Perhe

Sosiaalipsykologi kiusaamisesta: ”Narsistisen yhteisön sairasta huvia”

Julkaistu:

Kiusaaminen
Sosiaalipsykologin mielestä kiusaaminen on sairasta leikkiä, johon liittyy aina narsistisia piirteitä.
Pekka pelkää mennä kouluun. Häntä ahdistaa ajatuskin välitunneista ja koulumatkasta. Luokassa häntä syrjitään eikä kukaan halua istua hänen vieressään. Välitunneilla muut pojat nimittelevät ja tuuppivat.

Koulumatkoilla he ovat rajumpia ja saattavat käydä kiinni. Joskus he ovat sylkäisseet Pekan päälle. Se tuntui todella pahalta.

Kun Pekka koulupäivän jälkeen tulee kotiin, hän ottaa välipalaa ja menee tietokoneelle. Hän kirjautuu Facebookiin ja näkee yhden kiusaajan tekemän päivityksen, jossa on pilakuva hänestä ja ohessa loukkaava teksti.

Pekka itkee iltaisin itsensä uneen ja miettii, loppuuko tämä koskaan?

Tarina on kuvitteellinen, mutta monelle siltikin totta ja päivittäistä. Kiusaaminen on julma ilmiö, joka jättää kiusattuun ikuiset arvet.

Miksi kiusataan?


Sosiaalipsykologi, tietokirjailija Janne Viljamaan uudessa Kuka täällä oikein määrää - lapsiperheen kasvatuskirjassa käsitellään muun muassa kiusaamista. Janne kertoo, miksi jotkut kiusaavat ja miten kiusaamiselle tulee loppu.

Viljamaan mukaan kiusaaja ei välttämättä kiusaa siksi, että hänellä on huono itsetunto. Hänen mukaansa kiusaamiseen liittyy aina narsistisia piirteitä, ilkeyttä ja pahuutta.

- Tutkimuksen mukaan kiusaajalla voi olla ihan hyväkin itsetunto, Viljamaa kertoo.

- Kiusaaminen on sairasta leikkiä, narsistisen yhteisön sairasta huvia. Monesti narsismiin liittyy se, että kun saa painettua toista alas, saa nostettua itseään ylös.

Kiusaaminen voi liittyä oman egonsa pönkitykseen. Kiusaaja käyttää sosiaalisia lahjakkuuttaan väärin heikomman alistamiseen. Hän porautuu läpi ihmisen persoonallisuuteen, jolloin kiusattu alkaa uskoa, että vika on hänessä. Kiusattu ottaa itseensä valheellisen identiteetin ja alkaa uskoa, mitä kiusaajat sanovat.

- Kiusaaja etsii heikot kohdat kiusattavasta. Kiusattu halutaan saada näyttämään huonolta. Alistamisen malli siirtyy usein kotoa ja ihmisessä on myös kiusaajan julma puoli, jota voi oppia hallitsemaan.

Kiusaamistilanteissa on aina samat roolit kuin lasten suosikkisatu Pekka Töpöhännässä. Kiusaaja on ilkeä Monni, jonka rinnalla räkättävät Pilli ja Pulla. Kiusattu on Pekka, jota joka päivä häiriköidään tai painetaan alas jollain tapaa.

- Lisäksi on sitten ne, jotka kääntävät katseensa pois kiusaamisesta.


Kiusaaminen siirtynyt nettiin


Viljamaa kertoo, että suomalaisissa koululuokissa peräti 10 prosenttia oppilaista joutuu päivittäin kiusaamisen kohteiksi, ja kolmasosa on lukuvuoden aikana jollain tapaa osallistunut kiusaamiseen.

Kiusaaminen on siirtynyt koulunpihoilta sosiaaliseen mediaan ja kännyköihin. Somessa kommentoidaan ikävästi ja lähetetään ilkeitä viestejä.

- Rajanveto kiusaamiselle ei ole enää niin selkeää. Kiusaaminen alkaa koulussa ja jatkuu myöhemmin netissä ilkeillä viesteillä.
Viljamaa muistuttaa, että lapsia tulisi rohkaista säilyttämään kaikki kiusaamistodisteet, kuten viestit.

- Kiusaamisesta jää näin jälki. Monella saattaa olla automaattinen reaktio, että menee sitten ne jäljet poistamaan. Ei kannata, hän sanoo.

Miten kiusaamisen saa loppumaan?


Tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan jopa 70 prosenttia 8. luokkalaisista koki, etteivät opettajat puuttuneet kiusaamiseen. 

- Luokassa olisi tärkeä tehdä säännöllisesti nimetön kiusaamiskysely ja jokaisen allekirjoittama kiusaamisen vastainen suunnitelma.

Viljamaa ei sysää kiusaamisen pysäyttämistä pelkästään opettajien tai vanhempien harteille. Kiusaaminen kuuluu kaikille, ja sen estäminen on kaikkien vastuulla.

Olisikin tärkeää, että lapsella olisi joku vanhempi ihminen elämässä, jolle uskaltaisi kertoa kiusaamisesta ja näyttää viestejä.

Viljamaan mukaan tärkeää ennaltaehkäisevää työtä on se, että lapsella opetetaan millaista on hyvä huumori. Se on sitä, että kaikki nauravat yhdessä. Julma huumori on sellaista, joka ei naurata kiusattua.

Kiusattu ei saa alistua


Ihmisten välisestä viestinnästä 80 prosenttia on nonverbaalista. Viljamaan mukaan onkin tärkeää, että kiusattu keräisi riittävästi itsevarmuutta ja ilmaisisi itseään selkeästi.

- Kiusatun pitää sanoa selkeällä äänellä, että minulle ei voi puhua noin. Hän ei hyväksy sitä. Kiusatun pitää olla kuin huutomerkki, ei nöyrä tai alistuva.

Kiusaamistilanteessa yksikin ystävä auttaisi. Kannattaa etsiä ystäviä harrastuksista ja pakottaa itsensä käymään vaikka jonkunlaisessa kerhossa.

- Koska yksinäistä on helppo kiusata. Yksikin tukihenkilö muuttaa heti tilanteen dynamiikkaa.

Haussa onnistuminen


Viljamaa kehottaa kiusattua hakemaan onnistumisen kokemuksia, jotka nostavat murskattua itsetuntoa. Jos onnistumisia ei tule omassa lähiympäristössä, kannattaa etsiä kanava, jossa se onnistuu.

- Tekojen kautta onnistuminen vahvistuu. Kannattaa hakeutua aktiivisesti onnistumisen ympäristöön.

Viljamaa muistuttaa vielä, ettei online-ympäristö ei ole se paras mahdollinen. Eli tietokoneen ääreen ei kannata liiaksi jumiutua. Tärkeää olisi saada potkaistua itsensä liikkeelle ja venytettyä mukavuusaluettaan.

Viljamaa haluaa vielä vedota jokaiseen kiusaajaan ja kiusattuun sanomalla, että pelko ja ahdistus jäää aina meidän pitkäkestoiseen muistiin.

- Ikävät asiat, kuten kiusaaminen tallentuvat meidän muistin kovalevylle.

- Kun jokainen tuntee velvollisuudekseen heikomman puolustamisen ja huomaa toisen tarpeet, opettelee välittämistä ja sosiaalisia taitoja, kiusaaminen voi loppua.

Oletko joskus kiusannut tai ollut kiusattu? Keskustele aiheesta alla olevassa kommenttikentässä tai ota yhteyttä toimitukseen osoitteeseen inka.ikonen@iltasanomat.fi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt