Vauva-arki uuvutti ja toi synkkiä ajatuksia: kirjailija Katri Manninen avautuu vaietusta aiheesta - Perhe - Ilta-Sanomat

Vauva-arki uuvutti ja toi synkkiä ajatuksia: kirjailija Katri Manninen avautuu vaietusta aiheesta

Vauva-arki väsytti Katri Mannisen niin, että synkimpinä hetkinä itsetuhoiset ajatukset kohdistuivat myös lapsiin. Asiantuntija kehottaa vastaavia ajatuksia kokevia hakemaan apua.

7.3.2014 10:49

Alkuvuodesta 2012 Katri Mannisen mieli musteni. Hän oli muuttanut miehensä ja parivuotiaan esikoisensa kanssa Los Angelesiin, ja aikaero laittoi perheen unirytmin sekaisin. Väsyneenä Manninen raivosi miehelleen ja lapselleen, tunsi siitä syyllisyyttä ja ajatteli lopulta lähtevänsä ja jättävänsä perheen.

Kaikkein mustimpina hetkinä hän ajatteli, että tappaisi itsensä ja lapsensa.

Perhe oli muuttanut Kaliforniaan, koska Manninen halusi opiskella henkiseksi valmentajaksi. Vuorokausirytmin sekaantuminen, asunto-ongelmat ja tieto matkabudjetin pienentymisestä laittoivat kuitenkin mielen sekaisin.

- Ihmettelin, mitä ihmettä me teemme täällä, sillä elämä oli yhtä helvettiä, Manninen muistelee.

Hän kertoi koulunsa rehtorille päätöksestään palata takaisin Suomeen. Tämä kehotti Mannista keskustelemaan koulun valmentajan kanssa.

- Hän auttoi minua ymmärtämään, että koen vain omat ajatukseni. Ei ole ongelma, että alhaisessa mielentilassa ja väsyneenä tulee pahojakin ajatuksia. Sekään ei ole katastrofi, jos joskus huudan lapselleni. Se ei tarkoita, että olisin huono äiti. Alhaisessa mielentilassa ihmisen ajattelu ei vain toimi.

- Silloin tajusin, ettei minun tarvitse ottaa ajatuksiani vakavasti. Niistä ei tarvitse tehdä ongelmaa, sanoo Manninen, jolla on kokemusta loppuun palamisesta vuonna 2005 sekä sitä seuranneesta masennuksesta.

Pienten lasten vanhempien väsymys ja uupumus eivät ole vieraita asioita Tiina-Leena Palomälle, joka on psykologi ja perheterapeutti. Hän ei tunne Mannisen tapausta, vaan kommentoi yleisellä tasolla.

- Jos äiti ajattelee perheen jättämistä, on erotettava, ovatko kyseessä vain ohimenevät ajatukset. Ajatukset sinänsä eivät ole vaarallisia, mutta äiti usein tarvitsee ainakin lepoa ja keskusteluyhteyttä läheisiin ihmisiin. Mutta mikäli äiti ajattelee lapsensa surmaamista, on yleensä kyse vakavista mielenterveysongelmista. Silloin apua täytyy hakea, Palomäki sanoo.

Katri Manninen ei käynyt Los Angelesissa lääkärillä tai muulla alan ammattilaisella. Elämänmuutosvalmentajan opit auttoivat selviämään tilanteesta. Arki jatkui, ja Mannisen mies ryhtyi vastaamaan lapsen nukuttamisesta.

- Rentouduin ja mieleni kirkastui. Ymmärsin, että ajatukset itseni tai lapseni tappamisesta ovat vain ajatuksia, enkä oikeasti usko niihin.

Viime vuoden lopulla Mannisella oli jälleen haastava elämänvaihe. Vuosi sitten helmikuussa syntynyt perheen toinen lapsi ei nukkunut öisin, ja herkkäuninen äiti heräili parin kuukauden ajan pahimmillaan puolen tunnin välein.

Mannisen mies tekee vuorotyötä, joten pahimmat yöt osuivat hetkiin, jolloin hän ei ollut kotona. Manninen ja kuopus olivat jonossa unikouluun, mutta omaan vuoroon oli vielä aikaa.

- Hermothan siinä menivät. Mieleen alkoi yön pimeydessä taas juolahtaa ajatus, että haluan kuolla pois. Kerran menin kauppaan, jossa tuntui, kuin hyllyt olisivat ihan oikeasti kaatuneet päälleni. Se tuntui paniikkihäiriöltä.

Manninen ymmärsi tilanteen nopeasti.

- Tajusin, että minä vain koen omaa ajatteluani. En ole sekoamassa, olen vain hirvittävän väsynyt, ja kroppani on valvomisesta lopussa. Tajusin, että tilanne menee ohi. Kun ei tee ongelmaa ajatuksistaan, menee fyysinenkin ahdistus ohi. Olo alkoi helpottaa, ja olin rauhallinen kotiin päästyäni. Jos paniikkiin menee syvemmälle, ajautuu vain pahempaan hysteriaan.

