törttöilyjään.
Viljamaan mukaan nämä seikat vaikuttavat siihen, että lapsesta saattaa tulla narsistinen.
- Tällainen narsistinen lapsi ei kunnioita aikuisia, on röyhkeä ja käyttää muita hyväkseen. Hän ei anna yhteisölle mitään. Hän vain vie.
Viljamaa kutsuu tällaista ihmistä kuutyypiksi.
- Hän imee valon, muttei itse anna mitään. Hän haluaa määrätä asioita ja ihmisiä. Hän tekee kaikkensa saadakseen niskalenkin toisista.
Näin vanhemman tulisi toimia
Jottei lapsesta kasva kuuta, vanhemmalla on tehtävää.
- Vanhemman tulee opettaa lasta arvostamaan muita, näkemään toisen tarpeita, opettaa jakamaan, olemaan kohtelias ja asettumaan heikomman asemaan.
Vanhemman on myös toimittava esimerkkinä, eikä vaatia lapselta sellaista, mitä ei pysty itse tekemään. Vanhemman on oltava aikuinen ja uskottava.
Lapsen kanssa lökäpöksyissä, takamus vilkkuen päivät pitkät pleikkaa pelaava vanhempi ei hirveästi kunnioitusta herätä.
Esitä kolme kysymystä
Viljamaa ehdottaa, että lapsen toimiessa väärin, vanhempi esittäisi lapselleen kolme kysymystä: Mikä meni väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä? Ja tajuaako lapsi, mitä hän teki väärin?
- Jos lapselta ei kysy näitä kysymyksiä, hän toistaa samat virheet ensi kerralla.
Viljamaa vielä muistuttaa, että sarkasmi lapsen kasvatuksessa kannattaa jättää pois. Se luo turvattomuutta, vie uskottavuuden, luottamuksen, eikä pieni lapsi sitä ymmärrä.
- Tärkeää on sanoa suoraan ja rauhallisesti, että nyt teit väärin.
