Joskus odotus voi tehdä hyvääkin. Se tasoittaa tunnekuohut ja antaa tilaa harkinnalle.
Suomen lähes vuoden odotus päättyi perjantaina Turkin Ankarassa. Presidentti Recep Tayyip Erdogan ilmoitti, että hänen maansa parlamentti aloittaa Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnin. Myös Unkarin parlamentti valmistautuu käsittelemään asian.
Nämä ovat hyviä uutisia Suomen valtiojohdolle. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti kaiken. Liki 80 vuotta Suomi pärjäsi idän naapurin kanssa omin voimin. Nyt Venäjä on ottanut niin uhkaavan muodon, että se ei enää ole mahdollista.
Laiton hyökkäys tuomittiin Suomessa. Aikaisemmat kielteiset kannat Natoon katosivat hetkessä. Ilmassa oli jopa innostuksen huumaa.
Sen päälle Erdogan viime vuonna heitti kylmää vettä. Hänen päähuomionsa oli Ruotsissa, mutta Suomesta tuli sijaiskärsijä. Turkin varjossa vitkutteli Unkari.
Opettiko odotus meille realismia?
Nato on nyt Suomelle välttämätön. Se on aito uhattujen demokratian ja kansainvälisen oikeuden puolustaja Euroopassa.
Silti Natoon liittyminen ei yksin takaa ikuista rauhaa Suomelle. Myös sotilasliiton sisällä kulkevat jakolinjat. Natossa on omat riidankylväjänsä.
Naton sisälläkin tarvitaan diplomaattisia taitoja. Suomelle on tärkeää päästä vaikuttamaan päätöksiin, jotka koskevat meitä.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi Ankarassa, että Suomen Nato-jäsenyys ei ole täydellinen ilman Ruotsia. Niinistö toivoi, että Ruotsinkin asia olisi selvä ennen Naton huippukokousta Vilnassa kesällä.
Kun Suomi ja Ruotsi viime vuonna hakivat Naton jäsenyyttä, kukaan ei kuvitellut, että naapurusten tiet erkaantuisivat. Nyt näin tuntuu käyneen ainakin väliaikaisesti.
Erdogan antoi ymmärtää, että vieläkään ole tyytyväinen Ruotsiin. Hän juottaa ruotsalaisille katkeraa kalkkia huolella.
Ruotsalaisten turhautuneisuus on ymmärrettävää. Maa kokee joutuvansa nyt kärsimään siitä, että on noudattanut lakejaan ja vaatinut ihmisoikeuksien noudattamista. Ruotsalaisten omakuva rakentuu näiden arvojen puolustamiselle. Nyt heistä tuntuu, että siitä rangaistaan.
Käytännössä Suomen astuminen Natoon ensin ei tietenkään heikennä Ruotsin turvallisuutta. Idästä on vaikea hyökätä Ruotsiin Suomen ohi. Ruotsilla on jo Nato-mailta turvatakuita, jotka käytännössä antavat sille sotilasliiton suojan.
Mutta toki Ruotsinkin liittyminen helpottaisi yhteistyötä ja selkeyttäisi Pohjolan tilannetta. Ja Ruotsikin haluaa pöytään, jossa sitä koskevia päätöksiä tehdään.
Suomessa Nato-jäsenyyttä kannatti eduskunnan ylivoimainen enemmistö. Kun muistellaan parin vuoden takaisia mielipidekyselyjä, tämä on yllättävää ja uskomatontakin.
Valtiojohto on edistänyt asiaa viisaasti. Kaikki halukkaat on otettu mukaan. Natoa aiemmin vastustaneita ei ole jälkiviisaasti syyllistetty.
Sotilasliitossa tai ei, pienen kansan paras turva on aina sen yhtenäisyys. Siitä on osattu pitää huolta.
Suomen ulkopolitiikan suuri muutos tapahtuu jälleen sodan seurauksena. Suomi on tukenut Ukrainan puolustustaistelua lähettämällä sekä humanitaarista apua että aseita. Aseiden lähettämistä Venäjän hyökkäystä torjumaan ei olisi vielä hetki sitten voinut kuvitella. Mutta siitäkin on vallinnut laaja kansallinen yksimielisyys.
Perjantai jää Suomen historiaan. Riemujuhlasta ei ole kyse, kun seuraamme millaisten kauhujen kohteeksi viattomat ukrainalaiset ovat joutuneet yli vuoden ajan.
Suomi liittoutuu, jotta meille ei koskaan kävisi niin.
”Kansallinen yhtenäisyys on yhä pienen maan paras suoja.