Neuvolassa Manninen kertoi ajatuksistaan.

- Kerroin, kuinka olin niin väsynyt, että ajattelin tappaa itseni ja lapseni. Ja sitten nauroin päälle. Siellä kysyttiin olenko kunnossa, johon vastasin että tietysti, en mä nyt ketään tapa. He näkivät, että olen kunnossa. Ajatus siitä, että haluaa satuttaa lastaan on tabu, josta ei ääneen puhuta.

Moni meistä on aikonut lyödä toista ihmistä tai ajatellut kiukuspäissään tekevänsä itsemurhan. Ne ovat samanlaisia ajatuksia, joita ei kuitenkaan toteuteta. Lapseen kohdistuvissa pahoissa ajatuksissa on vain niin suuri ristiriita suuren äidinrakkauden kanssa. Se säikäyttää ja pelottaa, ja siksi tuntuu niin pahalta.

- Useimmiten mulle tulee todella väsyneenä mieleen, että haluan tappaa itseni, aika usein että haluan jotenkin vaimentaa lapseni ja harvemmin että haluan tappaa lapseni, Manninen täsmentää.

Hän sanoo hakeneensa apua varhaisen tuen yksiköstä.

- Neuvolassa ja päiväkodissa ei olla varmasti siksikään oltu huolissaan, koska lapset ovat hyvinvoivia, iloisia, avoimia ja sosiaalisia. Ja kuitenkin olen hakenut apua muun muassa varhaisen tuen yksiköstä, ja pystyn nauramaan ajatuksilleni.

Manninen huomauttaa, että ennen kuin äitejä aletaan lääkitä ja lähettää terapiaan, varmistettaisiin, että he saavat riittävästi unta.

- Olen nyt nukkunut ekan kuukauden neljään vuoteen useimpina öinä jopa kuuden tunnin pätkiä. Enää ei tule itsetuhoisia ajatuksia, ja hermo menee harvoin edes iltaisin.

Psykologi-perheterapeutti Palomäen mukaan vastaavia ajatuksia kokevien tulisi saada ammattiapua neuvolasta.

- Useimmille äideille riittäisi, että saisi nukkua enemmän. Lääkkeet ja terapia ovat ihmiselämän hukkaamista, viaton väärinkäsitys. Hoitohenkilökunta ajattelee tietysti hyvää, mutta on kauheaa, kuinka ihmiset menevät siihen ajatteluun mukaan, Manninen puolestaan sanoo.

- Kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse uskoa. Tuhoisat ajatukset johtuvat vain siitä, että olet hetkellisesti väärässä hälytystilassa. Ja jos ihminen uskoo, että hän on masentunut tai lääkäri niin sanoo, sellaisena mieli myös pysyy. Kun et ota ajatuksiasi vakavasti, alkaa mieli korjaantua. Vaikeissakin tilanteissa täytyy uskoa, että mieli rauhoittuu.

Manninen kertoi ajatuksistaan tiistaina Sari Helinin haastattelussa Yle Radio 1:ssä.

8 faktaa vanhempien masennuksesta

1. Synnytyksen jälkeinen tai pienten lasten vanhempien uupumus ja masennus ovat yksilöllisiä. Mikäli masennusta on ollut ennen äidiksi tuloa tai suvussa on masennustaipumusta, tuo se riskin sairastua.

2. Lapsen äidille saattaa tulla masennuksen lisäksi myös uupumusta, alakuloisuutta, pelkotiloja ja ajatuksia siitä, ettei osaa hoitaa lasta.

3. Joskus äidin tilanne voi kehittyä psykoosiksi. Silloin omassa mielenterveydessä on ollut haavoittuvaisuutta jo aiemmin. On harvinaista, että perusterve ihminen joutuu psykoosiin.

4. Jos äiti ajattelee perheen jättämistä, on erotettava, onko kyseessä vain ohimenevät ajatukset. Ajatukset eivät ole vaarallisia. Silloin äiti tarvitsee aikaa levolle ja parisuhteelle.

5. Mikäli äiti ajattelee lapsensa surmaamista, on kyse vakavista mielenterveysongelmista. Äidillä voi tällöin olla psykoottisia ajatuksia, ei tosin aina.

6. Masennuksen puhkeamiseen vaikuttaa hankala äiti-lapsi-suhde tai lapsen mahdollinen sairastaminen. Ne heikentävät psyykettä.

7. Pieni alakulo synnytyksen jälkeen on luonnollista. Mieli tasoittuu ja paranee hiljalleen. Kumppanilla on tärkeä rooli äidin tukemisessa.

8. Äidin jaksamisesta puhutaan nykyään enemmän neuvolassa, josta pitäisi saada helposti ammattiapua. Apu suunnitellaan tapauskohtaisesti. Aina äiti ei edes pysty enää hoitamaan itse lastaan.

Lähde: Psykologi ja ylemmän erityistason perheterapeutti Tiina-Leena Palomäki

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?