Suomessa on yli 140 000 työikäistä henkilöä, jotka eivät ole töissä, työttöminä tai opiskelemassa. Näin kertoi Yle 27. helmikuuta. Tiedot Ylelle on kaivanut Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja tulorekisterin pohjalta PTC-services-yhtiö.
Puhumme nyt ihmisistä, jotka ovat tavallaan täysin kadonneet työelämästä, ja heitä on enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä.
Asiaa selvittäneen yhtiön asiantuntija Jussi Pyykkönen arvelee Ylelle, että joukossa on kotona asuvia tai tutkintoa vaille olevia nuoria, asunnottomia ja eri syistä syrjäytyneitä.
Luvusta on poistettu ne, jotka ovat parhaillaan kotihoidontuella, suorittamassa armeijaa tai elävät omaisuustuloilla.
Meillä on siis Suomessa yli 140 000 ihmistä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Kun he eivät ole yhteydessä mihinkään yhteiskunnan viranomaiseen tai palveluun, heistä ei tiedetä, mitä he tekevät tai millä he itsensä elättävät.
Luku on niin suuri, että se hämmentää.
Lähes varmana voi pitää, että näiden ihmisten elämässä on tapahtunut jotain, joka on sysännyt heidät yhteiskunnan ulkopuolelle. Ylen jutussa on haastateltu nuorta, joka oli kokenut erittäin vakavaa koulukiusaamista. Se sai hänet vetäytymään kotiinsa kahdeksan vuoden ajaksi. Se on valtava inhimillinen tragedia.
Jotta näitä ihmisiä voitaisiin auttaa, ensin pitäisi selvittää, mitkä kaikki syyt ovat johtaneet siihen, että he ovat kadonneet työelämästä. Eikö koulu ole sujunut eikä kukaan ole osannut auttaa? Onko heillä ollut sairauksia, jotka ovat edesauttaneet syrjäytymistä? Ovatko he perheistä, joissa huono-osaisuus periytyy? Millä he elävät?
Yhteiskunnan näkökulmasta tilanne on monella tapaa hankala. Suomi tarvitsisi töihin kaikki työelämään kykenevät. Työmarkkinoilta tulevan viestin mukaan työvoimapula on yhä pahempi.
Kohdistuupa ihmisen oma mielenkiinto lähes mille alalla vain, töitä on nyt tarjolla. Toki se vaatii jonkin verran opiskelua.
Suuri kysymys onkin, ovatko nämä ihmiset terveydeltään siinä kunnossa, että he kykenevät töihin.
Ylipäänsä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ideaan istuu hyvin huonosti se, että meillä on yli satatuhatta ihmistä tavallaan kadoksissa.
Näiden ihmisten kohtaloita ja elämäntarinaa voi vain arvailla. Soisi, että jokin viranomainen tai taho näkisi vaivaa, että nämä ihmiset tavoitetaan ja saatetaan takaisin yhteiskunnan piiriin. Se olisi inhimillistä ja tärkeää – niin heidän itsensä kuin koko yhteiskunnan kannalta.
On vaikea uskoa, että he kaikki todella haluaisivat itse olla työelämältä kadoksissa.