Siitä on pian vuosi, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi maansa sotajoukot Ukrainaa valloittamaan ja tuhoamaan.
Ja siitä on niin ikään pian vuosi, kun Suomi ja muut EU-maat sekä suuri joukko muita läntisiä maita valitsivat puolensa asettuen Ukrainan tueksi – ja Venäjää vastaan.
Ukrainan urheaa puolustautumista on sodan ensi hetkistä lähtien tuettu kahdella rinnakkaisella toimintalinjalla, jotka kumpikin pyrkivät samaan päämäärään, Ukrainan pelastamiseen.
Ensimmäinen tukilinja on suoraan Ukrainalle annettu ja kaiken aikaa yhä annettava aseellinen, taloudellinen ja humanitäärinen apu. Se koostuu esimerkiksi asetoimituksista, muusta materiaaliavusta, tukiluotoista ja vaikkapa sotapakolaisten vastaanottamisesta.
Toinen tukilinja edustaa epäsuoraa taloudellista laatua ja kiertää Ukrainan avuksi Venäjän kautta. Se koostuu Venäjän vastaisista talouspakotteista.
Pakotteiden tarkoitus on heikentää Venäjän taloutta – ja murentaa maan kykyä ja halua jatkaa hyökkäyssotaansa.
Venäjän hallinto on sotavuoden kuluessa määritellyt osan maan taloustilastoista salaisiksi, joten maan talousluvut ovat osin epävarmoja ja ristiriitaisiakin arvioita.
Läntiset lähteet arvioivat maan talouskunnon yleensä heikommaksi kuin virallisten venäläislähteiden kuvailut, mutta läntisetkin arviot ovat viime aikoina kertoneet ennemmin resilienssistä kuin romahduksesta.
Venäjän talous supistui viime vuonna arviolta pari prosenttia eikä parikymmentä prosenttia niin kuin osa talousennustajista viime vuonna ennakoi käyvän.
Oletettua sitkeämpi talouskunto kertonee Venäjän ties kuinka pitkään jatkuneesta hiljaisesta varautumisesta sotatalouteen – ja siitä, että kattavatkin pakotteet vuotavat jonkin verran ja tehoavat hitaammin kuin niitä asetettaessa arveltiin.
Venäjän taloutta on tukenut esimerkiksi se, että EU-mailta kesti aikansa lopettaa kaasu- ja öljyostojaan Venäjältä ja löytää tilalle muita energialähteitä. Samalla Venäjä sai aikaa suunnata rahakasta energiavientiään esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan.
”Läntisetkin arviot ovat kertoneet ennemmin resilienssistä kuin romahduksesta.
EU valmistelee kymmenettä Venäjän vastaista pakotepakettia. Syytä onkin, sillä talouspainetta on lisättävä niin paljon ja niin kauan, että Venäjän kyky ja halu jatkaa sotimista hyytyy.
Ellei muu auta, EU:n on harkittava yhdessä muiden länsimaiden kanssa niin sanottujen toissijaisten pakotteiden ulottamista niihin Kiinan, Intian ja Iranin kaltaisiin maihin, jotka ovat haluttomia itse lopettamaan tai edes rajoittamaan kaupankäyntiään Venäjän kanssa.
Täysi eristäminen muun maailman taloudesta olisi niin kova isku, että sellaiseen tuskin edes vainoharhaisen Vladimir Putinin Venäjä on varautunut.