Euroalueen keskuspankki EKP on nostanut ohjauskorkojaan viime kesän jälkeen kolme kokonaista prosenttiyksikköä noin nollasta prosentista noin kolmeen prosenttiin.
Samaan aikaan – ja samasta syystä – esimerkiksi meikäläisissä asuntolainoissa yleiset euribor-korot ovat ponkaisseet alle nollasta prosentista nyt jo lähemmäs neljään prosenttiin.
Ja siltä varalta, että tämä ei vielä riitä, EKP on vihjaillut nostavansa korkoja lähiaikoina vielä ainakin yhdellä mutta luultavammin kahdellakin puolen prosenttiyksikön lisänostolla.
Jos EKP:n vinkit ja rahamarkkinoidenkin veikkaukset pitävät kutinsa, kevään ja viimeistään ensi kesän mittaan ohjauskorot huitelevat neljän prosentin hujakoilla.
Tuollaiset korkovihjeet ja -veikkaukset enteilevät suomalaisille asuntovelkaisille yhä koleampia näkymiä, sillä asuntolainojen yleisin viitekorko, 12 kuukauden euribor, voisi helposti kivuta neljääkin prosenttia korkeammalle.
Vähän alle yhdestä vähän alle viiteen prosenttiin merkitsee korkomenoihin toki vain neljä prosenttiyksikköä lisää, mutta vaikutuksia voi silti kuvata sanalla ”korkoshokki”.
Korkomuutoksen shokkivaikutus velkaisen väen arkeen selviää karkealla laskuharjoituksella:
Suomalaisilla on pyörein luvuin yhteensä sata miljardia euroa asuntolainaa ja kymmenkunta miljardia päälle, jos lasketaan myös sijoitusasuntolainat.
Tuollaisen velkapotin korkoihin kului vähän alle miljardi euroa vuodessa, kun lainakannan keskikorko oli vielä vähän alle prosentin. Mutta neljä prosenttiyksikköä entistä korkeammalla keskikorolla potin korkokuluihin hupenee nelisen miljardia euroa entistä enemmän rahaa.
Korkoshokki iskee kevään, kesän ja viimeistään syksyn mittaan vähitellen mutta varmasti sitä mukaa kun asuntolainojen korontarkistuspäivät koittavat.
Tämän vuoden loppuun mennessä käytännössä koko suomalainen asuntolainakanta on kokenut ainakin yhden ison korkopompun – ja sitä mukaa asuntovelkaiset joutuneet yhden ison uuden menoerän verran entistä tiukemmille.
Korkokulujen rajuhko paisuminen pakottaa asuntovelkaisia joko vähentämään säästämistään tai ehkä tyypillisemmin karsimaan kulutusmenojaan. Samasta syystä esimerkiksi asuntokauppa on jo monin paikoin hyytynyt ja kauppahinnatkin laskeneet.
Tällainen korkoshokki merkitsee väistämättä koko kansantalouden mitassa kysynnän, talouskasvun ja ehkä työllisyydenkin heikkenemistä.
Taloudesta kirpaisee, mutta ei yllättäen eikä varsinkaan vahingossa.
Juuri tällaisen talouden äkkijarrutuksen aikaan saamiseksi EKP on viime kesästä lähtien kiristänyt rahapolitiikkansa viritystä esimerkiksi korkoja nostamalla.
EKP haluaa varta vasten heikentää kaikenlaista talouden toimeliaisuutta, ei vain Suomessa vaan koko euroalueella, eikä vain asuntovelkaisten kiusaksi vaan saadakseen liian kovaan vauhtiin karanneen inflaation talttumaan.
Inflaatio onkin toki ollut vuosikausiin nopeinta ja korkojen nostot sitä myöten perusteltuja. Mutta se tuskin lohduttaa oman arkielämänsä äkkikallistumisesta kärsivää kansalaista – varsinkaan, jos muiden entistä korkeampien elinkustannusten lisäksi on maksettava tuntuvasti entistä kovempia lainakorkoja.
Asuntovelkaisten ja koko talouden yksi iso huolen aihe ja riski on, että EKP ei malta odottaa jo toteuttamiensa koronnostojen vähitellen kiristyviä vaikutuksia vaan ehtii sitä ennen tainnuttaa talouden nostamalla korkoja talousoloihin nähden liian nopeasti liian korkealle.
Ylikiristämisen riski merkitsee väistämättä myös jonkinlaisen finanssi- tai talousonnettomuuden riskiä. Uutta kriisiä tuskin EKP:kään kaipaa, sillä sellainen painostaisi EKP:n kääntämään korko-ohjaimensa vaihteeksi taas kohti nollaa prosenttia.
”Korkoshokki iskee kevään, kesän ja viimeistään syksyn mittaan.