SaksaN liittohallitus on vihdoinkin ryhdistäytynyt ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Henkinen lukko murtui keskiviikkona, kun liittokansleri Olaf Scholz hyväksyi Leopard-taistelupanssarivaunujen toimitukset Ukrainalle.
Liittohallitus on kiistämättä avustanut avokätisesti Ukrainaa aina siitä lähtien, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksensä 24. helmikuuta 2022. Lista Saksan Ukrainaan toimittamasta puolustusmateriaalista on pitkä. Silti keskustelu siitä, voiko Saksa auttaa, mitä kaikkea se voi toimittaa ja mitä avustamisesta seuraa, on jatkunut repivänä koko vuoden. Saksalaiset epäröivät ja pelkäävät joutumista sodan osapuoleksi, ja Scholz on ollut näistä epäluuloisista pelkureista korkea-arvoisin ja vaikutusvaltaisin.
Epäröinti ja pelot johtuvat pitkälti Saksan menneisyydestä. Natsidiktatuurin varjo Saksassa on edelleen pitkä.
Lue lisää: Venäjä vastasi natsikortilla: Saksa hylkäsi ”historiallisen vastuunsa”
Historioitsija Timothy Snyder on huomauttanut, että juuri natsimenneisyytensä vuoksi Saksalla on erityinen velvollisuus auttaa Ukrainaa. Hitlerin keskeinen tavoite suurhyökkäyksessä itään kesällä 1941 oli Snyderin mukaan viljavan ja luonnonvaroiltaan muutenkin rikkaan Ukrainan valtaaminen saksalaisten elintilaksi. Ja Ukrainan väestön alistaminen orjiksi, arjalaisen herrakansan palvelijoiksi.
Hitlerin aloittama raaka tuhoamissota kulki Ukrainan yli kahdesti, hirvittävin seurauksin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan antoi Saksalle mahdollisuuden hyvittää tätä historiallista vääryyttä auttamalla ukrainalaisia taistelussa valtiollisesta eloonjäämisestä.
Saksassa natsimenneisyyden taakka on kuitenkin nähty aivan eri tavalla kuin Snyder ajattelee. Kesti kuukausia ennen kuin Scholz suostui Leopard-vaunujen luovutuksiin. Ajatus saksalaisista panssarivaunuista hyökkäämässä jälleen kohti itää oli kauhistus liittokanslerille. Hän uskoi pitkään siihen, että Venäjän kanssa pitää tulla toimeen. Hän uskoi, että aggressiivista hyökkäyssotaa käynyt Saksa on yhä velkaa Venäjälle, Neuvostoliiton seuraajavaltiolle, toisen maailmansodan hävityksestä ja kauhuista.
Liittohallituksen on nyt pidettävä linjansa ja pysyttävä vankkumattomana tukena Ukrainalle, vaikka sota näyttääkin pitkittyvän. Saksa on jo onnistunut katkaisemaan energiariippuvuuttaan Venäjästä. Sen ei pidä enää säikähtää Moskovan varoituksia vastatoimista eikä kiihkoilevien propagandistien katteettomia uhkauksia Saksan pommittamisesta. Saksa on suojassa Ukrainan takana. Se on sotilasliitto Naton keskeinen jäsen ja turvatakuiden piirissä, vaikka se onkin päästänyt oman puolustuksensa huonoon kuntoon.
Scholzin epäröinti Ukrainan auttamisessa ehti jo heikentää Naton yhtenäisyyttä ja pelotetta Venäjän suuntaan, mutta onneksi liittokunnan rivit tiivistyvät Leopard-avun käynnistyessä lähiviikkoina. Epäröinnillä oli myös vahvoja poliittisia vaikutuksia – se heikensi Saksan asemaa Euroopan unionissa. Maineen ja uskottavuuden palauttaminen vaatii aikansa.
”Scholzin epäröinti ehti jo heikentää Naton yhtenäisyyttä ja pelotetta.
Menneisyyden taakka ei katoa Saksasta mihinkään, vaikka saksalaiset ovat käsitelleet sitä koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Käsittely jatkuu joka vuosi. Perjantaina saksalaiset viettivät vainojen uhrien muistopäivää. Toukokuussa on vuorossa toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivä, josta autoritaarinen Venäjä on rakentanut oman sotaisen juhlansa. Vastakohta toisen maailmansodan muistelukulttuurissa on Berliinin ja Moskovan välillä jyrkkä.
Saksalaiset voivat yhä edelleen pitää johtotähtenään Euroopan rauhaa ja vakautta. Tässä hetkessä, sodan riehuessa maanosan keskellä, tätä tavoitetta ajaa parhaiten Ukrainan tukeminen Venäjän pysäyttämiseksi.