Suomen ja Ruotsin valtuuskunnat matkustavat ensi torstaina Brysseliin neuvottelemaan Turkin kanssa maiden hyväksymisestä Naton täysjäseniksi. Neuvottelut keskeytyivät tammikuussa, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan suuttui Koraanin polttamisesta Tukholmassa.
Ankarasta tulleiden viestien mukaan Turkki on jo valmis ratifioimaan Suomen Nato-liittymisasiakirjat. Ruotsilta Turkki vaatii vielä lisätoimia Madridissa heinäkuussa allekirjoitetun yhteisymmärrysasiakirjan ehtojen täyttämiseksi.
Pääministeri Ulf Kristersson tarjoaa Erdoganille nyt kakkupalaa, joka ehkä päästää Ruotsin piinasta. Hallitus aikoo tehdä torstaina päätöksen uudistuksesta, joka terävöittää terrorismilainsäädäntöä muun muassa kriminalisoimalla jäsenyyden terroristisessa järjestössä. Dagens Nyheterin mukaan hallitus aikaistaa lain voimaantuloa heinäkuun alusta kesäkuun alkuun, jotta uudistus saataisiin maaliin hyvissä ajoin ennen Naton huippukokousta Vilnassa.
Lue lisää: Asiantuntija: Unkari ja Turkki ”vilkuilevat toisiaan” Suomen ja Ruotsin Nato-ratifioinneissa
Lakiuudistuksen avulla Ruotsi voi osoittaa, että se suhtautuu vakavasti Turkin huoliin terrorismista. Uusi laki antaa viranomaisille lisää valtuuksia estää Ruotsin kurdiväestöä tukemasta ja rahoittamasta terroristijärjestöksi luokiteltua Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta. Näin kevään vaaleihin valmistautuva Erdogan pääsee osoittamaan turkkilaisille, että hän sai nyrkkiään heristämällä Ruotsin kuriin.
Lakiesityksessä on kuitenkin ongelmia. Hallitusta ja valtiopäiviä neuvovan asiantuntijaelimen Lagrådetin mukaan se on liian väljästi muotoiltu. Voimaan tullessaan se voisi rajoittaa liikaa muun muassa ilmaisunvapautta ja johtaa poliittisiin tuomioihin. Kristersson aikoo viedä lakipaketin eteenpäin oikeusoppineiden murska-arviosta huolimatta.
”Lakiesityksessä on kuitenkin ongelmia.
Kristerssonin toiminta haiskahtaa myöntyväisyyspolitiikalta, alistumiselta Turkin kiristykseen. Tässä mielessä yhteisymmärrysasiakirjan allekirjoittaminen Turkin kanssa oli virhe sekä Suomelta että Ruotsilta. Paperi antoi Turkille tilaisuuden roikottaa molempia maita Naton ulkopuolella, korostaa asemaansa Natossa ja määritellä itse kriteerit, joilla Nato hyväksyy uusia jäsenmaita. Näin ei saisi olla.
Unkarin kohdalla tilanne on toisenlainen. Yhteisymmärrysasiakirjaa ei ole, eikä pääministeri Viktor Orban ole ilmoittanut virallisia syitä Suomen ja Ruotsin Nato-ratifiointien viivyttämiseen.
Orban käyttää Suomea ja Ruotsia pelinappuloina Unkarin mutkikkaassa ulkopolitiikassa, joka luovii ahtaalla väylällä Brysselin ja Moskovan välissä. Orbanin juonittelu on aivan yhtä vahingollista kuin Erdoganin. Kumpikin hajottaa Naton rivejä Euroopan turvallisuuden kannalta kriittisinä kuukausina, jolloin Venäjän hyökkäyssota riehuu Ukrainassa.
