Kansankongressi valitsi Xi Jinpingin perjantaina Kiinan presidentiksi äänin 2 952 puolesta, 0 vastaan. Virkakausi on Xille jo kolmas. Se on poikkeuksellista kansantasavallan historiassa.
Kansankongressin istunnot ovat suuren teatterin ennalta käsikirjoitettuja näytöksiä. Sekä kotimainen että ulkomainen yleisö kuuntelevat kuitenkin tarkasti, mitä Kiinan johto viestii kokouksissa.
Istuntoviikon painavin kansainvälinen viesti kohdistui Yhdysvaltoihin. Sekä Xi että uusi ulkoministeri Qin Gang varoittivat puheissaan siitä, että Yhdysvallat pyrkii liittolaisineen patoamaan ja alistamaan Kiinaa sekä geopoliittisesti että taloudellisesti. Puheisiin sisältyi uhkaus: mikäli Yhdysvallat ei paina jarruja vaan jatkaa ”väärällä tiellä”, edessä on konflikti. Tätä kylmää sanomaa terästi kansankongressille annettu esitys 7,2 prosentin korotuksesta puolustusmenoihin.
Ilmassa on pelkoa siitä, että Yhdysvallat ja Kiina ovat viemässä maailman uuteen kylmään sotaan, joka pahimmassa tapauksessa muuttuu kuumaksi.
Kiinan kansankongressissa on lähes 3 000 edustajaa.
Ulkopoliittisen instituutin FIIA Forum -tapahtuma tarjosi Helsingissä viime keskiviikkona korkeatasoisen katsauksen Kiinan asemaan, politiikkaan ja suurvaltakilpailuun. Tapahtumassa esiintyneet tutkijat eivät näe asetelmaa mustavalkoisena taisteluna pahaa, monoliittista Kiinaa vastaan, vaan kuvassa on paljon harmaan sävyjä.
FIIA Forumissa vieraillut Harvardin yliopiston professori Alastair Iain Johnston esitti, että kumpikin suurvalta on ekseptionalistinen – kumpikin uskoo omaan ainutlaatuisuuteensa ja paremmuuteensa. Yhdysvallat pitää itseään hyvänä, toisen maailmansodan jälkeen luotua sääntöpohjaista maailmanjärjestystä kannattavana valtiona ja Kiinaa revisionistisena, järjestystä rikkovana strategisena haastajana. Kiina sen sijaan uskoo valtion sisäsyntyiseen rauhantahtoisuuteen ja omaan, moninapaiseen versioonsa maailmanjärjestyksestä. Siksi Yhdysvaltojen ja Kiinan on hyvin vaikea sovittaa toimiaan yhteen.
– Ekseptionalismi saa kummankin osapuolen väittämään, että minun arvoni ovat hyväntahtoisia ja siksi minun käyttäytymisenikin on hyväntahtoista. Ja että toisen osapuolen käyttäytyminen on pahantahtoista, ja siksi sen arvojenkin on oltava pahantahtoisia, Johnston sanoi.
Kuvioon kuuluu kummankin suurvallan johdon ajattelu siitä, ettei ”meidän” puolemme mitenkään voi olla konfliktin aiheuttaja, koska ”me” pyrimme vain hyvään.
”Kiina uskoo valtion sisäsyntyiseen rauhantahtoisuuteen.
Konflikti on kuitenkin tulossa, varoittaa asevarusteluaan kiihdyttävä ja Venäjän kanssa veljeilevä Kiina. Siihen varautuu myös Yhdysvallat, joka Euroopassa riehuvasta hyökkäyssodasta huolimatta kääntää katsettaan kohti Aasiaa.
Uhkaava yhteenotto voitaisiin ehkä välttää ottamalla oppia historiasta: Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteista kylmän sodan lopulla.
Professori Johnstonin mukaan presidentti Ronald Reagan ja neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov ymmärsivät 1980-luvun puolivälissä, että kumpikin supervalta oli itse osaltaan vastuussa varustelukierteestä ja suhteiden jäätymisestä. Ymmärrys omista sokeista pisteistä johti liennytykseen ja lopulta kylmän sodan päättymiseen.
– Washingtonin toimeenpanevasta hallinnosta ja lainsäädäntöelimistä ei ole tähän mennessä kuulunut mitään, mikä viittaisi tällaiseen itseymmärrykseen, eikä myöskään Pekingistä, Johnston sanoi.
Se on valitettavaa. Sillanrakennukselle ja diplomatialle olisi nyt kova tarve, sillä vain niiden avulla vaarallinen kehitys voidaan kääntää toiseen suuntaan.
