Huolimatta pääministeri Sanna Marinin (sd) Hornet-puheista syntyneestä kohusta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole noussut vaalikeskustelussa keskeiseen rooliin.
Syy on se, että tärkeimmästä peruslinjauksesta eli Nato-jäsenyydestä vallitsee puolueiden välillä laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Eduskunta hyväksyi Natoon liittymisen äänin 184–7. Vasemmistoliiton 16 kansanedustajasta 6 äänesti jäsenyyttä vastaan.
Itse jäsenyyden tiellä on yhä kaksi itsepintaista ja arvaamatonta lukkoa, Unkari ja Turkki. Unkarin ratifiointi venyy taas, Turkin ratifioinnista ei ole mitään varmuutta.
Lue lisää: Unkari lykkäämässä jälleen Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointia
”Syitä virinneeseen optimismiin ei ole kuitenkaan tarkennettu. Mitä jos sille ei olekaan katetta?
Jäsenyydelle asetettu takaraja on nyt Naton huippukokous Vilnassa 11.–12. heinäkuuta. Suomen ulkopoliittinen johto on optimistisesti toistellut viime viikkoina, että Suomi ja Ruotsi ovat Naton jäseniä Vilnan huippukokoukseen mennessä. Tosin Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson pitää jo todennäköisenä, että Suomi menee Natoon ennen Ruotsia.
Presidentti Sauli Niinistö tapasi viime torstaina presidentti Joe Bidenin Valkoisessa talossa. Tapaamisessa Niinistö kertoi uskovansa, että Suomi ja Ruotsi ovat Naton jäseniä ennen Naton huippukokousta.
– Minun arvioni on yhä edelleen hyvin optimistinen: Vilnaan mennessä olemme molemmat Naton jäseniä, Niinistö täsmensi vielä tiedotustilaisuudessaan.
Syitä virinneeseen optimismiin ei ole kuitenkaan tarkennettu. Mitä jos sille ei olekaan katetta? Siihenkin kannattaa varautua, että jäsenyys voi mennä tämän itse asetetun takarajan ohi.
Turkki keskittyy maanjäristyksen hoitoon, ja maassa on 14. toukokuuta vaalit, joissa presidentti Recep Tayyip Erdogan saattaa jopa hävitä oppositioliittoumalle ja pääoppositiopuolue CHP:n puheenjohtajalle Kemal Kilicdaroglulle.
Harva tietää, mitä vallanvaihto tarkoittaisi ratifiointien kannalta.
Lue lisää: Erdogan vaarassa hävitä Turkin vaalit – tätä se tarkoittaisi Suomen Nato-jäsenyydelle
Suomalaisen optimismin takana onkin tarve luoda painetta Natoa kohtaan.
Suomi ja Ruotsi täyttävät kaikki Nato-kriteerit, joten puheet Naton avoimien ovien politiikasta voi unohtaa, elleivät jäsenyydet toteudu Vilnaan mennessä. Tosin yhtä lailla herää keskustelu Suomessa vuosikausia vannotusta Nato-optiosta, jos sitä ei tosipaikan tullen olekaan.
Keskustelu herää myös Naton 5. artiklan turvatakuista. Toimivatko nekään, jos Nato on sisäisesti niin hajanainen kuin nyt näyttää?
Onneksi Suomella ja Ruotsilla on kuitenkin JEF-yhteistyö Britannian kanssa turvatakuineen ja lupaukset Yhdysvaltain tuesta. Läheisten liittolaismaiden tuki on Natossakin viime kädessä tärkeämpää kuin sokea luottamus siihen, että kaikki rientäisivät 5. artiklan mukaisesti Suomen avuksi, jos Venäjän aggressiivisuus kohdistuisi suoraan Suomeen.
