"Opettaja vois näyttää et välittää, eikä olla silleen, että tää on mulle vaan työtä"

Julkaistu:

Syrjästä selviytyjäksi, osa 2
IS julkaisee neljän isommassa ja pienemmässä syrjäytymisriskissä olevan nuoren tarinat. Jami Nissistä kutsuttiin ongelmanuoreksi. Hän on itse vahvasti toista mieltä.
Jami Nissinen, 17, tietää, mitä haluaa.
- Haluan suunnitella farkkuja ja niihin sairaan hienot logot. Toki muitakin vaatteita mutta aloitetaan nyt noista farkuista, Jami sanoo.

Hiphop-tyylistä pitävä Jami on suunnitellut logoja jo usean vuoden - aina kun oppitunneilla oli tylsää. Intoa vaatesuunnittelijan alalle riittäisi, mutta ainakaan tänä keväänä opiskelupaikkaa ei herunut.
- Kaikki paikat oli jo täynnä tai sitten kutsua pääsykokeisiin ei vaan tullut, myös lähihoitaja- ja nuoriso-ohjaajaopintoihin hakenut Jami sanoo.

Nyt Nissisellä ei ole mitään koulupaikkaa ensi syksyksi.

Leima otsaa jo alakoulussa

Ongelmanuori. Sellaisena Jami Nissistä on pidetty koko kouluaika. Jo ala-asteella hänet leimattiin oppimisongelmaiseksi.

Pojan oma kokemus on toinen.
- Jos mä katon muualle, niin se ei tarkoita, että mä en kuuntelisi tai että mulla olisi oppimisvaikeus. Ei lähellekään.

Vaikka kyllä Jamilla vaikeuksia on ollut. Sen hän myöntää ihan avoimesti.
- Yhdessä vaiheessa olin vaan silleen, että mua ei huvittanu. En vaan jaksanut mennä kouluun. Olin mieluummin himassa ja pelasin tietokonetta, Jami selittää.

Jami Nissinen sijoitettiin laitokseen Hyvinkäälle ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana, koska hän "ajautui vääriin porukoihin".
- Laitokseen joutuu, jos on poliisin kanssa koko ajan tekemisissä. Varastelet tai juot koko ajan esimerkiksi, Jami selventää.

Hyvinkäällä oli kauheaa. 12-vuotiaan Jamin täytyi mennä nukkumaan seitsemältä, eikä ruokaa saanut syödä niin paljon kuin huvitti.
Jami karkaili niin usein, että lopulta häntä ei enää otettu takaisin.

Seuraavan kerran Jami sijoitettiin pari vuotta sitten, tällä kertaa lintsaamisen takia. Kohde oli Outamon koulukoti. Sieltä hän pääsi tänä keväänä, koska on jäänyt kerran luokalle.

Outamoakin Jami vihasi aluksi, mutta vähitellen asenne alkoi muuttua.
- Mä viisastuin aika paljon siellä, rupesin käymään koulua. Kotona en siivonnut koskaan, mutta nyt siivoan huoneeni joka viikko, Helsingin Kannelmäessä äitinsä kanssa asuva Jami sanoo.


"Kotona istuminen ei ole mitään elämää"


Muutos tapahtui, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa.
- Jos ei totellut, ei päässyt Helsinkiin. Se on oikeesti ihan hyvä, että asetetaan jotain rajoja. Ei se oo mitään elämää, että istuu huoneessa ja ryyppää ja tekee typeryyksiä.

Jami Nissinen tuntee nuoria, jotka elävät juuri noin. Osan päähän hän on saanut taottua järkeä.
- Yhdelle kaverille sanoin, että ota nyt jätkä ittees niskasta kiinni ja hae edes johonkin. Nyt se on opiskellut kokkilinjalla amiksessa vuoden.

Jamista ei ole hyvä, jos jää istumaan kotiin peruskoulun jälkeen.
- Voisi laittaa pakolliseksi, että opiskelisi nyt ainakin jotain.

Oman tulevaisuutensa Jami näkee ihan valoisana, vaikka koulupaikkaa ei toistaiseksi olekaan. Syksyllä hän menee Stadin ammattiopistoon Siniselle Verstaalle, jossa aikoo opetella ompelemaan. Ensi keväänä on tarkoitus hakea uudelleen vaatesuunnittelulinjalle ammattikouluun.

Jami Nissisen mielestä paras tuki, minkä aikuinen voi nuorelle antaa, on ymmärtää tätä.
- Voisi osoittaa, et välittää, eikä olla silleen, että tää on mulle vaan työtä. Oon sellaisiakin opettajia tavannut, jotka tekee sitä vaan rahan takia. Ei niitä kiinnosta, mitä oppilaille kuuluu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt