Ongelmia ei kannata ratkaista poistamalla sitä, mikä toimii.
Asuinalueiden ja koulujen eriytyminen on vakava asia. Uutiset Ruotsista kertovat, mihin se voi pahimmillaan johtaa: epäluottamukseen yhteiskuntaa kohtaan ja rikollisiakin muotoja saavaan jengiytymiseen.
Keinot kehityksen ehkäisemiseksi on kuitenkin harkittava tarkoin. Helsingissä virkamiesvalmistelussa on esitys niin kutsuttujen painotusluokkien poistamisesta. Niissä on voitu keskittyä esimerkiksi liikuntaan, musiikkiin tai muihin taideaineisiin.
On katsottu, että luokille valikoituu parempiosaisten perheiden lapsia. Maahanmuuttajien lapset taas olisivat aliedustettuina.
Painotetusta opetuksesta ei sinänsä luovuttaisi, vain siihen tarkoitetuista luokista. Jos uudistuksesta päätettäisiin, se tulisi voimaan aikaisintaan vuonna 2024.
Tieto hankkeesta herättää voimakasta ja ymmärrettävää vastarintaa. Monille koululaisille painotetut luokat tarjoavat mahdollisuuden keskittyä siihen, mihin oma kiinnostus ja lahjakkuus ohjaavat. Vanhempien käsityksen mukaan tämä näkyy myös oppimisrauhana luokissa.
Esimerkiksi maahanmuuttajavanhemmilla ei välttämättä ole kunnollista tietoa tällaisen vaihtoehdon olemassaolostakaan. Voisi olla järkevää lisätä tietoa ja mahdollisuuksia niin, että ne todella olisivat kaikkien ulottuvilla. Se voisi olla järkevämpää kuin painotettujen luokkien lopettaminen.
Suomessa on pitkään viisaasti yritetty välttää asuinalueiden eriytymistä. On rakennuttu samoille alueille sekä omistus- että vuokra-asuntoja, jotta niillä asuisi erilaisia ihmisiä.
Erityisesti suurissa kaupungeissa eriytymistä kuitenkin tapahtuu. Asia korostuu pääkaupunkiseudulla.
Jotkut vanhemmat eivät esimerkiksi haluaisi sijoittaa lapsiaan lähikouluihin, joiden oppilaat puhuvat monia eri kieliä. Koulushoppailu on yhdistetty painotusluokkiin, koska niiden avulla on voitu ehkä vaikuttaa kouluvalintoihin.
Ongelmiin on vaikea puuttua, jos niiden syitä ei tunneta.
Yleisradion julkaisema koulukone nosti kiistan, koska se kertoi myös tiedon S2-oppilaiden määristä eri kouluissa. He opiskelevat suomea toisena kielenään.
Opetusministeri Li Andersson (vas) ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk) ovat arvostelleet Ylen koulukonetta. Anderssonin mukaan se leimaa vieraskielisiä oppilaita ja lisää eriarvoisuutta.
Ylen ratkaisulla on kuitenkin perusteensa. Opetuksen ongelmiin voidaan puuttua vain poliittisilla päätöksillä. Päätöksentekijöistä äänestävät kansalaiset. Niinpä kansalaistenkin käytössä on oltava se tieto, jonka päätöksentekijätkin saavat.
Tiedon pimittämisellä ei asioita paranneta.
”Tietoa pimittämällä ei ongelmia poisteta.